Tänä jouluna toteutuu Marja Laurikaisen toive joulunvietosta maalla.
”Olin jo kauan haaveillut asumisesta mummonmökissä. Ja kun olen jo tämän ikäinen, haaveita on paras alkaa toteuttaa”, sanoo 73-vuotias Laurikainen, jota ystävät kutsuvat Myyksi.
Viime tammikuussa Laurikainen vuokrasi Hollolan Herralassa sijaitsevan ”mökin”, joka on itse asiassa 1930-luvulla rakennettu suuri kaunis talo. Se oli ollut jonkin aikaa kylmillään, kun Laurikainen saapui muuttokuormineen.
"Ensimmäisen yön nukuin toppahousut jalassa."
”Ensimmäisen yön nukuin toppahousut jalassa. Kaksi viikkoa kesti ennen kuin talo alkoi lämmetä, mutta sen jälkeen ei ole tarvinnut palella”, hän sanoo.
Muuttoa edelsi pitkän linjan suunnittelu — esimerkiksi ajokortin suorittaminen 62-vuotiaana.
”Herralassa ei ole ensimmäistäkään kauppaa. Lähimpään kauppaan on 11 kilometriä. Ei sinne rollaattorilla mennä”, Laurikainen tokaisee.
Muuttoa edelsi pitkän linjan suunnittelu — esimerkiksi ajokortin suorittaminen 62-vuotiaana.
Unelman toteuttamisessa ajokortti oli ensimmäinen toimenpide. Sen saatuaan Laurikainen ajoi pelkästä ajamisen riemusta aina Rovaniemelle asti. Maalaiselämään hän totuttautui asteittain muuttamalla ensin Keravalta Orimattilaan kerrostaloon.
”Sitten tulin tänne! Olen tyytyväinen, sillä eivät ihmiset ole kennomehiläisiä”, hän puuskahtaa.
”Aina saa tarvittaessa apua, etenkin maaseudulla.”
Isossa talossa asuminen ei tunnu hänen mielestään työläältä:
”Aina saa tarvittaessa apua, etenkin maaseudulla.”
Kaikki Bonukset jouluun
Laurikainen tunnustautuu jouluihmiseksi, ja antaa aina Bonusten kertyä koko vuoden pelkästään jouluasioita varten.
”Eläkkeeni on niin pieni, että sillä ei kauheasti juhlita eikä hankita ekstraa. Mutta yksin asuva vanha ihminenkin haluaa silti jouluksi piparkakkua, rosollia, graavilohta ja kinkkua, ja Bonuksia kertyy yleensä riittävästi kaiken tarvittavan hankintaan”, hän kertoo.
Haaveiden kotiin mahtuu vihdoinkin kunnolla joulukuusi.
”Tykkään erityisesti savusiiasta. Viime vuosina bataattilaatikko on rynninyt lanttulaatikon ohi.”
Haaveiden kotiin mahtuu vihdoinkin kunnolla joulukuusi. Viime jouluna Laurikaisen kerrostalokodissa ei ollut kuusta ollenkaan.
Tänä vuonna hän nauttii koristelusta täysin siemauksin. Kuusen oksille ripustetaan muun muassa aarteet lapsuudesta: Riihimäen Lasin valmistamat kimaltelevat jääpuikkokoristeet.
Tekemistä käsille ja aivoille
Tämä mummonmökki on siitäkin mainio, että nyt on vihdoin riittävästi tilaa myös Laurikaisen harrastukselle, jonka hän aloitti vuonna 2009 Orimattilaan muutettuaan: hän liittyi Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastajiin ja alkoi rakentaa upeita nukketaloja. Niitä on valmistunut jo pitkälti toistakymmentä.
”Tuolloin ajattelin, että jotain tekemistä täytyisi keksiä. Jos haluaa vanhentua ilman dementiaa, pitää tehdä jotakin käsillä ja aivoilla”, hän huomauttaa.
"Jos haluaa vanhentua ilman dementiaa, pitää tehdä jotakin käsillä ja aivoilla.”
”Tuottaa mielihyvää, kun saa onnistumaan jotakin, mitä ei ole ennen tehnyt. Tässä saa porata, kolvata ja sahata kaiken maailman jiirikulmia. Se kehittää kärsivällisyyttä, jota minulla ei ole luonnostaan ollut”, hän kuvailee.
Eräässä Laurikaisen nukketaloista on joulu ainainen - riittää, että valot napsautetaan päälle. Joulunodotuksen hengessä rakennettu rintamamiestalo asukkaineen on alun perin tehty Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon nukketalonäyttelyyn. Melkein kaikki sen hurmaavat esineet ovat Laurikaisen omin käsin tekemiä.
