Kun fysiikka haraa vastaan, on henkisen kasvun aika.
"Olen aina tyytyväinen, kun joku tekee vähemmän kuin muut", sanoo joogaohjaaja ja miehille suunnatun äijäjoogan perustaja Veikko Tarvainen, 59.
"Se tarkoittaa, että hän uskaltaa myöntää kivun läsnäolon eikä vain vedä hampaat irvessä."
Antero, 66, nyökyttelee vieressä. Hän uskaltautui aikoinaan joogaamaan, koska kellonaika sopi muuhun elämään ja matkakin oli helppo taittaa.
"Ensimmäisessä äijäjoogaryhmässäni oli yksi sotaveteraani ja minä eli kylmänsodanveteraani: loput olivat meitä huomattavasti nuorempia. Nuoret vetivät itsensä solmuun, ja meille vanhoille kaikki oli vaikeaa. Suhtautuminen oli kuitenkin loistavaa. Olimme kaikki tasa-arvoisia miehiä, eikä ollenkaan tarvinnut miettiä, kehtaako olla mukana. Se oli loistava kokemus."
Miesten kesken
Yksinomaan miehille suunnattuja jooga- tai liikuntaryhmiä löytyy lähes kaikista isoista kaupungeista ja pienemmiltäkin paikkakunnilta, kuten Porista, Lapualta, Kuusamosta ja Ylikiimingistä.
Miehisyys ei ole ryhmissä mikään itseisarvo, mutta jäbä- ja äijäjoogan isän Veikko Tarvaisen mukaan se on toisaalta paras keino saada juuri miehet paikalle.
"Aluksi miehet tulivat joogaan 'koska vaimo pakotti'. Nyt olen kuullut jo päinvastaistakin."
Miesten kesken kehtaa siis venytellä vapautuneesti, mutta myös puhua vapautuneesti.
"Olin valtavan hämmästynyt, ehkä peloissanikin, kun sukupuolinen halukkuus rupesi vähenemään", sanoo Tarvainen.
"Aika pian huomasin, että on itse asiassa vapauttavaa, kun tarve ei enää määritä elämää yhtä paljon. Se on helpottavaa myös parisuhteelle, puolin ja toisin."
"Ainahan se oli mielessä, mutta nyt ehtii sitten jo pohtia muutakin", Antero säestää vieressä.
"Kyllähän sitä tässä iässä vähän kaikilla on samanlaisia pohdiskeluja mielessä", Arska, 67, sanoo ja jatkaa:
"Täällä niistä voi puhua, eikä kukaan ole sormella osoittamassa. Se on sitä vertaistukea."
Vanhetessa myös muut oireet alkavat vaivata mielen päällä. Niitäkin voi pohtia vaikkapa äijäjoogassa.
"Minulla ainakin on kaikki muut sairaudet puhjennut viimeisen 15 vuoden aikana, paitsi hullunpapereita en ole saanut eikä syöpää ole löydetty", virnuilee Antero.
