Mikko on Sisu-jäänmurtajan kokki – ”Kerran myrskyllä meni vartti keittiössä ja 20 minuuttia oksentamassa”

Outokummusta Itä-Suomesta kotoisin ollut Ervast suuntasi Raumalle merikouluun ja viettikin vuoden valmistumisen jälkeen Silja Linen keittiössä. Elokuussa 1997 hänelle tarjottiin kokinpaikkaa jäänmurtajalta, ja Ervast oli tarjouksesta aivan innoissaan.

”Ajattelin, että kuulostaapa eksoottiselta – se on varmaan jossain napajäätiköllä. Kun sitten tulin tähän Katajanokalle, niin ei se nyt niin kovin eksoottista ollut”, Ervast naurahtaa.

Laivan sisäinen hierarkia oli vielä 90-luvulla iso. Ykköskokille kaikki pilkottiin valmiiksi. Laivan päällikkö eli kapteeni ruokaili omassa kabinetissaan, jonne hän saattoi hyvällä tuulella ollessaan kutsua mukaan myös konepäällikön.

Keittiössä hääri 9 ihmistä, nykyään enää 3. Miehistöä vaihdetaan 10 päivän välein niin, että jokainen viettää laivalla kerrallaan 20 päivää ja sen jälkeen 10 päivää vapaalla.

Ervast suunnittelee myös ruokalistan kymmeneksi päiväksi kerrallaan.

”Joskus voi olla haasteita esimerkiksi lehtisalaatin kanssa, mutta pääasiassa tuotteet säilyvät hyvin sen ajan, kun olemme merellä.”

Toista on maailmalla, jossa merimiehet ovat usein seilaamassa neljä viikkoa putkeen. Siellä tuore tavara loppuu kesken.

Ervastkin on oppinut luovimaan – parina ensimmäisenä päivänä lastauksen jälkeen tarjolle pannaan tuoretta kalaa, sen jälkeen kokataan vaikkapa pakastettua silakkafileetä. Hän hyödyntää myös raakapakasteita ja eineksiä.

Joskus toki kokillekin käy laskuvirheitä. Silloin esimerkiksi makaronilaatikko saatetaan joutua tekemään ilman munamaitoa, kun ei ole munia.

Jos on unohtanut tilata munakoisot, niin sitten ei laiteta munakoisoa.

”Täällä on pakko olla luova kokki. Jos on unohtanut tilata munakoisot, niin sitten ei laiteta munakoisoa.”

Ervastilla on laivan keittiössä säilykkeitä ja pakasteita, jos tulee yllätyksiä – esimerkiksi hella menee rikki. Silloin puuroa haudutellaan uunissa tai pannaan tarjolla valmissalaatteja ja savulohta pakkasesta.

Vastapainona ovat ne päivät, kun Ervast valmistaa ruokaa jäänmurtajilla pidettäviin edustus- ja juhlatilaisuuksiin. Hän on kokannut yhdessä kollegoiden kanssa muun muassa presidentti Tarja Halosen läksiäisjuhliin, joita vietettiin Sisun sisaraluksella Urholla.

Merimiesten ruokailutottumukset ovat muuttuneet siinä missä muidenkin. Kun ennen tarjolla oli usein ruskeaa kastiketta ja lihaa tai laatikoita, nykyään merimiehille maistuu myös kasvisruoka.

”Ennen riitti, että tarjolla oli pieni kulhollinen salaattia. Nyt sitä saa varata kunnon arkullisen.”

Ervastin mukaan merimiehiä on opetettu syömään monipuolisesti. Hän on kattanut pöytään esimerkiksi etanoita ja sushia. Tänä vuonna Sisun keittiössä tullaan kokkaamaan muun muassa korealaista ruokaa. Tarjolla on joskus kalakukkoa, ja kerran talvessa Ervast pyöräyttää pinaattimuusin kalapuikkojen kylkeen.

