Elämää vanhassa osuuskaupassa: Kauppiaan perintö pojalleen

Keltainen puutalo erottuu valkoista lunta vasten Pohjois-Pohjanmaan aavoilla pelloilla. Ollaan Kärsämäellä, Hautajoen kylällä. Ovella vastassa ovat Arto Niemi ja vaimo Eeva-Liisa Elorinne. Lunta on niin paljon, että sitä pitää kopsuttaa kengistä irti ennen kuin astuu sisään.

Eteiskäytävän jälkeen käännytään oikealle, olohuoneeseen.

"Osuuskauppa oli tässä nykyisessä olohuoneessa", Niemi kertoo.

Nyt seinällä on Elorinteen maailmalta tuomia afrikkalaisia tauluja ja kulmassa vanhanajan vedettävä sohvasänky. Aiemmin noin 35 neliömetrin kokoiseen huoneeseen mahtui kokonainen kauppa.

Silloin tavaroita oli siisteissä riveissä hyllyillä, jotka jatkuivat aina katonrajaan asti. Oli maataloustavaroita, kankaita, ruokatarvikkeita ja jopa leluja. Kaaosta ei silti ollut, sillä kauppias, Arto Niemen äiti Anna-Liisa Niemi, oli hyvin tarkka ja järjestelmällinen.

Talo valmistui Niemen perheen kodiksi vuonna 1958. Osuuskauppa tuli vuokralle yhteen talon huoneista heti valmistumisvuonna.

"Silloin oli harvinaista, että nainen oli kauppias. Äiti oli jo ihan tyttösenä ollut myyjättärenä Venetpalossa E-liikkeessä ja siirtyi sitten osuuskauppaan myyjäksi", Niemi kertoo.

Anna-Liisa Niemi oli hyvä matematiikassa, ja hänellä oli hyvä, selkeä käsiala. Niillä avuilla hän yleni myymälänhoitajaksi Hautajoen kylälle.

Arto Niemi on asunut koko elämänsä samassa talossa.

"Voi sanoa, että synnyin osuuskauppaan", hän sanoo ja nauraa.

Kahvimylly vie lapsuuteen

Niemi ja Elorinne ovat kaivaneet esille kaupan vanhoja tavaroita. Keskellä lattiaa on kahvimylly, joka on niin painava, ettei yksi ihminen hevin sitä nosta.

Vuosikymmeniä sitten samainen kahvimylly piti ääntä, joka vie Niemen muistot kaupan aikaan. Mieleen muistuvat lihatiskin kurnutus, kaupasta kantautuva hälinä ja tupakan tuoksu.

"Nyt tuntuu oudolta, että kaupassa tupakointi oli joskus sallittua. Äiti oli hyvillään, kun sisällä tupakointi kiellettiin. Kaikki asiakkaat eivät alkuun tahtoneet uskoa uutta sääntöä", Niemi sanoo.

Äiti oli kaupan ainoa palkollinen, mutta maanviljelijäisä Heikki ja neljä lasta auttoivat tarvittaessa. Arto Niemi juoksi pikkupojasta lähtien pihalle pumppaamaan polttoainetta, jos asiakas tuli sitä ostamaan.

"Myynytkin olen niin, että olen laittanut jakkaran kassakoneen viereen, jotta olen ylettänyt", Niemi hymyilee.

Noin 25 talon kylässä ihmiset olivat rehellisiä. Seuraavana päivänä tultiin ilmoittamaan, jos yöllä oli ollut tarve hakea polttoainetta.

Kyläläiset keskittivät kaikki ostoksensa kauppaan, kun kauppa joutui lopetusuhan alle 1970-luvulla. Myynti parani, ja kauppa säästyi.

Kauppa lopetti toimintansa 1980-luvun alussa. Lopettaminen oli vaikeaa nyt jo edesmenneelle Anna-Liisa Niemelle. Kaupanpito oli ollut suuri osa elämää. Arto Niemi peri talon ja sen yhteydessä toimivan maatilan samoihin aikoihin.

"Remontti helpotti myös äidin tottumista muutokseen", Niemi sanoo.

"Lattiat uusittiin, mutta kaupan vanhat harmaat lautalattiat jätettiin alle talteen. Ikkunat on uusittu, keittiö on remontoitu", hän luettelee.

Alakerrassa on nykyisin keittiö, olohuone ja kylpyhuone. Yläkerrassa on kaksi huonetta. Makuuhuoneen seinää koristaa taidokkaasti tehty ryijy, yöpöydällä on veikeä lamppu 70-luvulta. Keittiön seinällä, ikkunan yläpuolella on vanha osuuskaupan merkki, joka muistuttaa talon historiasta.

Kauppa muuttui kokonaan asuintiloiksi, mutta mielestä se ei kadonnut yhtä nopeasti. Arto Niemi reagoi pitkään oven kolahduksen ääneen: tuleeko asiakkaita? Kaupankäynti oli iskostunut selkäpiihin.

"Jos joi kahvia täällä keittiössä, niin silti kuulosteli, tuliko joku eteiseen, vaikka kauppa olisi ollut kiinni", Niemi kertoo.

Joulurauhaa joen äärellä

Lähdemme ulos katsomaan talon ympäristöä. Talon takana on pieni silta, joka ylittää Hautajoen. Jäällä näkyy ketun jäljet.

Joskus Niemi ja Elorinne ovat hiihtoretkillään seuranneet myös ahman jälkiä. Luonto ja rauha ovat molempien mielestä Hautajoen parhaimpia asioita.

Pariskunta on 20 viime vuotta pitänyt perhekotia Oulaisissa. Niemestä tuntuu, että kauppa kouli häntä ihmissuhdetyöhön.

"Kauppa kotona opetti rehellisyyttä ja ihmisten kunnioittamista. Toisten asioista ei saanut puhua muille", lähihoitajaksi valmistunut Niemi sanoo.

Eeva-Liisa Elorinne nyökyttelee vieressä.

"Artolle kauppa oli kuin elämäntapa. Myös lastenkodin pitäminen jos mikä on kuin elämäntapa. Työtä ei voi tehdä, jollei lapsista halua aidosti välittää", sanoo Elorinne, erikoistason psykoterapeutti.

Vuosia sitten eräänä jouluaattona Niemen perhe istui keittiössä ja odotti jo omaa joulupukkia, kun ovelta kuului koputus. Siellä oli mies, joka pyysi päästä kauppaan, koska hänellä ei ollut lahjoja omille lapsilleen.

"Isä lähti myymään, ja me lapset menimme käärimään paketteja", Niemi muistelee.

Niin myös se perhe sai joulun.

Lue myös sarjan muut osat

Elämää vanhassa osuuskaupassa