Venäläistaustainen Irina Nieminen vastaa asiakkaille ystävällisesti mutta napakasti, jos häntä syyllistetään sodasta

Itse asiassa Niemisen puheessa saattaa olla enemmän kaikuja karjalan kielestä kuin venäjästä, sillä hän on kotoisin Vienan Kemistä. Hän asui ja työskenteli pitkään Uhtualla, joka nykyisin on nimeltään Kalevala.

”Suomalainen ja karjalainen kulttuuri ovat hyvin samankaltaisia. Samat laulut, runot, eepokset, luonto”, hän luettelee.

Nieminen muutti Suomeen 12 vuotta sitten. Jo sitä ennen hän oli alkanut ottaa käyttöön suomen kieltä, joka oli uinunut hänellä käyttämättömänä lapsesta saakka. Hän ymmärsi äidin ja muiden sukulaisten käyttämää karjalan kieltä ja ”vanhaa suomea”, mutta ei osallistunut keskusteluun.

”Ihmisen aivoissa on paljon ominaisuuksia, mutta usein oppimiseen tarvitaan pientä potkua. Aloin miettiä, miten sanoisin asiani suomeksi tullissa tai kaupassa. Jossain vaiheessa sukulaiset alkoivat huomata, että Irina puhuukin suomea!”

Niemisellä on sekä lastentarhanopettajan että historioitsijan koulutus, mutta Suomessa hän kouluttautui vielä matkailun ja asiakaspalvelun alalle. Se johti työskentelemään Koillismaan Osuuskauppaan.

”Tässä talossa olen ollut nyt yhdeksän vuotta.”

Historioitsijana Nieminen tietää, että jos asiakas suhtautuu muualta muuttaneeseen työntekijään ikävästi, taustalla voi olla historian painolastia. Se ei silti voi oikeuttaa huonoa käytöstä.

Joskus harvoin puhekielen pienet aksentit ovat aiheuttaneet asiakkaassa kielteisen reaktion: ”Sinä olet ryssä.”

”Silloin kerron, että olen kyllä Karjalasta kotoisin, mutta talvisodan tapahtumista en ole vastuussa, sillä en ollut edes syntynyt silloin”, Nieminen sanoo.

Koillismaan Osuuskaupan liiketoiminta- ja henkilöstöjohtaja Tuija Heikkinen kertoo, että osuuskaupassa on häirinnän ja kiusaamisen suhteen nollatoleranssi sekä asiakkaiden suuntaan että työyhteisön sisällä.

Jos halventavia nimityksiä ja käytöstä esiintyy, sitä ei paineta villaisella.”Onneksi näitä tapauksia on harvassa”, hän sanoo.

Koillismaalla on edustettuna monia eri kansallisuuksia, jotka Heikkisen mukaan tuovat arvokkaan lisän työyhteisöön. Venäläistaustaisia henkilöitä on muutama prosentti työvoimasta. Näin lähellä itärajaa maiden välillä on paljon yhteyksiä luonnostaan, ja kielitaitoiselle henkilökunnalle on tarvetta.

Kun Venäjä helmikuussa hyökkäsi Ukrainaan, syntyi tarve huolehtia erityisellä tavalla siitä, etteivät Suomen venäjänkieliset joutuisi syyttä suotta kohtaamaan tilanteen synnyttämiä tunteenpurkauksia.

”Olemme kansallisuuksia korostamatta ottaneet asian puheeksi”, Heikkinen kertoo.

Irina Nieminen huomasi sotatilanteen synnyttävän tietynlaisia jännitteitä. Joku tivasi häneltä suoraan, mitä mieltä hän on sodasta.

”En olisi voinut uskoa, että 2020-luvulla syttyy sota. Minä en koskaan halua sotaa. Se ei ole keino, jolla asiat voidaan ratkaista. Minä ja muut venäjänkieliset työkaverini emme kuitenkaan ole asiasta vastuussa”, hän huokaa.

Asiakkaat keskustelevat aiheesta yleensä asiallisesti.

”He saattavat tiedustella kohteliaasti, että voiko tästä asiasta kysyä. He ymmärtävät, että tilanne on vaikea.”

Sotatilanne on aiheuttanut Niemiselle itselleen suurta huolta, sillä oma poika asuu rajan toisella puolella. Toisia kulttuureja arvostava Nieminen kärsii tilanteesta muutenkin kovasti.

”Se ei tee hyvää kenellekään. Se rikkoo jopa perheitä. Sodan kaiku pysyy pitkään, kuten toisesta maailmansodasta tiedämme.”