”Moni tekee laivalla istumatyötä eikä halua jatkuvasti syödä kermaa ja pekonia”, Ervast tietää.

Moni tekee laivalla istumatyötä.

Toki pippuripihvi on edelleen yksi merimiesten suosikeista, samoin grillikylki. Pääasiassa miehistö tykkää syödä ihan tavallista kotiruokaa. Kaalikeitto ei ole suosiossa, mutta jos joku sitä toivoo, Ervast keittää kerran talvessa.

”Nämä ovat kiitollisia syöjiä, ja palaute on välitön. Moni on ollut kansainvälisissä hommissa ja osaa arvostaa hyvää ruokaa.”

Kun viikossa valmistaa 14 lämmintä ruokaa ja buffetaamiaiset päälle, ehtii yhden työjakson aikana kokata moneen makuun.

”Meitä on täällä 21, ja varmaan on myös 21 eri suosikkiruokaa”, Ervast naurahtaa.

Hukkaan ruokaa ei Sisulla kuitenkaan juuri mene. Jos jokin ruoka ei merimiehille maistu, Ervast valmistaa siitä tuunatun version. Kaikki biojäte säilytetään astioissa, samoin kuin esimerkiksi keittiössä käytetyt öljyt. Kannet ovat täynnä roska-astioita, jotka tyhjennetään, kun Sisu saapuu maihin.

Vielä 80-luvulla kaikki heitettiin vain mereen.

”Toista se oli vielä 80-luvulla, jolloin kaikki heitettiin vain mereen.”

Kun Mikko Ervast hiippailee neljältä aamulla laivan keittiöön, kaikkialla on aavemaisen rauhallista. Toki jäätä murtaessaan Sisulla käy kova kolina.

Jäänmurtajalla tehdään töitä ympäri vuorokauden 6 tai 12 tunnin pätkissä. Ervastin vuoro keittiössä kestää aamuneljästä iltaneljään. Sinä aikana hän valmistaa miehistölle kolme lämmintä ateriaa: aamiaisen, lounaan ja päivällisen.

Aamiaisellakin on tarjolla jotain lämmintä kuten hampurilaisia.

”Aamiaisellakin on tarjolla jotain lämmintä kuten hampurilaisia. Joillekin se on päivän lämmin ruoka työvuoron puolivälissä”, Ervast huomauttaa.

Yövuorolaisillekin on keittiössä tarjolla purtavaa koko ajan – esimerkiksi hedelmiä tai voileipää.

Työvuoron jälkeen Ervast käy usein saunassa, katsoo ehkä jonkin elokuvan ja menee nukkumaan. Vapaa-aika on rajallista, sillä nukuttavakin on. Merimiehet lukevat paljon – heillä on laivalla oma kirjastokin – pelaavat korttia tai pleikkaria. Laivalla on myös pieni kuntosali ja uima-allas.

Välillä Ervast yrittää soittaa kotiin tai tutuille – jos yhteydet toimivat. Merellä voi mennä pitkäänkin, ettei kännykällä tee juuri mitään.

Merimiehet ovat sosiaalisia erakkoja.

”Jos jonkin muun konttorin joutuisi viettämään kolme viikkoa samojen seinien sisällä, niin enemmän heille voisi tulla riitoja kuin täällä. Merimiehet ovat sosiaalisia erakkoja.”

Kevättalvella Ervast tykkää bongailla kuutteja, jotka nousevat jään pinnalle köllöttelemään. Toisinaan miehistön jäsenet käyvät jäällä kävelemässä. Pilkkimisestäkin on ollut puhetta, mutta vielä sitä ei ole tullut työkomennuksilla kokeiltua, vaikka Ervast mökillään paljon pilkkiikin.

Olemme merellä kuin pieni perhe.

”Merellä on paljon rauhallisempaa kuin maissa. Saatamme seistä pari päivääkin jäiden keskellä paikallaan. Olemme merellä kuin pieni perhe.”

