Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Omaksi vai lainaksi: "Omaisuus tuo turvaa"

Teksti:
Ninarose Maoz
Kuvat:
SOK
Julkaistu: 1.2.2017
|
Muokattu: 31.8.2020
Omistusasunto oli ennen tavoite, johon kaikki pyrkivät. Nyt suhde omistamiseen on muuttumassa. Juttusarjassa kolme suomalaista kertoo, mitä he omistavat ja miksi. Pekka Karille omaisuus on vanhuuden turva, mutta siitä on pidettävä huolta.

"Raha ei ehkä tuo onnea, mutta omaisuus tuo turvaa. Omasta talosta ei kukaan aja pois. En usko eläkejärjestelmään ja haluan itse varmistaa, etten ole siitä riippuvainen", kertoo keravalainen yrittäjä Pekka Kari, 40.

"Omaisuudesta pitää huolehtia, ettei sen arvo alene. Sijoituksistani huolehtii alan ammattilainen, mutta myös kiinteistöistä ja autosta täytyy pitää huolta.

Vuosi sitten ostin Sipoosta kesähuvilan. Taloudellisesti ajatellen kesämökki olisi varmaan kannattanut vuokrata, mutta halusin paikan, josta en joudu koskaan luopumaan.

Tykkään puuhastella moottorikelkkojen ja prätkien parissa enkä voisi kuvitella olevani vapaa-ajanasunnolla tekemättä mitään. Ostan vapaa-aikaa ostamalla palveluita. Meillä käy esimerkiksi kotisiivooja.

Auto on minulle työväline, jota ilman en pärjäisi vapaallakaan. Omistaminen ei tietenkään aina kannata. Joskus on järkevämpi maksaa autosta rahoitusyhtiölle kuin pitää pääoma kiinni autossa.

Omistamisesta puhuminen on vähän tabu. Ihmiset voivat kertoa, asuvatko omassa vai vuokra-asunnossa, mutta siihen se yleensä jää.

Minä omistan myös pääosan kuljettajakoulutusyrityksestä. Yrityksessä me mietimme investoinnit tarkasti. Kun taas hankin jotain harrastuksiini liittyvää, teen päätökset tunteella.

Viimeksi ostin kahden kaverini kanssa ennakkomarkkinoinnissa olevan huoneiston Kainuun Ukkohallasta. Rakennamme sinne moottorikelkkailuparatiisin. Päätös lähteä porukkaan ei syntynyt aivan selvin päin, mutta en ole sitä katunut."

Yritteliäisyyden malli kotoa

"Totuin työntekoon jo lapsena. Äidilläni oli kemikalio, ja isäni perusti kehystämön ollessaan töissä Puolustusvoimissa. Autoimme sisarusteni kanssa kaikessa. Emme saaneet viikkorahaa, mutta työnteosta saimme palkkaa. Ensimmäisillä kesätyörahoillani hankin Pioneerin stereot, jotka maksoivat 10 000 markkaa.

Haluan siirtää saman mallin omille lapsilleni. En halua, että he saavat asioita liian helposti. Testamentinkin olen tehnyt niin, etteivät lapset saa omaisuutta kovin nuorena. Tahdon, että lapseni oppivat yritteliäisyyttä. Montessoripedagogiikassa tämä on kiteytetty hyvin: auta minua tekemään itse."