Kun ei voi laulaa, voi ainakin leipoa — sopraano Johanna Kalmari ei murehdi, vaan tekee juurileipää | Yhteishyvä
Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Sopraano Johanna Kalmari ja jackrussellinterrierit Häjy ja Nisu

Sopraano Johanna Kalmarin jackrussellinterrierit Häjy ja Nisu auttavat pitämään arjen rutiineista kiinni.

Kun ei voi laulaa, voi ainakin leipoa — sopraano Johanna Kalmari ei murehdi, vaan tekee juurileipää

Teksti:
Kaisa Hako
Kuvat:
Marjaana Malkamäki ja Johanna Kalmarin kotialbumi
Julkaistu: 6.4.2020
Muokattu: 6.4.2020
Tamperelaislaulaja jäi monien muiden artistien lailla vaille töitä, kun korona iski Suomeen. Väljentynyttä arkea rytmittävät nyt koiralenkit ja perinteikkään leivänteon vaaliminen.

Yhtäkkiä vapaa-aikaa on enemmän kuin tarpeeksi. Myös sopraano Johanna Kalmarilla kalenteri pyyhkiytyi maaliskuussa kerralla tyhjäksi koronakriisin myötä. Vaikka töitä ei nyt kerta kaikkiaan ole, Kalmari toteaa, ettei ole panikoinut.

”Olen freelancerina tottunut siihen, että työttömyysjaksoja on. Osaan ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat”, tamperelaislaulaja sanoo.

Suhteellisuudentajua antavat myös perheessä aiemmin koetut vaikeudet. Kalmarin puoliso, bassobaritoni Juha Uusitalo, on käynyt läpi useita vakavia sairastumisia.

”Tämä kaikki on opettanut, että silloin kun asioihin ei voi vaikuttaa, turha murehtiminen vain vie voimavaroja”, Kalmari sanoo.

Perheen jackrussellinterrierit Häjy ja Nisu rytmittävät nyt päiviä sopivasti, auttavat osaltaan pitämään rutiineista kiinni.

”Koirattomatkin kaverit ovat viime aikoina kiinnostuneet lainaamaan niitä”, Kalmari naureskelee.

Vaikka kävisi joka päivä koirien kanssa lenkillä Pyynikin maisemissa, aikaa riittää silti. Siksi myös keittiön uuni kuumenee nyt paljon aiempaa useammin.

Jonkinlaista limaa purkissa

Kaikeksi onneksi Kalmarin elämään ilmaantui jo noin vuosi sitten ilmiö nimeltä hapanjuurileivonta. Juurella leipominen on viime vuosina noussut huikeaan suosioon, mutta pitkään aikaan Kalmari ei tiennyt siitä mitään. Hän ei ylipäätään leiponut koskaan — juurella tai hiivalla tai millään muullakaan.

”Perheessäni ei ole ollut minkäänlaista leivän leipomisperinnettä”, hän sanoo.

Kävi kuitenkin niin, että Kalmari sai ystävältä lahjaksi uskomattoman hyvää leipää, ja kun hän sitä ylisti, ystävä antoi hänelle myös leipäjuurta purkissa.

”Mielikuvani oli ollut, että leipäjuuri on jokin esiäideiltä peritty maaginen juttu. Nyt minulla oli jonkinlaista limaa purkissa, ja kaveri käski ruokkia sitä”, Kalmari nauraa.

Juuri pysyi pitkään purkissa, kunnes Kalmari liittyi Facebookin suosittuun Hapanjuurileipurit-ryhmään, jossa on yli 14 000 jäsentä. Ryhmässä keskusteltiin autolyysistä, fermentaatiosta ja sitkosta.

”En tajunnut mistään mitään!”

Vapun aikaan hän löysi itsensä ilmoittautumasta assistentiksi hapanjuurileivonnan kurssille, jota piti Eliisa Kuusela, Leipävallankumous-kirjan kirjoittaja. Kun Kalmari näki, miten leivonta käytännössä toimii, hän uskalsi itsekin tarttua toimeen.

”Vaiheita oli niin monta, että nimesin projektin Via Dolorosaksi. Ensimmäisestä leivästäni tuli matala, mutta hyvä. Silloin innostuin!”

Kannustava mies ja ylpeä äiti

Kalmari sanoo olevansa yhä vasta-alkaja, mutta taidot kehittyvät koko ajan — esimerkiksi kauniiden viiltokuvioiden tekeminen leivän pintaan onnistuu jo mallikkaasti. Se edellyttää taikinanlukutaitoa.

”Viillot eivät ole vain koristeita, vaan ne vaikuttavat leivän uunikohoamiseen”, Kalmari kertoo.

Leipurin maine on kiirinyt. Lähikahvilasta on pyydelty, että Kalmari tekisi juurileipää myyntiinkin. Se on harkinnassa.

Perheessä on huomattu, että juuritaikinasta syntyy myös maukas pizzapohja.

”Mies kannustaa minua kovasti jatkamaan. Tämä on ollut myös äidilleni ilon ja ylpeyden aihe.”

Leipominen on kuin lentomatka

Ennen koronakriisiä Kalmari leipoi ehkä kerran kuussa, nyt kerran viikossa. Kerralla syntyy kaksi leipää, joista riittää useaksi päiväksi.

Juurileivonnan prosessi on hidas — kolmisen päivää. Eri vaiheiden välillä taikina saa lepäillä pitkäänkin. Jokin tässä kiireettömässä prosessissa kuitenkin kiehtoo.

”Se onnistumisen ilo! Leipominen on vähän kuin lentomatka. Kun olet noussut kyytiin, et voi tehdä muuta kuin jatkaa loppuun asti, jotta vaiva ei mene hukkaan”, Kalmari kuvailee.

Koronaepidemian puhjettua havaittiin, että leipominen ylipäätään on suomalaisille kotikaranteenissa mieluisaa tekemistä. Hiivan kysyntä on kasvanut ja some täyttynyt pullakuvista. Kalmari kertoo, että kriisin alettua myös hapanjuurileipureiden ryhmään tuli viikossa yli 600 uutta jäsentä. Monella on nyt aikaa paneutua asiaan.

Kalmari on huomannut, että hapanjuurileipurit vaikuttavat luovalta porukalta. Hän toteaa, että leivonnan ja laulamisen prosesseilla näyttää olevan paljon yhteistä:

”Kummassakin on otettava huomioon tietyt lainalaisuudet, mutta lopulta kyse on luovasta työstä, jonka etenemistä olosuhteet sanelevat. Valmiiksi ei tule ikinä. Aina voi pyrkiä parempaan.”

Lue lisää arjesta poikkeusolosuhteiden keskellä

Lisää aiheesta