Mielinauha-kampanjan keulakuva Erin Anttila: "Kun saan perunat keitettyä, tiedän asioiden olevan hyvin"

Lauluntekijä Erin Anttila osaa lauluissaan sanoittaa ja kiteyttää elämän kipukohtia tunnistettavalla tavalla. Omassa elämässään hän on oppinut saman vasta yli nelikymppisenä. Hyvinä opettajina toimivat Anttilan 7- ja 9-vuotiaat pojat, joiden ilmaisukykyä ja tunteiden avointa näyttämistä Anttila kannustaa ja tukee.

”Lapsilta olen oppinut, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja niistä voi puhua. Annan lasteni räiskyä ja huutaa, mutta toki myös opettelemme sitä, missä ja milloin esimerkiksi huutaminen ei ole hyvä juttu.”

Anttila päätti lähteä Mielinauha-kampanjan keulakuvaksi, sillä hän on huolissaan nuorten mielenterveydestä. Hän ei halua, että aikuiset ohittavat tai vähättelevät nuorten ongelmia.

”Emme me tiedä, mitä on olla nuori tänä päivänä. Aikuisen tehtävä on ottaa nuorten asiat vakavasti, kuunnella ja antaa kokemus kuulluksi tulemisesta.”

Anttila ihailee nykynuoria, jotka puhuvat tunteistaan paljon avoimemmin kuin hänen omassa nuoruudessaan. Silloin Anttila koki, että etenkin tyttöjen tunteita tukahdutettiin ja vaikeiden tunteiden oli parempi antaa olla.

Keskustelukulttuuri on mennyt suurin harppauksin eteenpäin parissa kymmenessä vuodessa, mutta nuorten pahoinvointi on myös kasvanut. Sosiaalinen media on tuonut mukanaan muun muassa ulkonäköpaineita ja ulkopuolisuuden tunnetta.

Kun Anttila oli parikymppinen, hän kiersi Suomea suositun Nylon Beat -yhtyeen toisena jäsenenä yhdessä Jonna Geagean kanssa. Kaksikolle tarjottiin hienoja mahdollisuuksia ja annetiin kaikki kuin tarjottimella. Se tarkoitti myös sitä, että oman mielipiteen muodostaminen jäi taka-alalle.

Nyt Anttila ei enää tee urallaan mitään, mikä ei tunnu aidosti hyvältä. Hän kannustaa nuoria miettimään, mikä tuo iloa elämään ja minkä eteen on valmis tekemään töitä. Anttilalle se on laulujen säveltäminen ja sanoittaminen. Se vaatii aikaa, ja siksi hänen on kieltäydyttävä esimerkiksi tarjotuista musikaalirooleista uutta musiikkia tehdessään.

Omaa polkuaan etsiville nuorille Anttila antaa ohjeeksi tehdä sitä, mikä itseä kiinnostaa. Tulevaisuuden ammatista ei tarvitse hätäillä, hän sanoo.

”Asioilla on tapana loksahdella paikoilleen, kun seuraa kiinnostuksen kohteitaan.”

Kun perunat kiehuvat kattilassa ja koko perhe on istumassa saman pöydän ääreen, Anttila on onnellisimmillaan. Tai silloin kun, hän saa viedä lapsensa harrastuksiin ja jutella siellä muiden vanhempien kanssa.

Anttila tunnustaa, että hänen on edelleen vaikeaa puhua hankalista tunteista tai kertoa muille mieltä painavista asioista. Hän on huomannut, että joskus on helpompaa puhua vieraalle kuin tutulle – etenkin asioista, jotka ovat painaneet mieltä jo vuosia.

Anttila käsittelee murheitaan ensin yksin. Hän jäsentelee ajatuksiaan kävelyillä ja puhuu vasta sitten niistä muille: siskolle, läheisille ystäville tai miehelleen.

”Kaikilla ei ole ihmisiä, joille puhua. On kuitenkin tärkeää, ettei jää mielen solmujen kanssa yksin. Mieli ry:n kriisipuhelimessa on ihmisiä, jotka kuuntelevat.”