Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Uuteen maahan juurtumassa

Millaista on kotoutua uuteen maahan? Yhteishyvä kysyi asiaa Suomeen eri aikoina tulleilta ukrainalaisilta. Tarinansa kertovat Tetjana Heikkilä, Mykola Kyrylenko, Tetiana Charukha, Tatiana Illikainen ja Maryna Kovalchuk.

Maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta tärkeimmät askeleet otetaan tavallisessa arjessa – työpaikalla, kaupassa ja koulussa

Teksti:
Kaisa Hako
Kuvat:
Outi Törmälä
Julkaistu: 26.7.2022
Muokattu: 26.7.2022
Kun elämä alkaa alusta toisessa maassa, muuttaja kokee niin huumaa, pettymystä kuin tyhjyyttäkin. Kotoutumisen kannalta tärkeintä on löytää yhteys toisiin ihmisiin. Viisi ukrainalaista kertoo oman tarinansa.

Alussa on ensihuuma. Täällä on kaikki paremmin kuin entisessä kotimaassa.

Sen jälkeen seuraa sokkivaihe, jolloin tuntuu, että kaikki onkin huonommin.

Tätä seuraa tyhjiö. Vanhat toimintatavat on jätetty taakse, eikä uusia vielä ole.

”Siihen vaiheeseen liittyy haavoittuvuutta ja hämmennystä, mutta se on myös mahdollisuus uuteen”, kuvailee Suomen Pakolaisavun koulutusvastaava, ohjaaja Elina Rahmani.

Parhaimmillaan tyhjiövaihetta seuraa uudelleen orientoitumisen vaihe, jossa maahan muuttanut löytää tasapainon lähtömaan ja uuden maan kulttuurien välillä. Kotoutumisen neljä vaihetta ovat yhteisiä kaikille maahanmuuttajille riippumatta siitä, mikä on maahantulon syy. Muutto voi tapahtua vapaaehtoisesti opiskelun, työn tai ihmissuhteiden vuoksi. Se voi tapahtua myös siksi, että kotimaan olosuhteet pakottavat lähtemään. Silloin puhutaan pakkomuutosta.

Pienemmät tai isommat pakolaisten virrat ovat aika ajoin saavuttaneet Suomen. Niitä ovat aiheuttaneet Venäjän vallankumous vuonna 1917 sekä viime vuosisadan sodat ja selkkaukset muun muassa Chilessä, Vietnamissa, Somaliassa ja entisessä Jugoslaviassa. Eurooppaan saapunut suuri pakolaisvirta vuosina 2015–16 sekä Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat synnyttäneet toistaiseksi merkittävimmät tulijamäärät Suomeen. Usein tulijoista puhutaan ryhminä, oman kulttuurinsa edustajina. Jokainen on kuitenkin ennen kaikkea ihminen, joka käy läpi omanlaisensa kotoutumisen kaaren.

Maahanmuuton syy vaikuttaa

”Kotoutumiseen vaikuttaa paljon se, mistä syystä ihminen on maahan tullut, sanoo Elina Rahmani. On eri asia tulla maahan vapaaehtoisen valinnan seurauksena kuin henkensä edestä paeten.

Missä voisin päästä suihkuun? Miten saisin hankituksi prepaid-liittymän? On hätä saada tietää, miten läheiset voivat.

Jos ihminen joutuu pakenemaan toiseen maahan, ensimmäiset tarpeet ovat usein hyvin fyysisiä ja perustavanlaatuisia. Tarvitaan suojaa, ruokaa ja vaatteita.

”Silloin ei ole oikea hetki esittää kalvosulkeisia suomalaisen yhteiskunnan toimintaperiaatteista”, Rahmani sanoo.

