Riikka Pulkkinen: Uuden kirjan tärkein teema on ero – taustalla oma kokemus - Yhteishyvä

Riikka Pulkkinen: Uuden kirjan tärkein teema on ero – taustalla oma kokemus

Riikka Pulkkinen

Paras lukupaikka Riikka Pulkkisen kodissa on neuvostoliitonsininen samettisohva. Sillä hän ei koskaan kirjoita.

Riikka Pulkkinen, 38, on kirjoittanut valkoisella kotisohvallaan jo kolme romaania. Nyt sohva on pesun tarpeessa.

Jaa Somessa
Teksti
Kaisa Viitanen
Kuvat
Amanda Aho

Lasten Planeetta-uutuuskirjani pääteema on... eroaminen, kaikissa vivahteissaan. Jos en olisi itse puolitoista vuotta sitten eronnut, en olisi kohottanut eroa yhdeksi pääteemoista. Kun jotain niin perustavaa kokee itse, se vaikuttaa kaikkeen, eikä aihe voi olla vain "sivujuonne."

Toivoisin, että kirjani herättäisi lukijat ajattelemaan rakkautta, hulluutta ja maailmanloppua. Minulle on sanottu, että romaanissa kuvataan tosi täsmällisesti kaikkia niitä tunteita, joita eroaminen herättää. Joukossa on myös hyviä tunteita kuten kiitollisuutta ja rakkautta, joka jää jäljelle, kun kaksi ihmistä päättää muuttaa erilleen. Monen lukijan mielestä romaani tuo lohtua. Sitä en itse kirjoittaessa ajatellut tai tietoisesti sellaiseen pyrkinyt, joten palaute sykähdyttää.

Tämä on myös ensimmäinen romaani, jossa uskalsin käsitellä ekohuolta. Enää romaanin ei tarvitse olla katastrofifiktiota, jotta se voisi käsitellä tätä aihetta, joka koskee vääjäämättä meitä kaikkia. 

Mielenterveysongelmia pitää käsitellä myös kaunokirjallisuudessa, koska… Joo! Ennen muuta! Ei toki kaikkien kirjailijoiden, mutta kirjallisuus antaa mahdollisuuden käsitellä asiaa metaforisella tavalla niin, että voi samalla luodata myös hulluudenpelkoa ja sen erilaisia ilmentymiä. 

Omassa romaanissani käsittelen maniapsykoosia ja sitä, miten vaikeaa mielenterveysongelmista on puhua. Kun kirjailija kuvaa mielen romahtamista fiktiivisin keinoin, pelot muuttuvat vähän ymmärrettävämmiksi. 

Kun kirjailija kuvaa mielen romahtamista fiktiivisin keinoin, pelot muuttuvat vähän ymmärrettävämmiksi. 

Jos olisin romaanini päähenkilö... olisin Poni eli Lasten planeetta –romaanini päähenkilön sepittämän iltasadun päähenkilö. Oikeasti en tietenkään ole hahmoista kukaan ja samalla olen ne kaikki.

Kun aloitan uuden romaanin kirjoittamisen... nautin ekat 50 sivua. Kun eilen avasin yhden kolmesta keskeneräisestä romaanitiedostostani, ensimmäinen tunne oli sykähdyttävä ilo. 

Paras kirjoituspaikka on... kotisohva, lentokone tai junan ravintolavaunu. Yleensä vien lapsen aamulla tarhaan, palaan kotiin, keitän kahvit ja istun sohvannurkkaan sepittämään. Nyt kolme kirjaa valkoisella sohvalla kirjoitettuani onkin sohvanpesun aika. 

Toisinaan lähden kahvilaan ja kyttään jotain tiettyä pöytää. Haluan, että takanani on seinä ja edessä laajat näkymät. Esimerkiksi Kallion Ipi Kulmakuppila ja Sörnäisten Moko Market ovat hyviä ennen lounasaikaa. 

Kummallisinta, mitä minulle on tapahtunut kirjoittaessani... on se, että jokin koettu, luettu tai jopa kuultu sanapari tai lause siirtyy tiedostamatta omaan tekstiin. Alun perin tuon sanaparin on kokenut tietämättään niin vahvasti.

Kerran sain viestin muusikko Emma Salokoskelta. Hän kertoi, että olin kuvannut vedenalaista elämää aivan samoilla sanoilla kuin hän kappaleessaan Veden alla. Olin aiemmin kuunnellut paljon hänen musiikkiaan, ja kappaleen sanat olivat tiedostamatta siirtyneet romaaniin. Ei Emma minua onneksi syyttänyt plagioinnista. Se oli jännä kollegiaalinen tilanne, ja yhdessä ihmettelimme asioiden mystisyyttä. 

Tiedän saaneeni päivän aikana tarpeeksi aikaan, kun... koossa on kolme liuskaa rivivälillä 1,5 ja fonttikoolla 12 kirjoitettua tekstiä. Sen jälkeen lopetan romaanitekstin kirjoittamisen ja alan edistää Ylelle tulevaa podcast-sarjaa, jonka aiheena on taidetta edeltävä hybris. 

Kun kynä ei kulje... kannattaa lukea sellaisen ihmisen kirjoittamaa tekstiä, jonka kynä on todistetusti kulkenut. Tai lähteä puhdistamaan mielentila urheilemalla. Minä tanssin ja juoksen, sekä käyn kuntosalilla ja kiipeilemässä.

Parasta kirjailijana olemisessa on... se, että on voinut tehdä omista leikeistään työn. Epätoivon hetkinä se on myös kaikkein kauheinta. Lukijoiden palautteen saaminen on myös juhlahetki.

Kirjailija, jonka kanssa haluaisin istua illallisella on... eteläafrikkalainen J.M. Coetzee. Olimme Lillehammerissa samoilla kirjallisuusfestareilla, ja kerroin järjestäjillekin, että Coetzee on kirjallinen idolini. Emme kuitenkaan tavanneet. Hän lähetti minulle terveisiä ja lähti vuonoille pyöräilemään. 

Kesälomalla... kirjailija kirjoittaa. Tänä kesänä myös luin paljon. Viime viikolla 

pidin yhden päivän, jolloin seurasin vain mielijohteitani. Kävin lenkillä ja söin pizzaa. Yhtäkkiä halusin nähdä Pelikaanimuistio-elokuvan, ja sitten halusin karkkia ja ostin sitä. Se oli minun kokemukseni lomasta, ja halusin sitä heti lisää ainakin viikon tai kaksi. 

Viime päivinä työni... on ollut haastatteluissa käymistä. Tämä oli ensimmäinen kerta vuosiin, kun päästin toimittajan kotiini. Aamupäivä menikin siivotessa.

Helsinkiläinen kirjailija Riikka Pulkkinen on kirjoittanut viisi romaania, joista uusin Lasten planeetta on myynnissä Prisman verkkokaupassa

Lisää kirjailijoiden haastatteluita:

Julkaistu: 26.10.2018
Muokattu: 11.12.2018
Jaa Somessa