Jokapäiväinen mediamme - Yhteishyvä

Jokapäiväinen mediamme

Jokapäiväinen mediamme

Meillä on median kuluttajina ennennäkemättömän paljon valinnanvaraa niin sisältöjen kuin kanavien suhteen. Kuinka tähän on päästy – ja mihin olemme menossa?

Jaa Somessa
Teksti
Markus Laakso
Kuvat
SOK

Kaukana ovat ajat, jolloin koko kansa kokoontui seuraamaan Miss Suomi -kisoja ja Lauantaitansseja television ääreen. Median käytöstä on tullut yksilöllisempää ja ajasta riippumattomampaa. Helsingin yliopiston viestintäpolitiikan professori Hannu Niemisen mukaan suomalaiset käyttävät eri medioiden seuraamiseen yhteensä 8 tuntia ja 39 minuuttia joka päivä. Mediankäytön ydinalueeseen ovat perinteisesti kuuluneet sanoma- ja aikakauslehtien lukeminen, radion kuuntelu ja television katselu, mutta internet on luonnollisesti noussut näiden rinnalle. Laajempaan määritelmään luetaan myös kirjojen, elokuvien, ääni- ja videotallenteiden sekä pelien kuluttaminen.

Vaikka tietokoneet, tabletit, älypuhelimet, pelikonsolit ja muut verkkolaitteet syövät yhä isompia siivuja mediankäytön kokonaiskakusta, myös television katsominen on kasvussa. Finnpanelin TV-mittaritutkimuksen mukaan suomalaiset katsoivat televisiota viime vuonna keskimäärin 183 minuuttia päivässä. Vuosikymmen aiemmin vastaava luku oli 12 minuuttia vähemmän. Kasvu selittyy osittain sillä, että eri laitteita käytetään usein päällekkäin: telkkariohjelma pyörii taustalla, Facebook on auki tietokoneella ja Angry Birds -turnaus käynnissä tabletilla.

"Perinteisen television viehätys on sama kuin radionkin kohdalla: suuri osa käyttäjistä on tyytyväisiä, kun joku on valinnut ohjelmiston heidän puolestaan. Se voi olla tuttua ja turvallista, mutta aina on myös yllätyksen mahdollisuus", Nieminen muistuttaa.

Painetun median luonne muuttuu: tekstiä täydentävät yhä useammat visuaaliset keinot.

Televisio verkossa

Kaikkia eivät television perinteiset aikataulut ja ohjelmat kuitenkaan viehätä. Niin sanottujen video on demand (VOD) -palveluiden suosio on räjähtänyt viime vuosina niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Verkossa toimivien tilausvideopalveluiden, kuten Netflixin, HBO Nordicin, Viaplayn ja vastaavien katsoja voi itse päättää, minkä ohjelman tai elokuvan katsoo milloinkin. Alle kymmenen euron kuukausimaksulla asiakas ikään kuin vuokraa koko palveluntarjoajan valikoiman käyttöönsä.

"VOD-palvelut edellyttävät kuluttajalta aktiivisuutta ja tietoa olemassa olevasta tarjonnasta. Näillä palveluilla on oma, kasvava käyttäjäkuntansa, mutta kuten tähänastinen television maksukanavien horjuva suosio Suomessa osoittaa, se edustaa vielä vähemmistöä katsojista", Nieminen huomauttaa.

Suomalaisten televisiokanavien tarjontaa on ollut mahdollista seurata verkosta jo vuosia. Kesäkuun puolivälissä MTV Media, Nelonen Media ja Yleisradio avasivat yhteisen Teevee-palvelun, joka kokoaa kaikkien yhtiöiden verkossa katsottavat televisio-ohjelmat samaan paikkaan.

"Mediamaailma elää ja tilanteet muuttuvat koko ajan. Netti on toiminut jo jonkin aikaa onnistuneesti perinteisen tv-ohjelmiston taustoittajana, täydentäjänä ja arkistona. Tämä kehitys on korvannut osittain omakohtaisen taltioinnin digiboksiin tai DVD:lle ja asettanut haasteita maksullisille tv-kanaville sekä perinteisille videovuokraamoille ja -myyjille", sanoo mediatutkija, filosofian tohtori Veijo Hietala Turun yliopistosta.

Tietokoneet, tabletit, älypuhelimet, pelikonsolit ja muut verkkolaitteet syövät yhä isompia siivuja mediankäytön kokonaiskakusta.

Näköradiosta internetpeleihin

Median kehityksen uskomaton tahti antaa perspektiiviä nykytilanteeseen.

Televisio ja amerikkalaiset sarjafilmit rantautuivat Suomeen 1950-luvulla. Samaan aikaan lp-levyt tulivat markkinoille ja nuorison rockkulttuuri sai alkunsa. 1960-luvulla syntyi eurooppalainen popkulttuuri, 7-tuumaiset singlet sekä lp-levyt yleistyivät, ja kannettavat avokelanauhurit saapuivat markkinoille. Nuorten musiikkiohjelmat alkoivat sekä radiossa että televisiossa, ja ensimmäiset diskot rantautuivat Suomeen vuosikymmenen lopulla. Televisio alkoi viedä merkittävän osan vapaa-ajasta.