Pakkomuuttoon liittyy paljon surua, luopumista ja usein myös traumatisoitumista. Rahmani kertoo, että mitä pitempään esimerkiksi sota Ukrainassa on kestänyt, sitä vaikeampia kokemuksia tulijoilla on ollut. Aluksi kaikkein lääkitsevintä on tavallinen, turvallinen, vakaa arki. Traumaattisten asioiden käsittelyn aika koittaa kenties myöhemmin ammattilaisen tukemana.

Kun muuton akuuteimmasta ensivaiheesta on selvitty, mieli täyttyy uudenlaisista kysymyksistä, jotka liittyvät arjen ja toimeentulon järjestämiseen.

Aluksi lääkitsevintä on tavallinen, vakaa arki.

Miten löydän täällä kaupasta, mitä tarvitsen? Miten saan pankkitunnukset? Suututaanko minulle, jos en osaa toimia oikein? Millaiseen työhön voisin päästä? Mistä löytäisin parturin? Miten voin selittää vaivani lääkärille, kun yhteistä kieltä ei ole?

Työ, toimeentulo, terveydenhoito, lupa-asiat, asuminen, koulu ja päivähoito ovat aiheita, jotka esimerkiksi Ukrainasta paenneiden avustuskeskuksissa ovat askarruttaneet eniten.

Ukraina koskettaa läheisyydellään

Kotoutumisen kannalta suuri merkitys on sillä, miten uusi kotimaa osaa ottaa tulijat vastaan. Siirtolaisuusinstituutin erikoistutkija Sari Vanhanen toteaa, että tulijat eivät aina ole saaneet osakseen tasaveroista kohtelua. Ukrainan sota herätti suomalaisissa ennen kokemattoman auttamishalun, kun taas esimerkiksi vuonna 2015 saapuneet Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan pakolaiset kohtasivat paljon ennakkoluuloja ja rasismia. Rahmani ja Vanhanen muistuttavat, että lähtömaasta riippumatta pakolaiset ovat kokeneet hyvin samankaltaisia asioita.

”Nyt on ratkaistavana Ukrainan tilanne, mutta emme saa unohtaa muitakaan ongelmapisteitä, kuten Afganistania, Jemeniä tai Syyriaa”, Vanhanen sanoo.

Ukrainan tilanne koskettaa läheisyytensä vuoksi.

Hänen mukaansa auttamishalu muodostuu monenlaisista tekijöistä. Ukrainan tilanne koskettaa suomalaisia jo läheisyytensä vuoksi. Tilanteessa on yhtymäkohtia koko Euroopan turvallisuuteen. Ukrainalaiset ovat tulleet suomalaisille tutuiksi jo aiempien yhteyksien myötä. Heidän kohtalonsa aiheuttaa suomalaisissa voimakasta samastumista, sillä sodan muistoja kannetaan täälläkin.

Lainsäädännössä yhä sokeita pisteitä

Vanhanen arvelee, että vuoden 2015 pakolaistilanne sekä koronakriisi ovat voineet myös opettaa uudenlaisia toimintamalleja. Ongelmakeskeinen ajattelu on muuttunut ratkaisukeskeisemmäksi. Eri puolilla maata on polkaistu spontaanisti pystyyn auttamiskeskuksia ja -projekteja. Yksityiset ihmiset, työnantajat ja viranomaiset ovat osanneet monin paikoin toimia luovasti ja joustavasti. Edes kielikysymykset eivät tunnu olevan samanlainen kynnys kuin ennen.

”Pykälät ja muodollisuudet ovat ihmisten rakentamia. Jos jokin ei toimi, sitä voidaan muuttaa. Kun päästämme irti liian kankeista toimimisen rajoista, tapahtuu paljon hyvää”, Vanhanen sanoo.

Rahmani toteaa, että lainsäädännössä on silti yhä sokeita pisteitä, jotka hankaloittavat kotoutumista.

Yksi kummallisuuksista on, että virallinen kotoutumiskoulutus on suunnattu työttömille työnhakijoille. Siihen eivät siis pääse työssäkäyvät, kotiäidit tai eläkeläiset, jotka yhtä lailla haluaisivat päästä osaksi yhteiskuntaa. Epävirallisempaa kotoutumistoimintaa saatetaan kunnissa järjestää satunnaisesti vaikkapa järjestöjen tuella.

