Keskellä Tamperetta kohoaa hotelli, jossa rakkaustarinat syntyvät, jääkiekkofanit juhlivat ja elämä maistuu passion-spritziltä

Maailmanluokan biletysmaisemat, 300 modernia huonetta ja Mikko Alatalon siniset silmälasit. Kymmenen vuotta täyttävä Solo Sokos Hotel Torni Tampere on totisesti vakiinnuttanut paikkansa kaupungin maamerkkinä - tänne jonotetaan yöstä toiseen.

Hotelliin ei saavuta vain nukkumaan, vaan myös kuuntelemaan livemusiikkia ja nauttimaan elämästä hotellin huipulla sijaitsevassa Moro Sky Barissa.

Tämän kaiken tietää hotellin vastaanotossa työskentelevä Johanna Sirviö, joka pääsee jakamaan hotellivieraiden ilot ja surut. Vietimme keväisen viikonloppuyön Tampereen Tornissa ja törmäsimme monenlaiseen yökulkijaan.

Hotellin aulassa kuhisee. Ihmiset eivät kuitenkaan odota pääsyä huoneisiinsa – niihin on kirjauduttu jo aikaisemmin päivällä. Jonoa muodostuu hissien edustalle. Hotellin ylimmässä eli 25. kerroksessa sijaitseva Moro Sky Bar on suosittu juhlapaikka, jonne tullaan juomien ja maisemien vuoksi.

Vastaanotossa työvuoroaan aloittelee palvelupäällikkö Johanna Sirviö, 24. Johanna on työskennellyt vuonna 2014 avatussa hotellissa yli kaksi vuotta.

”Täällä tapahtuu koko ajan, ja pääsen ottamaan osaa asiakkaiden iloihin ja suruihin.”

Johannalla on yövuoroja kuukausittain. Hänen kanssaan vuorossa on tänään vastaanottovirkailija Ronja, joka tekee pelkästään yötöitä.

Lauantain ja sunnuntain välisinä öinä hotelli on aina lähes täynnä. Nyt sen 305 huoneesta on vapaana vain seitsemän.

Ylhäällä Moro Sky Barissa tunnelma nousee ja DJ soittaa levyjä. Järvi siintää kaupungin kattojen takana, ja Särkänniemen Näsinneula kurottelee kohti taivasta. Sohvapöydässä cocktaileja nauttii englantia puhuva kaveriporukka: saksalainen Annkathrin Mathe, unkarilainen Bence Nejory sekä espanjalaiset Victor Sanches ja Sergio Romero.

Sergio on viettänyt Tampereella Erasmus-vaihtovuotensa. Siitä on jäänyt hyviä muistoja, ja nyt hän on saapunut Suomeen ystäviensä kanssa lomalle. Kööpenhaminassa asuvan nelikon matka jatkuu seuraavaksi Rovaniemelle.

Kaverukset ovat käyneet aikaisemmin tänään katsomassa Tampereen Tapparan ja Turun TPS:n välistä jääkiekko-ottelua viereisellä Nokia-areenalla.

”Oli hauska nähdä, miten vahvasti suomalaiset näyttävät tunteensa urheilukatsomossa”, Annkathrin sanoo.

Nelikon suunnitelmat seuraavalle päivälle ovat selvät: Tampereen perinneherkkua mustaamakkaraa täytyy päästä maistamaan. Kaverukset aikovat myös saunoa ja kastautua järvessä.

Vastaanoton vieressä olevan Paja Barin seiniä koristavat soittimet, kultalevyt ja muu musiikkiin liittyvä rekvisiitta. Ne ovat baarissa lainassa pirkanmaalaisilta muusikoilta. Baarin asiakkaat voivat ihmetellä Jonne Aaronin, Juha Torvisen ja Pantse Syrjän kitaroita, Juice Leskisen viimeisiksi jääneitä Reino-tohveleita ja Mikko Alatalon sinisiä silmälaseja.

Pyöreän pöydän ääressä istuu nauravainen porukka. Arja Eränen, Arja Salokannas ja Anne Rajasalo ovat juhlistamassa Salokannaksen syntymäpäivää. Juhlat ovat olleet onnistunut yllätys.

Seuraavaksi porukalla on suunnitelmissa mennä unten maille – jos mahdollista.

”Hotellihuoneesta lähtiessämme kuulosti siltä, että naapurissamme oli Tapparan miehiä. Saa siis nähdä, saammeko nukuttua”, Eränen toteaa.

Naiskolmikko repeää nauruun. Juhlan aihetta Tapparan miehillä kyllä olisi, sillä Tappara on voittanut tänään pelin TPS:ää vastaan 4–0.

Aulassa ei ole enää tietoakaan jonosta, mutta valvontakameroista sen sijaan näkyy, että Morossa on jo menoa.

Tornissa yöpyvät Pinja Saarenpää ja Jere Saari ovat kuitenkin matkalla Pajaan, ainakin ensin. Hekin ovat juhlistamassa syntymäpäiviään. Vantaalainen Pinja on täyttänyt juuri 20, järvenpääläinen Jere 19.

Pinja on tilannut Jerelle syntymäpäiväyllätykseksi ruusun hotellihuoneeseen. Hotelli taas on muistanut sankareita makealla suklaayllätyksellä.

