Asuisitko maalla vai kaupungissa?

LASTEN KANSSA MAATILALLA

MARJAANA MANNI, 36, KOSKI TL, MAATALOUSYRITTÄJÄ, NAIMISISSA, 2 LASTA

"Rakastan maaseutua. Täällä on turvallista, rauhallista ja tilavaa. Omalla pihalla voi tehdä ihan mitä vain, eikä kukaan arvostele. Lapsetkin voivat leikkiä rauhassa ja turvassa.

Olemme maatalousyrittäjiä. En voisi kuvitella tekeväni muuta työtä, koska tämä on minulle elämäntapa. Minun ei ole vaikea herätä navettaan aamuisin, vaan itse asiassa toivon, ettei minun tarvitsisi jäädä koskaan eläkkeelle.

Maaseudun esimerkkien avulla lapsille on helppo opettaa vaikeitakin asioita. Lehmien ansiosta he näkevät syntymän ja sen, kuinka lehmä astutetaan. Tällöin ei tarvitse jutella vaikkapa haikaroista. Lapset voi ottaa mukaan tilan töihin, ja he oppivat myös eläinten käsittelyä ja oikeaa kohtelua. Kun he huomaavat, että kissakin pinkaisee karkuun, jos sitä kiusataan, he ymmärtävät, että kiusaaminen karkottaa myös kaverit.

En ymmärrä, miksi maaseutu tyhjenee. Aina kun käyn kaupungissa, mietin, miten joku voi asua siellä. Itse asuisin melkein mieluummin teltassa metsässä kuin Helsingissä."

URBAANI LAPSIPERHE

TIINA MARKKINEN, 35, HELSINKI, VANHEMPAINVAPAALLA, NAIMISISSA, 3 LASTA

"Asumme Helsingin Kalliossa, josta on lyhyt matka töihin, neuvolaan, päiväkotiin ja kauppaan. Haluamme asua sellaisessa paikassa, jossa ei tarvita autoa sekä ekologisista että käytännöllisistä syistä. Koska kaikki on lähellä, aikaa ei kulu matkustamiseen. Kun kadun toisella puolella on kauppa, ei myöskään tarvitse suunnitella esimerkiksi monen päivän ruokalistaa etukäteen.

Kotimme lähellä on paljon hyviä leikkipuistoja, joissa on talvella pulkkamäki ja luistelujää ja kesällä uima-allas. Lapset tekevät päiväkodista retkiä julkisilla kulkuvälineillä keskustaan ja toisinaan luontoretkelle vaikkapa Ruskeasuolle. Joskus toki toivon, että lapset voisi laittaa hetkeksi omalle pihalle leikkimään ihan keskenään.

Minun ajatuksissani maaseutu rinnastuu pikemminkin lähiöihin, enkä ajattele niin, että koko pääkaupunkiseutu olisi samanlaista ja maaseutu jotenkin siihen verrattuna erilaista. Emme ole henkeen ja vereen keskusta-asujia, vaan pohdimme, olisimmeko valmiita luopumaan keskeisestä sijainnista, jos saisimme esimerkiksi lisää tilaa. Kun vanhin lapista aloittaa koulun, pitää miettiä myös koulumatkan turvallisuutta."

MAALAISPITÄJÄN TAITEILIJA

ERKKI POSO, 32, LOIMAA, TAITEILIJA, SINKKU

"Olen kotoisin Loimaalta, ja muutin tänne takaisin asuttuani jonkin aikaa sekä Orivedellä että Turussa. Pienen maalaispitäjän suurimpia etuja ovat asuntojen halvat hinnat. Lisäksi pienellä paikkakunnalla saa helposti luotettavan ihmisen maineen, jos ei itse mokaile tai halua olla anonyymi. Maaseudulla ei huku massaan, ja Loimaalla minulla onkin laajat verkostot.

Pienessä kaupungissa minun on ollut helppoa järjestää itselleni ateljeetilat työskentelyä varten. Toki suurissa kaupungeissa olisi enemmän kulttuuritarjontaa, mutta löytyy kulttuuria Loimaaltakin ihan riittävästi.

Olen sinkku, mutta työni on muutenkin sen verran erakkoluonteista, ettei asuinpaikka juurikaan vaikuta siihen, paljonko olen yksin. Toki naistarjonta olisi varmasti suurempi isossa kaupungissa. Pitäneekin paikkansa, että koulutetut naissinkut asuvat kaupungissa, ja maalla on enemmän poikamiehiä.

