Thaimaalainen Fah, 26, ikävöi Leviä jopa kotimaassa käydessään – yksi asia suomalaisissa ihmetyttää

”Olin shokissa. Kaikki kaupat olivat kiinni, enkä nähnyt rautatieasemalla ketään.”

Kun thaimaalainen Fah Hachuen, 26, saapui Suomeen kesäkuussa 2022, vastassa oli kuin autio maa.

Seinäjoen rautatieasema ammotti tyhjyyttään, eikä ihmisiä tullut vastaan edes kaduilla. Pohjanmaa ei tehnyt suurta ensivaikutusta.

Fah oli tullut Suomeen, sillä hän aloitti työt Alahärmässä sijaitsevassa huvipuistossa.

”Sitten kuulin, että Suomessa vietetään juhannusta. Minusta oli outoa, että kaupat olivat kiinni, sillä Thaimaassa ne pidetään vapaapäivinäkin auki”, Fah muistelee.

Fah päätyi Suomeen, sillä hän oli nähnyt Koillis-Thaimaassa sijaitsevassa kotikaupungissaan työpaikkailmoituksen, joka kiinnitti hänen huomionsa.

Töitä tarjottiin Suomesta, josta Fah ei tiennyt aluksi mitään. Kiinnostus heräsi, kun hän alkoi etsiä tietoa netistä. Kävi ilmi, että Suomi oli nimetty jo useamman kerran peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi.

Fahia kiinnosti pohjoisessa etenkin työn ja vapaa-ajan suhde, jonka lehtiartikkelit mainostivat olevan kohdillaan.

Thaimaassa hän teki töitä kahvilassa, ja työpäivät venyivät 10–12-tuntisiksi.

Vapaapäiviä oli viikossa yksi.

”Illat menivät kotitöihin ja vapaapäivä lepäämiseen. Olin niin väsynyt, etten jaksanut muuta. Itsenäiseen elämään ei ollut aikaa.”

Fahin muutosta Suomeen on melkein kaksi vuotta, ja hän on elämänmuutokseensa todella tyytyväinen. Suomesta Fah on saanut elämäänsä kaivattua vapautta.

Helppoa sopeutuminen ei silti ollut.

Kontrasti miljoonista asukkaistaan tunnettuun kotiprovinssiin Sakon Nakhoniin oli iso. Fah sai vuokra-asunnon kerrostalosta, mutta se oli niin hiljainen, ettei thaimaalainen tavannut ensimmäisen Suomen-kesänsä aikana lainkaan naapureitaan.

Suomalaisiin kollegoihin tutustuminen alkoi myös kangerrellen.

”Työkaverini kyllä vastasivat, kun kysyin heiltä jotakin, mutta he eivät jutelleet minulle oma-aloitteisesti. Se oli vaikeaa. Tuohon aikaan minulla oli Suomessa vain yksi ukrainalainen ystävä.”

”Ikävöin Leviä jopa silloin, kun kävin lomalla Thaimaassa. Siellä päätin, että haluan jäädä Suomeen pysyvästi.”

Ensimmäisen kesän jälkeen elämä uudessa kotimaassa alkoi pikkuhiljaa sujua. Jopa Suomen hiljaisuus alkoi tuntua hyvältä.

Huvipuistokauden päätyttyä Fah sai uuden kausityön, tällä kertaa kaukaa pohjoisesta. Fah aloitti kokkina ja tarjoilijana Levillä sijaitsevassa Break Sokos Hotel Levi -hotellissa.

Fah saapui Leville, kun ruska oli kauneimmillaan. Vastassa oli äärimmäisen kaunis luonto ja työyhteisö, joka otti Fahin avosylin vastaan.

”Kun pääsin Leville, halusin heti jäädä. Ikävöin Leviä jopa silloin, kun kävin lomalla Thaimaassa. Siellä päätin, että haluan jäädä Suomeen pysyvästi.”

Fah on yksi tuhansista työntekijöistä, joita Suomi tarvitsee tulevina vuosina. Tarve kasvaa, sillä syntyvyytemme on alhaista ja työikäisiä eläköityy iso joukko lähivuosina.

Fahin tavoitteena on jäädä Suomeen pidemmäksi aikaa, kenties loppuelämäksi.
”Levin rauha ja ihmiset kiehtovat minua”, sanoo Fah.

Suomelle maahan jäävä ulkomainen työntekijä on lottovoitto, sillä myös talouskasvu edellyttää muualta tulleita työntekijöitä.

Fahille Suomi on tarjonnut itsenäisyyttä, joka ei olisi Thaimaassa mahdollista.

Kotia ei tarvitse Suomessa jakaa poikaystävän perheen kanssa, toisin kuin kotipuolessa.

Fah selittää, että Thaimassa perheellä on nuoreen suuri ote.

”Olen riidellyt vanhempieni kanssa muun muassa uravalinnastani. Heiltä kesti ymmärtää, miksi haluan töihin ravintola-alalle.”