Baaritiskillä kaksi nuorta naista tilaa keltaiset cocktailit, jotka kruunataan passiohedelmäsiivuilla. Baaritarjoilija Laura Kantoniemi kertoo juoman olevan passiohedelmä-spritz. Se on Moron suosituin cocktail.

Kantoniemi teki töitä Moron baaritiskin takana ensimmäistä kertaa vuonna 2017.

”Parasta on, kun saan ihmiset hymyilemään, teen sen sitten hyvällä juomalla tai huonolla vitsillä.”

Vastaanotossa on hiljaista, kunnes nuorehko mies lampsii ulko-ovelta suoraan tiskille.

”Vaimo kirjautui sisään jo aikaisemmin, mulla venähti vähän pidempään”, mies selittelee ja kirjautuu sisään hotelliin.

Posti kantaa hotellille päivän lehdet. Samaan aikaan paikalle saapuu hotellinjohtaja Eveliina Jokinen. Päivystysvuorossaan hän kiertää Tampereen neljässä Sokotelin hotellissa varmistamassa, että kaikki on kunnossa.

Kello lähestyy kahta, ja ihmisiä alkaa valua hotellille nukkumaan. Jotkut tallustavat ulko-ovelta hissille hieman horjuvin askelin. Yksi laulaa, toiset kantavat pikaruokaloiden paperipusseja. Alkuillan odottava tunnelma on vaihtunut silmäluomia painavaan väsymykseen.

Kello kahdelta Moro Sky Bar sulkeutuu ja viimeisetkin maisemabongarit lähtevät huoneisiinsa tai jatkamaan iltaa muualle.

Respa hiljenee yleensä aina Moron sulkemisen jälkeen, mutta nyt vastaanoton puhelin soi. Jostain huoneesta kantautuu biletyksen ääniä. Johanna hälyttää järjestyksenvalvojan katsomaan, mistä on kyse.

”On tärkeää, että jokainen vieraamme saa nukkua yönsä rauhassa.”

Sitten puhelin soi taas. Toinen asiakas tiedustelee, milloin aamupalaa on tarjolla.

Hiljaisen tunnin jälkeen hotellin liukuovet avautuvat. Wolt-kuski tuo pikaruokaravintolan pussin hotelliasiakkaalle.

”Meillä käy viikoittain Wolt-kuljettajia tuomassa ruokaa”, Johanna kertoo.

Nälkä liikuttaakin ihmisiä öisin. Aulaan saapuu huoneestaan nuori mies, joka pohtii, pitäisikö hänen tilata vai hakea ruokaa. Ronja auttaa miestä tilaamaan ruokaa.

Mies jää aulan sohvalle odottamaan ruokaansa ja tiedustelee, mitä aamupalalla on tarjolla. Hän kertoo seuraavansa proteiinin saantiaan hyvin tarkasti.

Johanna pitää tauon ja syö pikapuuron aamiaiseksi. Sen jälkeen hän pyyhkii vastaanoton tiskit ja jatkaa paperitöitä: peruu hotellin asiakkaille erehdyksessä annettuja parkkisakkoja ja tarkistaa asiakkaille maksettuja korvauksia.

Näin puoli kuuden maissa silmiä alkaa jo hieman painaa.

”Viimeinen tunti kuluu aina hitaasti. Jos pysähdyn nyt, alkaa nukuttaa.”

Aamiaissalissa on aamukuudelta kuitenkin täysi tohina päällä. Imuri hurisee, astiat kolisevat. Nenään kantautuu kroissanttien, puuron ja kahvin tuoksu.

”Mustamakkara ja riisipiirakat ovat hotellivieraiden suosikkeja. Myös leikkelepöytä tekee aina hyvin kauppansa”, aamiaisvuoron palvelupäällikkö Petri Oramaa kertoo.

Aulaan saapuvat ensimmäiset aamiaselle suuntaavat asiakkaat, keski-ikäinen pariskunta.

”Meidän oli tarkoitus tulla aamiaiselle yhdeksältä, mutta heräsimmekin jo nyt.”

Aamiainen alkaa kello seitsemän. Jonoja ei siihen aikaan sunnuntaisin vielä muodostu.

Johannan työvuoro alkaa olla lopuillaan, kun aulaan tassuttelee suloinen ilmestys, 14-vuotias mopsi Lihis Kotkasta.

Lihiksellä on kiire aamupissalle. Yö on ollut vatsavaivojen takia hieman levoton. Edellinen päivä on vierähtänyt sarjakuvafestivaaleilla, jossa on ollut myynnissä Lihiksen isännän Marko Turusen koirastaan tekemä valokuvakirja.

Johanna käy vaihtamassa vaatteet. Suunnitelmissa on herätä aikaisintaan neljän maissa iltapäivällä. Työ on mieluinen ja sen kautta hän sai elämäänsä jotain työtäkin merkittävämpää: hän tutustui vartijana työskennelleeseen poikaystäväänsä yövuorossa.

”Emme kuitenkaan alkaneet tapailla silloin, vaan törmäsimme myöhemmin uudelleen Tinderissä.”

Tämä ei suinkaan ole ainut rakkaustarina, jota Tampereen Tornissa on päästy todistamaan.

”Viime kesänä asiakas varasi huoneen ja kertoi, että aikoo kosia meillä kumppaniaan. Pääsin koristelemaan heidän huoneensa ruusun terälehdillä.”