Kasvien, hedelmien ja marjojen sokeri on joko tavallista sokeria eli sakkaroosia, hedelmäsokeria eli fruktoosia tai rypälesokeria eli glukoosia. Sakkaroosi muodostuu fruktoosista ja glukoosista. Kaikki vihreät kasvit muodostavat sokeria yhteyttämisen tuloksena. Teollinen sokeri valmistetaan sokerijuurikkaasta tai sokeriruo´osta.
Sokerin päätehtävä on antaa makeutta. Sokeri myös tasapainottaa ruokien hapanta, karvasta ja suolaista makua. Pieni sokerilisäys korostaa hedelmien ja vihannesten omaa makua. Leivonnassa sokeri muodostaa kananmunan kanssa kuohkean vaahdon, sillä sokeri sitoo itseensä osan kananmunan sisältämästä vedestä.
Uunissa valmistettavien ruokien ja leivonnaisten herkullinen pinta ja väri on seurausta sokerin karamellisoitumisesta. Lämpötilan noustessa sokerin väri muuttuu ja siihen muodostuu aromiaineita. Liian kuumassa sokeri palaa. Lämpötilan noustessa sokeri muodostaa aromiaineita proteiinien eli valkuaisaineiden kanssa. Tämän Maillardin reaktion seurauksena esimerkiksi maitoa, vehnää ja sokeria sisältävä pulla ruskistuu uunissa.
Sokeri ruokkii hiivaa. Sokerin ja hiivan käymisreaktiossa sokerit muodostuvat alkoholiksi, hiilidioksidiksi ja erilaisiksi aromiaineiksi. Hiilidioksidi saa siman kuplimaan ja leipätaikinan kohoamaan. Säilönnässä sokeri estää homeiden ja hiivojen kasvun. Kun suurin osa säilykkeen vedestä sitoutuu sokeriin, haitallisten mikrobien toiminta estyy.