Julia Aalto-Setälä on Yhteishyvän toimituspäällikkö, joka haaveilee kroonisesti Rooman kujista ja ravintoloista.
Meillä juhlitaan marraskuussa tärkeää syntymäpäivää, kun ihana poikamme täyttää kaksi vuotta. Hänet tunnetaan taloyhtiössä pienenä talonmiehenä, sillä hän on satavarmasti siellä missä tapahtuu, oli se sitten haravointia tai lumen lapiointia. Hän rakastaa työkoneita ja iltasatuja. Kahdessa vuodessa hänestä on tullut aivan upea pieni tyyppi.
Kaksi vuotta sitten valmistauduimme elämämme kokonaisvaltaiseen mullistukseen pakkaamalla synnytyskassia, ravaamalla saunassa ja toivomalla mahdollisimman helppoa ja turvallista synnytystä. Puolison ollessa töissä katsoin Netflix-sarjoja ja pommitin työkavereita juttuaiheilla. Enimmäkseen kuitenkin odotin kärsimättömästi pienen ihmisen syntymää.
Koin loppuraskaudesta oloni erittäin epäviehättäväksi, mutta meikkaaminen toi turvonneeseen olemukseeni kipeästi kaipaamaani piristystä. Siksi pakkasin myös meikkipussin synnytyskassiin.
Oletin kaipaavani kokonaisvaltaista freesausta viimeistään poistuessamme sairaalasta. Meikkaaminen on aina tuonut minulle iloa ja itsevarmuutta.
Pääjutussamme upeat Pinja Potasev ja Valtteri Sandberg tuovat esille meikkaamisen ilosanomaa. Tunnistan hyvin heidän esittämänsä ajatuksen nuhjuisen olon haihtumisesta ja mielialan kohentumisesta meikkaamisella ja ihonhoidolla. Juuri tuota hyvää oloa tavoittelin suunnittelemalla etukäteen kosmetiikat elämäni tärkeimpään ensikohtaamiseen. Tietysti muistaisin seerumit ja päivävoiteet, ei epäilystäkään.
Lapsi syntyi lopulta 11 päivää lasketun ajan jälkeen muutama tunti ennen käynnistysaikaa täydellisenä, suloisena ja ihmeellisenä. Uskomaton onnen tulva sotki täysin kaikki ajatukset ja laittoi ne pysyvästi uusiksi.
Miten kävi meikkipussin? Se unohtui koskemattomana laukkuun ja muistui mieleen vasta monta viikkoa myöhemmin. Mikä helpotus jälleennäkemisessä olikaan, kun sain valvomisen värittämät mustat silmäpussit piiloon.