Minusta ei ole hyvä asia, että väki pakkautuu muutamaan suureen kaupunkiin, sillä palveluja tarvitaan myös pienissä kaupungeissa. Toisaalta virta kulkee ajoittain päinvastaiseenkin suuntaan, ja myös meidän kylälle on muuttanut väkeä Helsingistä kalliiden asumiskustannusten vuoksi."

KAIPUU KAUPUNKIIN

SAMELI PIHLAJA, 34, HELSINKI, MUUSIKKO, SINKKU

"Perheeni muutti Helsingistä Karkkilaan, kun olin kuusivuotias. Kun aloitin lukion, muutin takaisin Helsinkiin. Joskus saatan ikävöidä Karkkilan luontoa, mutta en pidä siitä, että pikkukaupungissa kaikki tietävät toistensa asiat. Lisäksi isossa kaupungissa on paljon enemmän mahdollisuuksia.

Asuin muutaman kuukauden New Yorkissa, minkä jälkeen Helsinkikin on alkanut tuntua pieneltä tuppukylältä. Helsingissä on esimerkiksi helppoa törmätä tuttuihin vahingossa, missä on toki hyvätkin puolensa.

Kaupungin hälinä aiheuttaa joskus stressiä. Siihen auttaa oleskelu luonnossa, esimerkiksi frisbeegolfin pelaaminen. Mahtavaa Helsingissä on myös se, että keskustasta pääsee parissakymmenessä minuutissa metsään.

Työ on minulle yksi suurimmista syistä asua Helsingissä. Olen ollut mukana elokuvatuotannoissa, ja leffojen teossa työpäivät ovat niin pitkiä, ettei olisi järkevää asua kovinkaan kaukana. Nykyisin olen siirtynyt muusikoksi osittain siksi, että musiikin teko ei ole niin sidoksissa paikkaan.

Olen sinkku ja ajattelen, että tyttöystävä on helpompaa löytää Helsingistä, koska myös tarjontaa on täällä enemmän. Toisaalta suuri tarjonta voi olla myös ongelma, koska valintojen tekeminen on vaikeaa.

Mielestäni olisi fiksua pitää koko Suomi asuttuna. Suomalaiset eivät ehkä itse ymmärrä, kuinka eksoottista ja kaunista täällä on."

ELÄKELÄINEN NAUTTII KULTTUURISTA

MARITA KILPIMAA, 77, ROVANIEMI, OPETTAJA, ELÄKKEELLÄ

"Mieheni on kotoisin Pelkosenniemeltä, ja muutin hänen kanssaan Lappiin Rovaniemelle vuonna 1969, kun sain vakituisen opettajan viran. Sitä ennen olin asunut pääkaupunkiseudullakin. Kotoisin olen maalta, Askolasta.

Rovaniemi on hieno kaupunki ja sen kulttuuritarjonta on erinomaista. Täällä kulttuurin pariin pääsee myös helpommin kuin Helsingissä, koska kaikkialle voi kävellä. Eläkeläiselle harrastukset ovat tärkeitä.

Opettajan työ oli minulle rakas, mutta eläkkeelle jäätyäni aloitin vielä taidehistorian ja kulttuurihistorian opinnot yliopistossa. Jotkut kysyivät minulta, miksen vain nauti eläkkeellä olosta. Ihmettelin puolestani, onko olemassa säännöt siitä, miten elämästä nautitaan.

Palvelujen osalta Suomi ei ole enää tasa-arvoinen maa. Kun olin nuori, meillä oli useita kauppoja ihan pyöräilymatkan etäisyydellä. Maaseutu määritellään keskuksista käsin, ja helsinkiläisten mielestä Rovaniemi on varmaankin periferiaa. Sen sijaan kukaan täällä elävä ei koe asuvansa periferiassa.

Meillä on Pelkosenniemellä kesäpaikkana vanha talo, jota kunnostamme mieheni kanssa. Puolisoni harrastaa metsätöitä, joten minua kutsutaan metsurin muijaksi. Olemme olleet onnekkaita, kun olemme saaneet elämäämme sekä kaupungin että maaseudun parhaat puolet."

MAALTA LÖYTYY HARMONIA

SIRPA POLO, 64, UTTI, TIETOKIRJAILIJA, FT, ELÄKKEELLÄ

"Kuljin ensimmäisen kerran maalta kaupunkiin, kun siirryin kaupunkikouluun 14-vuotiaana. Sen jälkeen olen asunut vuoroin maalla ja kaupungissa sekä opiskelun että työn takia. Nyt asun maaseudulla. Vaikka kaupungissakin on hyvät puolensa, vain maalta voi löytää tällaista rauhaa, harmoniaa, tyyneyttä ja tilaa olla itsensä kanssa.

