Tulin töihin Original Sokos Hotelli Presidenttiin kerroshoitajaksi lukion jälkeen, kun en keksinyt, mitä olisin alkanut opiskella. Opin työt, ja ylenin kerroshoidon esimieheksi. Elämä vei muualle, kunnes palasin Presidenttiin kolme ja puoli vuotta sitten. Hakiessani siivouspäällikön paikkaa Hotelli Vaakunasta pyysin suosituksia Presidentin hotellipäälliköltä. Hän muisti minut ja tarjosi töitä Presidentin vastaanotosta. Ilmeisesti olin jättänyt positiivisen mielikuvan, koska sain työn ilman aulapalvelutaustaa.
Päätyöni on ottaa vieraat vastaan ja kertoa hotellista ja sen palveluista. Palvelupäällikkönä minulla on myös vuorovastuu. Seuraan varaustilannetta ja suunnittelen miehitystä sen mukaan. Ruuhkaisinta on perjantai- ja lauantai-iltapäivisin, jolloin vuorossa voi olla kuusikin työntekijää. Varhain aamulla saatan olla yksinkin.
Talon tapa Presidentissä on palveleminen omalla tyylillä, persoonalla ja murteellakin. Meillä ei ole valmiiksi opeteltuja vuorosanoja.
Työni mieluisimpia puolia on asiakkaiden pulmien ratkominen. Usein asiakkaat tulevat vastaanottoon hiukan noloina kertomaan, että heillä olisi ”tämmöinen hiukan erikoisempi kysymys”. Se voi olla unohtunut hammasharja, laastaria kaipaava haava tai hakaneulaa vaativa repeämä mekossa.
Erikoiset kysymykset ovat meille arkipäivää, ja täydennämme varmuusvarastoamme tarpeiden mukaan. Yksi oikeasti erikoisempi toive tuli joulun aikaan, kun asiakas kyseli kymmentä tonttulakkia. Täytimme toiveen, tosin muutama sai poronsarvet.
Iloinen fiilis tarttuu, ja meillä asiakkaat ovat usein hyvällä tuulella, koska he ovat lomalla. Ulkomaalaiset haluavat nähdä esimerkiksi Temppeliaukion kirkon, Sibelius-monumentin ja Suomenlinnan. Monet kysyvät, missä he voisivat nähdä kauniita taloja. Ohjaan heidät vaikkapa Esplanadia pitkin Katajanokalle. Lapsiperheet suuntaavat usein Linnanmäelle.
Työ innosti opiskelemaan. Suoritan monimuoto-opiskeluna hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon koulutusta. Minusta tulee restonomi. En valinnut tätä alaa, vaan työ valitsi minut.
