Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Elisa Aaltola ja hänen kolme koiraansa

Elisa Aaltola hankki rescuekoiria vasta kun oli selvittänyt, että koira voi parhaiten ihmisen kanssa. ”Koiran tarpeet, kognitiiviset kyvyt ja taipumukset ovat käyneet ihmisen kanssa pitkän yhteisen evoluution. Laji pärjää huonosti ilman ihmistä.”

Elisa Aaltola on puhunut eläinten oikeuksista jo vuosia – "Syyllisyys on opettavainen tunne"

Teksti:
Riina-Maria Metso
Kuvat:
Vesa Tyni
Julkaistu: 1.8.2022
Muokattu: 1.8.2022
Filosofi Elisa Aaltola ymmärsi jo lapsena, että eläimilläkin on mieli. Rakkauden lisäksi syyllisyys toimii hyvänä tunteena matkalla kohti eläinystävällisempää maailmaa. Elisa Aaltola listasi viisaita sanoja oikeudenmukaisuudesta.

Lajienvälisyys

Ihminen on osa muuta eläinkuntaa. Siksi meidän pitäisi tiedostaa, että kaikki, mitä teemme, vaikuttaa muihin lajeihin. Esimerkiksi kulutuspäätöksemme koskettavat aina epäsuorasti koko ekosysteemiä.

Kun ymmärtää ihmisen vaikutuksen muihin lajeihin, voi tulla tietoiseksi myös vastuusta, joka siihen liittyy. Esimerkiksi metsätaloudessa mietitään todella vähän sitä, mitä eläimille tapahtuu, kun tehdään avohakkuita. Viime kesänä olin juuri ihaillut työpaikkani ikkunasta rastaita, jotka pesivät läheisessä koivikossa. Sitten koivikko vain yhtäkkiä kaadettiin.

Läheskään kaikki eläimet eivät ole kykeneväisiä muuttamaan hakkuiden alta ja toisin kuin ennen, hakkuita tehdään nykyään myös kesällä eläinten pesimäaikaan. Vastuullisempia päätöksiä pitäisi tehdä sekä poliittisesti että yksilötasolla.

Luontorakkaus

Tunteet ovat tärkeä osa ihmisyyttä. Rakkaus on tunne, joka ansaitsisi enemmän huomiota. Se on suomalaisille vaikea sana ja liitetään usein romanttiseen rakkauteen.

Itse haluan korostaa Platonin rakkauskäsitystä: sitä, että tunnistamme toisessa kauneutta, totuutta ja arvoa. Rakkaudelle olisi tärkeää antaa tilaa luonto- ja eläinsuhteessamme. Moni lähestyy luontoa miettien, miten sitä voi hyödyntää. Metsään voi kuitenkin mennä ihan vain havainnoimaan sen todellisuutta ja kauneutta.

Parhaimmillaan luontorakkaus eli biofilia on sitä, että pysähtyy eläimen äärelle: tarkkailee varista puistossa, hämmästelee sen ainutlaatuisuutta ja on kiinnostunut sen tavasta nähdä maailma. Jos emme tee tällaisia asioita kokemuksellisella tasolla, emme enää muista, kuinka arvokkaita muut lajit ovat. Ilman sellaista rakkautta olemme hukassa.

"Metsään voi mennä ihan vain havainnoimaan sen todellisuutta ja kauneutta."

Mielellisyys

Ihminen alkoi erottaa itsensä muusta luonnosta vasta 1600-luvulla. Sitä ennen eli suurimman osan historiastaan ihminen on nähnyt luonnossa ja eläimissä mielellisyyttä.

Kasvoin Petäjäveden maaseudulla pienessä Kintauden kylässä, ja vietin paljon aikaa navetoissa. Kiinnostuin lehmistä, sioista ja lampaista jo lapsena. Meillä oli myös todella älykäs vuohi, paljon älykkäämpi kuin perheemme koirat. Samaan aikaan kun tajusin, että eläimillä on mieli, tajusin, että niitä tapetaan koko ajan. Sen ristiriidan kanssa kamppailin aikuisikään saakka, kunnes aloin syödä kasvipohjaisesti.

Vaikka ihminen on jalostanut tuotantoeläinten kehoa, niiden mieli ei ole kesyyntynyt. Esimerkiksi kanalla on edelleen villin kanan mieli. Siksi tuotantoeläintenkin pitäisi vähintäänkin pystyä toteuttamaan niiden lajinomaisia tarpeita. Niillä pitäisi olla huomattavasti enemmän liikkumatilaa, paljon virikkeitä, mahdollisuus emo-poikassuhteeseen, sosiaalisuuteen, leikkiin ja ympäristön tutkimiseen sekä vapaus kivusta, turhautumisesta ja pelosta.

Syyllisyys

Elämme kulttuurissa, jossa syyllisyyttä vältetään. Syyllisyys on kuitenkin hyvin opettavainen moraalitunne. Syyllisyyden kautta opimme näkemään virheitämme, korjaamaan tekojamme ja tekemään paremmin tulevaisuudessa.

Syyllisyys näkyy vahvasti eläinkeskustelussa. Kun kirjoitan someen eläimistä, joku saattaa raivostua. Se on tyypillinen syyllisyyden puolustusmekanismi.

”Tunteet ovat tärkeä osa ihmisyyttä.”

Meillä kaikilla on syytäkin tuntea syyllisyyttä eläinten kohtelusta. Syyllisyys on vaikea tunne, ja siksi sitä on hankala käsitellä. Niin pitäisi kuitenkin tehdä, jotta voisi pohtia, miten eläimiä voisi jatkossa huomioida paremmin. Samalla oma olo helpottuu ja kevenee.

Toiminta

Kun ryhdyin eläinfilosofiksi, olin aluksi hyvin yksinäinen jopa akateemisessa maailmassa. Hämmästeltiin, kun puhuin eläimistä ja niiden oikeuksista.

Nyt eläinten puolesta puhujien määrä on kasvanut kaikissa ikäluokissa. Nuoret ovat kiinnostuneita eläinkysymyksistä, ja eläkeläiset kertovat, miten ovat alkaneet vähentää eläintuotteiden kulutusta. On sääli, että eduskunnassa käydään edelleen niin vähän keskustelua eläinten hyvinvoinnista.

Ihmisen olisi hyvä toimia niiden arvojen pohjalta, jotka ovat hänelle tärkeitä. Se lisää elämän merkityksellisyyttä. Parempaa maailmaa voi rakentaa puhumalla eläinten arvosta ja paremmasta kohtelusta vaikka vain lähipiirilleen.

Elisa Aaltola

KUKA?

46-vuotias filosofi toimii eläin- ja ympäristöetiikan dosenttina ja tutkijana Turun yliopistossa.

ASUU

Turussa rescuekoiriensa Idan, Siirin ja Darlan kanssa.

AJANKOHTAISTA

Aaltola on kirjoittanut useita kirjoja, joista viimeisin, Esseitä eläimistä, ilmestyi tänä vuonna. Hän sai vastikään Vuoden maailmanparantaja 2022 -palkinnon, ja viime vuonna hän voitti Pro Animalia-palkinnon.

Lue lisää viisaita sanoja