Maalla ihmiset ovat vielä ihmisiä. Ihmisillä on tilaa olla läsnä, kuulla omaa ääntä ja pysähtyä joskus syvälliseen keskusteluun naapurin tai kesämökille tulleen kaupunkiasujan kanssa. Helsingissä elämä on hektistä, pinnallistakin. Toisaalta kaupungissa voi käydä nauttimassa monista mahdollisuuksista. Istahtaa vaikkapa ravintolaan syömään maittavaa lounasta tietäen, että sen jälkeen on taas hyvä palata takaisin maaseudun rauhaan.

Matkustin hiljattain junalla Itä-Suomessa. Maaseututaajamat olivat aika surullista katsottavaa.

Olisi tärkeää säilyttää julkinen liikenne myös maaseudulla. Etenkin junat ovat tärkeitä työmatkojen, mutta myös vapaa-ajan liikkumisen vuoksi."

Miten piirretään maaseudun ja kaupungin rajat?

Mielikuvissa maaseudun ja kaupungin ero voi tuntua ilmiselvältä, mutta käytännössä määrittely ja rajanveto ei olekaan aivan yksinkertaista. Jos olemme vaikkapa Tampereen keskustassa, olemme varmastikin kaupungissa, mutta mitä tapahtuu, kun siirrymme kohti kuntarajojen sisällä olevia väljempiä alueita, jolloin ikkunasta saattaa näkyä myös metsää tai peltoa?

Suomen Ympäristökeskuksen määritelmä maaseudusta ja kaupungeista ulottuu kuntarajojen yli. Se jakaa Suomen erityyppisiin alueisiin: sisempiin ja ulompiin kaupunkialueisiin, kaupunkien kehysalueisiin, maaseudun paikalliskeskuksiin, kaupungin läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun. Tilastokeskus puolestaan jakaa kunnat kaupunkimaisiin, maaseutumaisiin ja taajaan asuttuihin kuntiin.

Vuonna 2012 suomalaisista lähes 70 prosenttia asui sisemmällä tai ulommalla kaupunkialueella tai kaupunkien kehysalueilla. Väki on vähentynyt erityisesti harvaan asutulta maaseudulta mutta myös ydinmaaseudulta.

Mitä tilastot kertovat kaupunkilaisista ja maalaisista?

• Suurimmat kasvihuonekaasupäästöt aiheutuvat kaupungin kehysalueiden kulutuksesta. Maaseudulla asumisesta aiheutuu kokonaisuutena vähemmän päästöjä kuin muilla alueilla.
• Uudellamaalla asutaan selvästi muuta maata ahtaammin. Keskimäärin Uudellamaalla asunnon pinta-ala henkilöä kohden on noin 36,5 neliömetriä, kun esimerkiksi Etelä-Savossa asunnon pinta-ala henkilöä kohden on noin 43 neliömetriä.
• Pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla myös kulutetaan maaseutua enemmän. Suurin ero on hotelli- ja ravintolapalveluissa, joita pääkaupunkiseudulla kulutettiin 36 prosenttia enemmän kuin koko maassa. Elintarvikkeita sen sijaan kulutetaan sekä maaseudulla että kaupungissa saman verran.
• Maalaisten ja kaupunkilaisten erot näkyvät hyvinvoinnissa. Keskimääräiseksi tai hyväksi terveydentilansa kokee Kainuussa 44,3 prosenttia, kun taas Uudellamaalla vain 33,2.
• Alkoholia käytettiin liikaa eniten Uudellamaalla, 31,8 prosenttia, vähiten Pohjanmaalla, 22,8 prosenttia.
• Esimerkiksi Helsingissä ihmisistä 46,5 prosenttia kokee itsensä onnellisiksi, Kaarinassa jopa 56 prosenttia.
• Uusimaalaisista 3,6 prosenttia kertoo sairastavansa sepelvaltimotautia, kun taas Keski-Pohjanmaalla sama sairaus on 8,4 prosentilla väestöstä.
• Suurin tulotaso on Kauniaisten asukkailla, pienin Itä-Suomen kunnissa Rääkkylässä, Rautavaarassa ja Lieksassa.
• Perhekoko on suurimmillaan Pohjois-Pohjanmaalla, jossa on eniten yli nelilapsisia perheitä.