Artisti F: Minua nimiteltiin bussissa – Ensin järkytyin, sitten ilahduin

”Päästä täti siitä ohi”, sanoi äiti lapselleen bussissa, kun etsin itselleni istumapaikkaa. Järkytys iski kuin nyrkillä päähän. Täti? Minäkö? Kamalaa!

Paikan löydettyäni aloin pohtia tätiyden olemusta tarkemmin. Totesin, että tädit ja täteily ovat kunnianpalautuksen tarpeessa. Taidan todella olla itsekin vähän täti.

Siskollani ei ole lapsia, joten virallisen määritelmän mukaan en tädiksi kelpaa. Kummitäti olen, mutta annan itselleni arvosanaksi seiskan siitä hommasta. Ostan huonoja lahjoja, mutta leikin ja höpöttelen antaumuksella.

Omat kaksi tätiäni eivät koskaan ole mielessäni yhdistyneet tätiyteen sanan kliseisessä merkityksessä. Kun tädistä puhutaan, mietin vanhempaa naishenkilöä, jolla on kukkahattu, tunika ja legginsit. Käsivarrella ehkä rottinkikori, harrastuksina viherkasvit, käsityöt ja avantouinti. Mutta hetkinen, omat harrastukseni ovat identtiset!

Naisen vanheneminen on nuoruutta loputtomiin ihannoivalle yhteiskunnalle tabu ja yhteydessä täteilyn kammoksumiseen. Mummokategoriaan nimetty nainen on jo siirtynyt harmittomaksi harmaapääksi, epäseksuaaliseksi ja empaattiseksi halailijaksi, mutta tädissä on jäljellä vielä jonkinlaista ruutia.

Elämänkokemuksella varustettu vanhempi nainen on monella tapaa patriarkaaliselle yhteiskunnalle vaarallinen. Hän osaa pitää kiinni tilastaan eikä salli kenenkään kävellä ylitseen. Hän palauttaa palaneen ruoka-annoksen rohkeasti ravintolan keittiöön, nauraa kovaan ääneen ja omistaa oman seksuaalisuutensa. Mikä uhka! Hänen alas painamisekseen tarvitaan ikäsyrjintää ja markkina-arvon menetystä mieskatseen alla. Täti on kirosana, tätimäinen tarkoittaa suorastaan rumaa ja epämuodikasta. Täteily on noloa, mutta harmitonta typeryyttä. 

Tämän hetken trendikkäimmät harrastukset, kuten juuri käsityöt ja avantouinti sekä isosti ihailemani puutarhanhoito ovat tätien ydinaluetta. Olen täysin hurahtanut näihin rentoihin ja rauhallisiin tapoihin viettää vapaa-aikaa. Ihastelen somessa kaikkea aina virkatuista asuista jättisuuriksi kasvaneisiin peikonlehtiin.

Parhaat vinkit (ja harvinaisimpien kasvien pistokkaat) saa somen sijaan kuitenkin paljon lähempää: äideiltä, sukulaistädeiltä ja isoäideiltä, eli oikeilta täti-ihmisiltä. Samoilta tyypeiltä jää haaviin usein myös hyviä mielipiteitä, monitahoisia keskusteluja ja empatiaa.

Tädit ja tätiys on siistiä. Haluan tähän kerhoon mukaan jo nyt kolmekymppisenä, kiitos. Ja nyt kun tämä kunnianpalautus on suoritettu, jään odottelemaan sedän ja setämiehen kunnianpalautusta. Kuka sen tekisi ja ennen kaikkea mitä se vaatisi?