Yhtäkkiä vapaa-aikaa on enemmän kuin tarpeeksi. Myös sopraano Johanna Kalmarilla kalenteri pyyhkiytyi maaliskuussa kerralla tyhjäksi koronakriisin myötä. Vaikka töitä ei nyt kerta kaikkiaan ole, Kalmari toteaa, ettei ole panikoinut.
”Olen freelancerina tottunut siihen, että työttömyysjaksoja on. Osaan ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat”, tamperelaislaulaja sanoo.
Suhteellisuudentajua antavat myös perheessä aiemmin koetut vaikeudet. Kalmarin puoliso, bassobaritoni Juha Uusitalo, on käynyt läpi useita vakavia sairastumisia.
”Tämä kaikki on opettanut, että silloin kun asioihin ei voi vaikuttaa, turha murehtiminen vain vie voimavaroja”, Kalmari sanoo.
Perheen jackrussellinterrierit Häjy ja Nisu rytmittävät nyt päiviä sopivasti, auttavat osaltaan pitämään rutiineista kiinni.
”Koirattomatkin kaverit ovat viime aikoina kiinnostuneet lainaamaan niitä”, Kalmari naureskelee.
Vaikka kävisi joka päivä koirien kanssa lenkillä Pyynikin maisemissa, aikaa riittää silti. Siksi myös keittiön uuni kuumenee nyt paljon aiempaa useammin.
Jonkinlaista limaa purkissa
Kaikeksi onneksi Kalmarin elämään ilmaantui jo noin vuosi sitten ilmiö nimeltä hapanjuurileivonta. Juurella leipominen on viime vuosina noussut huikeaan suosioon, mutta pitkään aikaan Kalmari ei tiennyt siitä mitään. Hän ei ylipäätään leiponut koskaan — juurella tai hiivalla tai millään muullakaan.
”Perheessäni ei ole ollut minkäänlaista leivän leipomisperinnettä”, hän sanoo.
Kävi kuitenkin niin, että Kalmari sai ystävältä lahjaksi uskomattoman hyvää leipää, ja kun hän sitä ylisti, ystävä antoi hänelle myös leipäjuurta purkissa.
”Mielikuvani oli ollut, että leipäjuuri on jokin esiäideiltä peritty maaginen juttu. Nyt minulla oli jonkinlaista limaa purkissa, ja kaveri käski ruokkia sitä”, Kalmari nauraa.
Juuri pysyi pitkään purkissa, kunnes Kalmari liittyi Facebookin suosittuun Hapanjuurileipurit-ryhmään, jossa on yli 14 000 jäsentä. Ryhmässä keskusteltiin autolyysistä, fermentaatiosta ja sitkosta.
”En tajunnut mistään mitään!”
Vapun aikaan hän löysi itsensä ilmoittautumasta assistentiksi hapanjuurileivonnan kurssille, jota piti Eliisa Kuusela, Leipävallankumous-kirjan kirjoittaja. Kun Kalmari näki, miten leivonta käytännössä toimii, hän uskalsi itsekin tarttua toimeen.
”Vaiheita oli niin monta, että nimesin projektin Via Dolorosaksi. Ensimmäisestä leivästäni tuli matala, mutta hyvä. Silloin innostuin!”