1970-luvulla kasettinauhurit ja ensimmäisen sukupolven Sony Walkmanit saapuivat markkinoille eli mobiili musiikkikulttuuri alkoi syntyä. Sävelradio sekä rock- ja popmusiikin nimikko-ohjelmat saapuivat radioon. Väritelevisio ja kaapelilähetystoiminta yleistyivät, ja ensimmäiset kotivideolaitteet tulivat myyntiin.

1980-luvun suurimpia hittejä olivat ensimmäisen sukupolven tietokoneet, videopelit ja cd-levyt, jotka heikensivät nopeasti lp-levyjen menekkiä. Kaupallinen radiotoiminta alkoi Suomessa.

1990-luvulla matkapuhelimet tekivät läpimurron ja internet aloitti voittokulkunsa. Kannettavat tietokoneet ja DVD-formaatit tulivat markkinoille. Sähköpostista, tekstiviesteistä ja internetin hakukoneista tuli osa arkipäivää. 2000-luvulla internet saapui älypuhelimiin, sosiaalinen media löi läpi ja laajakaistaverkosta tuli yleinen standardi. Musiikki- ja videopalvelut – niin lailliset kuin laittomatkin – mursivat koko äänitetallennealan.

Pelaamisesta on vaikea löytää luotettavia tilastotietoja, mutta internetin kautta online-pelejä pelasi viime vuonna yhdeksän prosenttia koko väestöstä, 16–24-vuotiaista liki kolmannes. Pelit ovat kehittyneet realistisempaan ja elokuvamaisempaan suuntaan koko olemassaolonsa ajan, mutta Nieminen ei usko, että pelien ja television maailmat tulisivat sekoittumaan tämän enempää jatkossa.

"Jotkut pelit voivat saada televisiolle ominaisia piirteitä, mutta kyseessä on kuitenkin kaksi erillistä kokemus- ja elämysmaailmaa. Esimerkiksi vuorovaikutteisista elokuvista on tehty erilaisia kokeiluja jo vuosikymmeniä, mutta ne eivät ole yleistyneet laajemmin."

Television ja sanomalehtien tulevaisuus verkossa

Finnpanelin tutkimuksen mukaan tv:n katselu painottui selvästi vanhempiin ikäryhmiin: alle 45-vuotiaiden kohdalla katseluaika jäi 112 minuuttiin päivässä, kun koko kansan keskiarvo oli 183 minuuttia. Niemisen mukaan myös internetin käytön ikäryhmittäiset erot ovat suuria, mutta toiseen suuntaan kallellaan: 15–34-vuotiaat viihtyvät verkossa 137 minuuttia päivässä, kun taas yli 50-vuotiaille riittää 65 minuuttia.

Vaikuttaa siltä, että kaikki televisiotarjonta löytää tiensä verkkoon ennemmin tai myöhemmin, mutta jako maksullisen ja ilmaisen sisällön välillä säilyy. Netistä muodostuu siis entistä tiiviimpi rinnakkainen lähetys- ja levitysmuoto perinteiselle televisio-ohjelmistolle, mutta sarjoja ja elokuvia julkaistaan jo nyt pelkkään verkkolevitykseen kiihtyvällä tahdilla.

"Historiassa uutuudenviehätys on usein näyttänyt syrjäyttävän jonkin aikaisemman mediamuodon, mutta trendi on kuitenkin kääntynyt myöhemmin. Televisio romahdutti elokuvateatterien katsojamäärät 1950–1960-luvuilla, ja vastaavasti kotivideo 1980-luvulla. Viime vuonna teatterielokuva veti taas kuitenkin ennätysyleisön. Nettilevitys on melko uutta, mutta osa haluaa varmasti ostaa suosikkisarjansa ja -elokuvansa DVD:nä tai Blu-Rayna jatkossakin. Fyysinen kappale on oma, eikä nettiyhteisön yhteisomaisuutta", Hietala muistuttaa.

Sanomalehdet ovat sinnitelleet haasteellisista ajoista huolimatta osana kansan arkea. Levikit ovat laskeneet viidenneksen viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, mutta painetun median rooli säilynee merkittävänä jatkossakin, etenkin tiedon sekä laajojen ja monimutkaisten kokonaisuuksien välittämisessä.

"On ennustettu, että sanomalehdistä tulee jatkossa pienemmän mutta vaikutusvaltaisemman yhteiskunnallisen eliitin väline. Samalla painetun median luonne muuttuu: tekstiä täydentävät yhä useammat visuaaliset keinot, kuten kuvat, graafit ja kartat, ja teksti ohjaa hakemaan täydentävää tietoa verkosta", Nieminen visioi.

Suomalaiset käyttävät sanomalehtien lukemiseen 31 minuuttia päivässä. Saman verran käytetään äänitallenteiden (cd, mp3) kuunteluun. Suomalaiset käyttävät internetiä keskimäärin 99 minuuttia päivässä.

Julkaistu: 6.1.2015
Muokattu: 11.12.2018
Jaa Somessa