Yhä on sokeita pisteitä, jotka hankaloittavat kotoutumista.

Sari Vanhanen huomauttaa, että maahanmuuttokeskustelu Suomessa painottuu työelämään ja sen tarpeisiin. Muuttoliike on kuitenkin eläväistä ja monisyistä, ja se kattaa kaikenikäisiä ja kaikenlaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä.

”Kuinka realistista on ajatella, että pakolaiset pelastavat meidät työvoimapulalta? Hyödyn hakeminen humanitaarisessa tilanteessa tuntuu rankalta”, Vanhanen pohtii.

Työelämä on kuitenkin yksi tärkeimmistä juurtumisen alustoista. Ukrainasta paenneet saavat tilapäisen suojelun turvin nopeasti työluvan, mutta turvapaikanhakija voi saada työskentelyoikeuden vasta kolmen tai kuuden kuukauden kuluttua turvapaikan hakemisesta. Oleskelulupa-prosessiin liittyvät vaiheet voivat lisäksi olla monimutkaisia ja repaleisia, ja se hankaloittaa työelämään pääsemistä.

”Moni vuonna 2015 tullut turvapaikanhakija odottaa edelleen oleskelulupaa, Elina Rahmani kertoo.

Olisin halunnut harjoitella kielikurssilla opittua suomea, mutta kohtaamani ihminen tarrautui tiukasti käsilaukkuunsa ja juoksi karkuun. Miten voisin olla hyödyksi muille, enkä pelkkä toimenpiteiden kohde?

Kotoutuminen on paljon muutakin kuin polku työelämään. Sitä ei voi ulkoistaa viranomaiselle, eikä se myöskään ole vain kotoutujan itsensä vastuulla.

Riittää, että on oma itsensä, ihminen ihmiselle.

”On meidän jokaisen asia, miten tänne tulevat kotoutuvat”, Rahmani painottaa.

Kohtaamisesta ei tarvitse tehdä turhan vaikeaa. Riittää, että on oma itsensä, ihminen ihmiselle.

Juurtumista helpottaa olennaisesti, jos ihmisellä on ympärillään yhteisö, kuten perhettä ja ystäviä. Suomessa perheenyhdistämisen ehdot ovat tiukat, ja se aiheuttaa monien elämään kipeän tilanteen.

”Perheen ikävöinti näkyy työssäni joka päivä. Välillä minusta tuntuu, että helpompi tilanne on jopa niillä, jotka tietävät perheensä kuolleen kuin niillä, jotka eivät tiedä, missä läheiset ovat tai ovatko he elossa. Epätietoisuus on kaikkein pahinta”, Rahmani sanoo.

Vanhanen ja Rahmani toteavat, että kotoutumisen kaikkein tärkeimmät askeleet otetaan aivan tavallisissa arkielämän kohtaamisissa: työpaikoilla, kaupassa, päiväkodissa, koulussa, kadulla ja harrastuksissa. Kotoutuminen on syvimmältä olemukseltaan yhteyden löytämistä muihin ihmisiin ja oman paikan löytämistä yhteisössä. Tyhjiö alkaa hiljalleen täyttyä.

Sari Vanhasen sanoin se voisi ilmentyä vaikka näin:

Voin kävellä rauhassa kadulla ja päättää, mitä ruokaa sunnuntaina laitan. Saan puhua ja ajatella millä kielellä haluan. Saan kokea hyväksyntää ja elää oman näköistä elämää. Näen tulevaisuuden mahdollisuudet, eikä menneisyys kuormita minua liikaa.

Saan olla kokonaisuus kaikesta, mistä muodostun.

Lähteet: Suomen Punainen Risti, Suomen Pakolaisapu

Lue lisää aiheesta!

Lisää aiheesta