Elisa Aaltola on puhunut eläinten oikeuksista jo vuosia – "Syyllisyys on opettavainen tunne"

Ihminen on osa muuta eläinkuntaa. Siksi meidän pitäisi tiedostaa, että kaikki, mitä teemme, vaikuttaa muihin lajeihin. Esimerkiksi kulutuspäätöksemme koskettavat aina epäsuorasti koko ekosysteemiä.

Kun ymmärtää ihmisen vaikutuksen muihin lajeihin, voi tulla tietoiseksi myös vastuusta, joka siihen liittyy. Esimerkiksi metsätaloudessa mietitään todella vähän sitä, mitä eläimille tapahtuu, kun tehdään avohakkuita. Viime kesänä olin juuri ihaillut työpaikkani ikkunasta rastaita, jotka pesivät läheisessä koivikossa. Sitten koivikko vain yhtäkkiä kaadettiin.

Läheskään kaikki eläimet eivät ole kykeneväisiä muuttamaan hakkuiden alta ja toisin kuin ennen, hakkuita tehdään nykyään myös kesällä eläinten pesimäaikaan. Vastuullisempia päätöksiä pitäisi tehdä sekä poliittisesti että yksilötasolla.

Tunteet ovat tärkeä osa ihmisyyttä. Rakkaus on tunne, joka ansaitsisi enemmän huomiota. Se on suomalaisille vaikea sana ja liitetään usein romanttiseen rakkauteen.

Itse haluan korostaa Platonin rakkauskäsitystä: sitä, että tunnistamme toisessa kauneutta, totuutta ja arvoa. Rakkaudelle olisi tärkeää antaa tilaa luonto- ja eläinsuhteessamme. Moni lähestyy luontoa miettien, miten sitä voi hyödyntää. Metsään voi kuitenkin mennä ihan vain havainnoimaan sen todellisuutta ja kauneutta.

Parhaimmillaan luontorakkaus eli biofilia on sitä, että pysähtyy eläimen äärelle: tarkkailee varista puistossa, hämmästelee sen ainutlaatuisuutta ja on kiinnostunut sen tavasta nähdä maailma. Jos emme tee tällaisia asioita kokemuksellisella tasolla, emme enää muista, kuinka arvokkaita muut lajit ovat. Ilman sellaista rakkautta olemme hukassa.

"Metsään voi mennä ihan vain havainnoimaan sen todellisuutta ja kauneutta."

Ihminen alkoi erottaa itsensä muusta luonnosta vasta 1600-luvulla. Sitä ennen eli suurimman osan historiastaan ihminen on nähnyt luonnossa ja eläimissä mielellisyyttä.

Kasvoin Petäjäveden maaseudulla pienessä Kintauden kylässä, ja vietin paljon aikaa navetoissa. Kiinnostuin lehmistä, sioista ja lampaista jo lapsena. Meillä oli myös todella älykäs vuohi, paljon älykkäämpi kuin perheemme koirat. Samaan aikaan kun tajusin, että eläimillä on mieli, tajusin, että niitä tapetaan koko ajan. Sen ristiriidan kanssa kamppailin aikuisikään saakka, kunnes aloin syödä kasvipohjaisesti.

Vaikka ihminen on jalostanut tuotantoeläinten kehoa, niiden mieli ei ole kesyyntynyt. Esimerkiksi kanalla on edelleen villin kanan mieli. Siksi tuotantoeläintenkin pitäisi vähintäänkin pystyä toteuttamaan niiden lajinomaisia tarpeita. Niillä pitäisi olla huomattavasti enemmän liikkumatilaa, paljon virikkeitä, mahdollisuus emo-poikassuhteeseen, sosiaalisuuteen, leikkiin ja ympäristön tutkimiseen sekä vapaus kivusta, turhautumisesta ja pelosta.

Elämme kulttuurissa, jossa syyllisyyttä vältetään. Syyllisyys on kuitenkin hyvin opettavainen moraalitunne. Syyllisyyden kautta opimme näkemään virheitämme, korjaamaan tekojamme ja tekemään paremmin tulevaisuudessa.

Syyllisyys näkyy vahvasti eläinkeskustelussa. Kun kirjoitan someen eläimistä, joku saattaa raivostua. Se on tyypillinen syyllisyyden puolustusmekanismi.

”Tunteet ovat tärkeä osa ihmisyyttä.”

Meillä kaikilla on syytäkin tuntea syyllisyyttä eläinten kohtelusta. Syyllisyys on vaikea tunne, ja siksi sitä on hankala käsitellä. Niin pitäisi kuitenkin tehdä, jotta voisi pohtia, miten eläimiä voisi jatkossa huomioida paremmin. Samalla oma olo helpottuu ja kevenee.

Kun ryhdyin eläinfilosofiksi, olin aluksi hyvin yksinäinen jopa akateemisessa maailmassa. Hämmästeltiin, kun puhuin eläimistä ja niiden oikeuksista.

Nyt eläinten puolesta puhujien määrä on kasvanut kaikissa ikäluokissa. Nuoret ovat kiinnostuneita eläinkysymyksistä, ja eläkeläiset kertovat, miten ovat alkaneet vähentää eläintuotteiden kulutusta. On sääli, että eduskunnassa käydään edelleen niin vähän keskustelua eläinten hyvinvoinnista.

Ihmisen olisi hyvä toimia niiden arvojen pohjalta, jotka ovat hänelle tärkeitä. Se lisää elämän merkityksellisyyttä. Parempaa maailmaa voi rakentaa puhumalla eläinten arvosta ja paremmasta kohtelusta vaikka vain lähipiirilleen.