Europarlamentaarikko Li Anderssonin rohkeus on kantanut pitkälle. Nuorempana hän oli kympin tyttö, joka jännitti esiintymistä suomen kielellä, mutta esiintyi silti. Poliitikkona hänessä on harvinaista karismaa, joka on kerännyt arvostusta yli puoluerajojen.
Andersson uskoo, että todellista rohkeutta on katsoa asioita muiden ihmisten silmin. Työ jatkuu Euroopan parlamentissa, jonne vasemmistoliiton tähti valittiin kesäkuussa kaikkien aikojen äänivyöryllä – keskellä aikaa, jolloin monen rahat eivät tunnu riittävän elämiseen.
”Vaikka omassa perheessäni asiat olivat hyvin, ymmärsin jo lapsena, että ihmisten lähtökohdat ovat tosi erilaisia. Nykyään tämä oivallus on keskeinen osa politiikkaani.
Äänestäjäni ovat huolissaan siitä, miten rajusti suomalaiset jaetaan tällä hetkellä voittajiin ja häviäjiin. Hallitus heikentää niiden ihmisten toimeentuloa ja palveluita, joilla on jo valmiiksi vähiten, mutta vapauttaa hyvätuloiset valtiontalouden säästötoimien vaikutuksilta.
Tutkimustieto osoittaa selvästi, että Pohjoismaihin aikoinaan luodut yhteiskuntarakenteet toimivat erinomaisesti myös globaalilla mittakaavalla. Kaikki, rikkaat mukaan lukien, voivat hyvin maissa, joissa varallisuus- ja tuloerot ovat pieniä ja sosiaaliset ongelmat siten vähäisempiä.
Silti osa ihmisistä ajattelee, ettei julkisilla palveluilla tai turvaverkoilla ole merkitystä, koska heidän omat asiansa ovat tällä hetkellä hyvin. Joskus mietin, kuinka ylimielistä se on. Kukaan ei voi tietää, sattuuko sairaus tai työttömyys omalle kohdalle, tai saako vaikkapa lapsen, joka tarvitsee yhteiskunnan tukea.”
”En tiedä, onko lapsen saaminen varsinaisesti rohkeaa, mutta se on ollut elämäni suurin muutos, joka on tehnyt minusta aiempaa tunteellisemman päätöksentekijän. Haluan silti muistuttaa, että lapsettomat voivat tehdä yhtä hyviä päätöksiä lasten puolesta.
Jälkikasvu tuo valtavasti iloa jokaiseen päivään, mutta lisää myös huolta maailman tilasta. Ilmastonmuutosta koskevat uutiset tuntuvat konkreettisemmilta, kun ajattelen tulevaisuutta lapseni kautta. Katson usein tytärtäni ja pohdin, millaisessa maailmassa hän elää 50 vuoden kuluttua.”
”Isäni tärkein kasvatusoppi oli, että ei kannata ajatella, mitä muut ajattelevat. Kasvatusoppi on hyvä, mutta kannattaa muistaa, että kukaan ei kestä yksin. Julkisessa työssä olen tottunut siihen, että ihmisillä on minusta aina mielipide, vaikka he eivät oikeasti tuntisikaan minua. Se tuntuu oudolta. Ystävät ja tukijoukkoni auttavat. Heille voin jakaa myös vaikeat hetket.”
”Minua pidetään rohkeana puhujana, vaikka olen joutunut treenaamaan sitä. Vierastan ajatusta, että puhumisen taito olisi sisäsyntyinen ominaisuus. Kun hain vasemmistonuorten puheenjohtajaksi, olin vielä epävarma suomen kielen taidoistani, sillä äidinkieleni on ruotsi. Silloin minua auttoi teatteriharrastus, jossa opin ottamaan tilan haltuun.
Neuvon uusia kansanedustajia pitämään täysistunnossa puheenvuoron mahdollisimman nopeasti, jotta puhumisesta ei muodostu liian suurta kynnystä.”
”On ollut opettavaista huomata, että epäonnistumista seuraa harvoin mitään dramaattista. Sen sijaan tilalle tulee uusia, erilaisia mahdollisuuksia. Ystäväni muistuttaa minua usein, että kun tekee paljon, myös epäonnistuu enemmän. Siksi en jää pitkäksi aikaa murehtimaan virheitä, vaan pyrin katsomaan eteenpäin. Vinkkini nuorille, jotka pelkäävät epäonnistumista on, että enemmän harmittaa se, ettei uskalla yrittää lainkaan kuin se, että kokeilee ja epäonnistuu.”
”Kun elin pienillä tuloilla, pelkäsin aina, että sössin jotakin. Stressin tunne on jäänyt selkäytimeeni. Rahankäyttöäni leimaa yhä tunne niiltä ajoilta, kun rahat olivat tiukalla. Yritän edelleen ostaa harkiten ja hankin ison osan vaatteista ja huonekaluista käytettyinä. Nyt pystyn kuitenkin käyttämään enemmän rahaa perheeseeni, vaikkapa lomiin. Viime kesänä kävimme Imatran kylpylässä ja mökkeilemässä eri puolilla Suomea.”
”Koen, että päätöksenteko kulkee tällä hetkellä monin tavoin väärään suuntaan. Äärioikeistolaiset liikkeet vahvistuvat ympäri Eurooppaa, ilmastotoimia vähätellään ja ihmisten yhdenvertaisuutta kyseenalaistetaan. Näiden virheiden korjaaminen vie aikaa, mutta se ei ole mahdotonta. Rohkeutta on uskaltaa uskoa muutokseen myös vaikeina aikoina ja säilyttää toivo paremmasta tulevaisuudesta.
Aikaamme leimaavat globaalilla tasolla isot ympäristökriisit, eriarvoisuuden kasvu ja varallisuuden keskittyminen. On silti tärkeää uskoa, että yksilölläkin on mahdollisuus muuttaa asioita. Suurin pelkoni on, että ihmiset vaipuvat apatiaan.”
Suomalainen poliitikko. Vasemmistoliiton kansanedustaja 2015–2024, vasemmistoliiton puheenjohtaja 2016–2024, opetusministeri 2019–2023 ja europarlamentaarikko 2024–.
Valittiin huikealla äänivyöryllä Euroopan parlamenttiin vuonna 2024. Andersson on Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan puheenjohtaja. Pesti on suomalaismepille harvinainen.
Asuu Turussa ja Brysselissä. Avoliitossa ex-jääkiekkoilija Juha Pursiaisen kanssa. Pariskunnalla on kolmevuotias tytär.
Tilaa Yhteishyvän uutiskirje, niin saat ajankohtaiset reseptit ja arkea helpottavat vinkit suoraan sähköpostiisi.