Pieni leipä, iso tarina - Yhteishyvä

Pieni leipä, iso tarina

Pieni leipä, iso tarina

Leipä on pieni, mutta suomalaisille lämmin ja läheinen asia. Varsinkin klassiseen Reissumieheen liittyy paljon muistoja, onhan sitä valmistettu jo 36 vuotta.

Jaa Somessa
Teksti
Sami Turunen
Kuvat
SOK

Salpausselän harjulla seisoo yksi Lahden maamerkeistä, Oululaisen leipomon 62-metrinen viljasiilopatteristo. Sen juurella 350 ihmistä leipoo, paistaa ja pakkaa ruoka- ja kahvileipää suomalaisten suihin.

Lahtelaisten ylpeys ja yksi menestystarina on 36-vuotias Reissumies.

"Se on kehitetty täällä ja leivottu aina täällä. Jo vuonna 1978 Reissumies oli aikaansa edellä. Silloin ei vielä puhuttu helppouden trendistä tai pienistä kotitalouksista, mutta se oli ensimmäinen valtakunnallinen palaleipä, ja se pakattiin alusta asti pieneen pakettiin", kertoo brand manager Iisa Brofeldt.

Salainen resepti

Lahden leipomolla on yhdeksän tuotantolinjaa. Reissumies valmistuu linjalla 4, ja sen alkupäässä muhii Reissarin sielu: juuri, jota hyysätään kuin valtiosalaisuutta.

Juurta eli raskia muhii 3 000-litraisessa raskipytyssä. Sen kupeessa prosessinohjaaja Markku Salomaa paljastaa, että Reissumiehen reseptiä on muutama vuosi sitten hieman muutettu.

"Uusittu koostumus on yhä parempi: pehmeämpi, ei ihan niin hapan, suunmukaisempi", hän kertoo.

Miehellä on kanttia arvioida asiaa, sillä hän on ollut Oululaisella 39 vuotta ja tuntee Reissumiehen kuin oman lapsensa.

"Koukuttava maku tekee Reissumiehestä Suomen parhaan leivän", sanoo tuotekehitysjohtaja Heli Anttila.

Tuotekehitystiimin vastuulla on uusien tuotteiden luominen sekä olemassa olevien kehitys.

"Testaamme raaka-aineita ja kehitämme tuotteita koeleipomossa. Jos ne päätyvät tuotantoon, mietimme, miten käsityö viedään teolliseen mittakaavaan."

Varsinaisesti Reissumiehen matka alkaa leipomon toisen kerroksen taikinaparvelta.

Yhdestä putkesta tulevat jauhot, toisesta tuutista tarkka määrä leivän juurta. Sekaan sukeltavat myös vesi, hiiva ja muut aineet. Niistä sekoitettua taikinaa valuu hitaasti etenevälle hihnalle, jossa hiiva kohottaa taikinan kuohkeaksi.

Reissumiehessä on ronskisti ruista, mutta aivan kaikki ruis ei tule Suomesta.

"Työ ja raaka-aineet ovat muuten täysin kotimaista, mutta suomalainen ruis ei ihan riitä. ProRuis-yhdistys tekee töitä, että raaka-aineen määrä lisääntyisi. Tavoite on, että vuonna 2016 kaikki ruisleipämme olisivat täysin kotimaisesta rukiista", Anttila kertoo.

Reissumies on alusta asti pakattu pieneen pakettiin.

Parissa tunnissa taikinasta leiväksi

Taikina tippuu puolen tunnin taipaleen jälkeen kerrosta alemmas, jossa kone kaulii sen sentin paksuiseksi levyksi. Taikinalevy jatkaa kuljetinta pitkin ylöslyöjälle eli formaajalle. Se irrottaa taikinasta pyöreät leivän aihiot, ja ylijäävä taikina kiertää uudestaan kaulittavaksi.