Suomessa kukaan ei ole kyseenalaistanut Fahin uravalintaa. Hän pitää ruoanlaitosta, ihmisten kohtaamisista ja palvelemisesta.

”Hän muistutti, että nyt olemme Suomessa, eikä niin tarvitse tehdä.”

Fah hämmästelee yhä sitä, kuinka Levillä niin moni, aina hotellinjohtajasta lähtien, on ottanut hänet siipiensä suojaan.

Eniten häntä ihmetyttää, että hotellinjohtaja Hilkalla on tapana halata häntä kuin ystäväänsä. Se ei olisi Thaimaassa mahdollista, sillä siellä ihmisten väliset hierarkiat ovat korkeita.

”Aluksi yritin kumartua Hilkan edessä, kun hän halasi minua. Mutta hän muistutti, että nyt olemme Suomessa, eikä niin tarvitse tehdä.”

Fahin poikaystävä Tee työskentelee myös Levillä. Yhdessä elämänmuutokseen on ollut helpompaa sopeutua.

Poikaystävä oli tukena myös ensimmäisenä talvena, kun Fah koki, mitä tarkoittaa pohjoinen pimeys.

”Olin parin viikon ajan allapäin, sillä oli niin pimeää. Mutta sitten helpotti.”

Fah ja Tee toteavat, että vaikka suomalaiset saattavat vaikuttaa aluksi kylmiltä, kun heihin tutustuu, he ovatkin kaikkea muuta.

Suomalainen yhteiskunta saa molemmilta kiitosta. Tee naurahtaa, että Suomessa edes autotiellä ei tarvitse pelätä, kuten Thaimaassa, sillä kulkuneuvot pysähtyvät, kun jalankulkija ylittää tien.

Ihmeteltävää uudessa kotimaassa riittää yhä.

Thaimaassa paikallisilla ei ole tapana esiintyä julkisesti humalassa. Siksi Tee hämmästyi toden teolla, kun hän näki ensimmäisen kerran aamuvuoroon mennessään juhlijan, joka oli jatkanut bileitään aamuun saakka.

Pariskuntaa ihmetyttää myös suomalaisten runsas kahvinjuonti.

”Se on useita kuppeja päivässä! Kahvia juodaan illallakin, ennen nukkumaanmenoa”, Fah sanoo.

Syksyllä tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun Fah muutti Suomeen.

Päätös uuteen maahan asettumisesta on ollut onnistunut, vaikka arki Suomessa on jo tavallista. Fah on jatkanut kausitöitä Levillä. Tämänhetkinen työsopimus kestää ensi syksyyn saakka.

Break Sokos Hotel Levillä Fahin työvuorot alkavat tyypillisesti puoli kuudelta aamulla, jolloin hän saapuu hotellille aamiaista valmistamaan. Työ sisältää ruoan valmistelua ja tarjoilua. Työvuoro loppuu yhdeltä iltapäivällä.

Suurin ero Thaimaahan on siinä, että töiden jälkeen työntekijälle jää vielä runsaasti aikaa omiin juttuihin. Fah nauttii avantouinnista, Tee tietokonepelien pelaamisesta.

Pariskunta ei juurikaan ikävöi Thaimaata, sillä perheeseen on helppo pitää yhteyttä videopuheluilla. Fahin vanhemmat ovat ylpeitä hänen rohkeudestaan muuttaa uuteen maahan eivätkä pidä välimatkaa ongelmana.

Fah kaipaa kuitenkin kotiin jääneitä kissojaan. Jaloissa puskevia ja hyriseviä luontokappaleita ei voinut kuljettaa Suomeen, joten nyt Fah haaveilee lemmikin hankinnasta uudessa kotimaassaan.

Jos Fah voisi tuoda yhden asian Thaimaasta Suomeen, hän perustaisi maahamme ravintoloita, jotka tarjoavat aitoa thaimaalaista ruokaa.

”Olen käynyt täällä thaimaalaisessa ravintolassa, mutta maut ovat niin mietoja, että ruoka on tarkoitettu varmaankin turisteille.”

Fah ikävöi myös thaimaalaista tapaa kokoontua illalliselle yhdessä perheen kanssa. Suomessa on tyytyminen illallisiin kahdestaan poikaystävän kanssa.

Suomeen liittyviä haaveita Fahilla on lukuisia.

Hän toivoo, että oppisi suomen kielen mahdollisimman nopeasti. Näin hän voisi käydä keskusteluita niiden mukavien suomalaisten kanssa, jotka eivät uskalla kommunikoida englanniksi.

Suurin unelma on kuitenkin vakityö – Levillä tietenkin.

”Suomalainen työelämä on ihanan tasa-arvoinen. Suomessa tavallisella työntekijälläkin on vaikutusvaltaa. Saan avata suuni, ja mielipiteitäni kuunnellaan täällä”, Fah sanoo.

Korjattu 4.6.2024: Jutussa kirjoitettiin aiemmin Sakon Nakhonin kaupungista. Muutettu provinssiksi.