Bodypump-tunti, perään bodycombat ja lopuksi koripalloilua. Talvella 2010–2011 Emilia Ruismäen liikuntaharrastus ei pysynyt enää kohtuudessa. Hän saattoi käydä aamulla reippaalla juoksulenkillä ja lähteä illalla uudestaan.
"Liikuin ihan sikana", nyt 22-vuotias Ruismäki tiivistää.
Liikunta täytti tyhjiötä, joka oli jäänyt, kun lukio ja koripalloharrastus olivat loppuneet. Välivuoteen kuului myös epävarmuutta tulevasta. Sitä oli helppo juosta karkuun lenkkipolulla.
"Liikunta on ollut minusta aina hauskaa. Välivuotena päivän kohokohta oli kello viiden jumppa, kun pääsin tapaamaan kavereita."
Hoikkavartinen Ruismäki alkoi myös tarkkailla syömisiään. Aiemmin hän oli popsinut mitä vain, mutta nyt hän jätti epäterveelliset ruoat pois.
"Kaiken lisäksi kova treeni hävitti näläntunteen. Joskus söin illalla vain kaksi porkkanaa."
Kun paino putosi, lihakset piirtyivät selkeämmin esiin. Kavereilta alkoi tulla ihailevia kommentteja. Ne kannustivat liikkumaan lisää.
"Vaikka lihakset olivat kipeät, lähdin jumppaan. En kuunnellut, mitä kroppa yritti kertoa."
Sitten Ruismäen uni alkoi häiriintyä, ja hän heräili aamuöisin. Ärsyyntyneisyyskin lisääntyi.