Seitsemännen vankilatuomionsa jälkeen kolmekymppinen Tuomo Virnes päätti vihdoinkin lopettaa sekä rikokset että päihteet. Rikokset olivat määränneet hänen arkeaan 10-vuotiaasta lähtien, kovat huumeet tulivat kuvioihin noin 13-vuotiaana.
"Olen tehnyt yhteensä yhdeksän vuotta elämänmuutosta", hän kertoo.
Virnes, 32, on ollut nyt kaksi vuotta raittiina. Vuoden verran hän on auttanut muita vankeja vankilasta vapautuvien tukemiseen erikoistuneessa Kris-yhdistyksessä. Krisin Virnes löysi keskusteluryhmästä, jota hän vetää nyt myös itse. Tämän lisäksi Virnes hakee vankeja lomille ja siviiliin, auttaa sosiaalitoimiston paperisodassa tai vie vaikkapa vaateostoksille.
Virnestä ei harmita, jos joku ei tunnu lotkauttavan korvaansa, kun hän puhuu päihteettömän ja rikoksettoman elämän hyvistä puolista. Jokaisen pitää itse kyllästyä vanhaan elämäänsä, hän sanoo.
"Minä voin yrittää motivoida ja antaa vauhtia elämänmuutokselle silloin, kun joku havaitsee, että kaltaiseni entinen rosvo ja narkomaanikin on muuttunut."
Nuorten kanssa Virnes on erityisen tarkka, eikä puhu ihannoivaan sävyyn vanhoista hölmöilyistään.
"Kun itse aikoinaan kuuntelin isojen poikien tarinoita, otin niistä vain mallia. Siviilissä tein sitten samat jutut vielä röyhkeämmin."
Joskus vankiloista kantautuu kiitoksia. Vanki on saattanut tokaista, että Virneksen kanssa oli mukava jutella. Lisäksi tämä on voinut kysyä, milloin Virnes tulee taas käymään. Palaute tuntuu hyvältä.
"Olen tyytyväinen, jos joku saa minusta kipinän. Ymmärrän, että kaikki eivät lopeta tavattuaan minut, mutta hyvä, jos edes joku parantaa tapansa."