Aihioiden armeija liukuu neljässä viivasuorassa rivissä nostatuslaudoille ja päätyy nostatuskaappiin. Sieltä ne sukeltavat 36-metriseen kiertoarinauuniin, jossa taikina paistuu vihdoin leiväksi. Nesteen haihtumisen myötä leivän painosta katoaa 12–14 prosenttia.

Uunin toisessa päässä leipiä on vastassa valmistuspäällikkö Petteri Pussinen. Hän esittelee viisi metriä korkeat jäähdytysspiraalit, joihin Reissumies-rivistö kulkeutuu.

"Ne kiertävät ensin ylös, sitten alas, ja jäähtyvät matkalla sopiviksi halkaisua varten."

Valmistusmenetelmää on aikojen kuluessa hiottu. Viimeisin uudistus vuonna 2008 varmisti sen, että puoliskot irtoavat toisistaan helpommin. Reseptin ohella sen varmistaa halkaisukone, jossa vannesaha leikkaa puoliskot irti toisistaan. Kuluttajatkin huomasivat uudistuksen, ja se näkyi leivän suosiossa.

Jottei leipiin ole matkan varrella vahingossakaan päätynyt mitään ylimääräistä, leivät kulkevat vielä metallinpaljastimen läpi. Sen jälkeen kamerasilmä hylkää armotta muotopuolet, ja niputtajarobottien kourat kasaavat pyöreät aarteet neljän nippuihin.

Tähän mennessä leivän reissu on kestänyt vain pari tuntia. Enää on edessä pakkaaminen.

Fantasianimen saanut leipä

Pakkauskone toistaa hypnoottista liikettä: puhalluspöydällä se avaa pussin ja puhaltaa sen auki, koura työntää leipänipun pussiin ja kone napsauttaa sulkijanauhan kiinni. Avaus, puuh, pussitus, naps. Avaus, puuh, pussitus, naps.

Osa Reissumiehen viehätystä on ollut nimenomaan sen kompakti ja sympaattinen pakkaus. Jo aikojen alussa pussin kyljessä oli keltaisella pohjalla oleva reppu. Vaikka pääosan paketissa on ottanutkin omaa polkuaan tallaava roteva samoilija, reppu keikkuu yhä mukana. Ja tuotteen nimi on ylpeästi lahtelaisperua.

"Reissumies on Suomen ensimmäinen leipä, joka sai fantasianimen. Siihen asti leivät olivat vain erilaisia leipiä, limppuja tai rieviä", brand manager Iisa Brofeldt kertoo.

Ennen leipien liukumista lähettämöön pussit punnitaan. Neljän leivän paketin painoksi kerrotaan 235 grammaa – vaa'an mukaan heitto on vain pari grammaa puoleen tai toiseen.

Lähettämössä kaksi Samia, Koskela ja Raunio, valvovat keräilyalueen toimintaa. Äänimaailma on kuin huvipuistossa, kun jättimäinen keräilijärobotti vongahtelee edestakaisin ja kokoaa leipälaatikkoja tilausten mukaan. Laatikkopinot siirtyvät kuljettimia pitkin trukkikuski Ari Saarikivelle, joka kärrää ne autoihin.

Päivittäin pihalta lähtee lähiseudulle viitisentoista kuljetusautoa ja pidemmälle Suomeen kymmenkunta täysperävaunurekkaa. Vuodessa Reissumiestä valmistuu 26 miljoonaa pakettia.

"Vaikka Reissumiehellä onkin faneja maailmalla, tuotannosta jää kotimaahan 99,5 prosenttia", kertoo Brofeldt.

Ja vaikka maku onkin menestyksen tekijä, kyse ei ole vain siitä.

"Reissumiehen hahmoon liittyy symboliikkaa ja mielikuvia. Se edustaa monille vapautta, kulkemista ja rehtiä suomalaista meininkiä."

Leivällä kulkeva kansa. Ihan kuin Reissumies itse.

Julkaistu: 18.6.2014
Muokattu: 4.12.2018
Jaa Somessa