Merenpinnan alle jäävässä osassa sijaitsee laivan konehuone, joka näyttää pienoisvoimalalta. Viereisessä huoneessa on seinä täynnä työkaluja, kukin kauniisti omalla merkityllä paikallaan. Miehistön pitää osata korjata akuutit viat itse.

”Täällä pitää osata liikkua myös pilkkopimeässä – lattioilla ei saa olla mitään ylimääräistä.”

Täällä pitää osata liikkua myös pilkkopimeässä.

Kun Sisu murtaa paksua jääpeitettä avomerellä, laiva tärisee ja kolisee kovasti. Talvella jää voi olla 20 metriä syvää. Joskus jäänmurtajan perässä tulee kolme laivaa, ja sitä kolmatta joudutaan jo auttamaan, kun jää painuu takaisin. Aina väylä ei pysy edes tuntia auki.

”Nämä ovat isoja sähkövoimaloita nämä jäänmurtajat. Sisu kuluttaa jäätä murtaessaan 50 kuutiota polttoainetta päivässä – saman verran kuin 20 omakotitaloa polttaa öljyä vuodessa”, Ervast vertaa.

Nämä ovat isoja sähkövoimaloita.

Mikko Ervastia ei merellä pelota, vaikka Estonia upposi samana päivä kuin hänen harjoittelunsa päättyi vuonna 1994 ja toisinaan uutisista saa lukea merihätään joutuneista aluksista.

”Pahin pelkoni varmaan on, että teen huonoa ruokaa ja kaikki tulee siitä möykkäämään.”

Merimiesten huumori on Ervastin mukaan rankkaa ja sitä viljellään paljon. Niin on pakkokin, kun katsellaan samoja naamoja 20 päivää putkeen.

”Huumori pitää mielen virkeänä. Sää on täällä yleinen vitsailun aihe”, Ervast sanoo.

Sää on täällä yleinen vitsailun aihe.

Aapeli-myrsky on juuri keinuttanut kunnolla risteilyaluksia Itämerellä, mutta Sisu on pysytellyt tukevasti laiturissa. Mikko Ervastilla on kuitenkin kokemusta kunnon myrskyistä.

”Kerran lähdimme Meksikossa hurrikaania karkuun. Takaisinpäin tultaessa oli melkoiset aallot. Toisen kerran olimme pienellä aluksella Gotlannin syvänteessä ja tuuli 21 metriä sekunnissa. Siinä meni vartti keittiössä ja 20 minuuttia oksentamassa – se oli pitkä päivä.”

Kerran lähdimme Meksikossa hurrikaania karkuun.

Kun merellä myrskyää kovasti, Ervast panee tarjolle vain voileipää, sillä vuoristorataa muistuttavassa keittiössä ei voi kokata. Ruokalan pöydissä on turvaliinat, mutta silti jotain menee jokaisessa myrskyssä hieman rikki.

Kun Ervastin oma 20 päivän työjakso päättyy, hän menee hoitamaan joko omakotitaloaan tai mökkiään. Kalastus on merimiehelle rakas harrastus. Myös pääluottamusmiehen hommat vievät paljon vapaa-aikaa.

”Kokkaan kyllä kotonakin paljon. Kestosuosikkejani ovat muun muassa homejuustokana sekä lampaan- ja poronfilee. Kaalista tykkään myös.”

Silakoita Ervast pääsee nauttimaan tänä vuonna urakalla. Hänelle nimittäin myönnettiin perinteisen merimiesravintola Salven stipendi, joka takaa Ervastille vuodeksi paistetut silakat Hietalahdessa sijaitsevassa ravintolassa. Kerran Ervast on jo silakat käynyt syömässä.

Silakka oli itselleni aiemmin eksoottinen kala.

”Silakka oli itselleni aiemmin eksoottinen kala. Meillä Itä-Suomessa syötiin muikkua. Sen verran olen merellä ollut, että kyllä tuore silakka hyvää on.”