Kasviopas: marjat

Puutarhamarjoista ensimmäisenä kypsyvät mehukkaat mansikat. Myöhemmin saadaan viinimarjoja eli herukoita ja karviaisia. Mansikat, herukat ja karviaiset sopivat hyvin säilöntään.

• Mansikat sopivat tuorekäytön lisäksi hilloiksi ja mehuiksi. Pakasta mansikat kokonaisina tai lohkottuina, kevyesti sokeroituina.
• Herukoista saa hyytelöä ja soseita sekä vitamiinipitoista mehua. Pakasta herukat soseena tai kokonaisina.
• Tyrnimarjat sopivat erinomaisesti tuoremehuksi ja hyytelöksi ja soseeksi.
• Karviaiset kannattaa pakastaa sokeriliemessä.

Valitse ,ansikan kasvupaikaksi aurinkoinen, tuulelta suojattu alue, josta rikkakasvit on huolellisesti hävitetty. Multainen, lievästi hapan maa sopii mansikalle. Kohtuullinen lannoitus riittä. Liiallinen typpilannoitus kasvattaa enimmäkseen lehtiä.

100 grammassa mansikoita on C-vitamiinia noin 60 mg  sekä terveellisten kuitujen ja karoteenin lisäksi myös jonkin verran rautaa.

Mansikkalajikkeet

• Bounty. Kanadalainen, myöhäinen lajike. Vaatii voimakkaan maan kasvualustaksi. Marjat ovat makean maukkaita ja kiinteitä. Melko talvenkestävä. Kestää varsin hyvin harmaahometta. Kuljetuksen kestävä.
• Jonsok. Norjalainen lajike. Marjat keskikokoisia ja kiinteitä, ei kovin happoisia. Talvenkestävä, altis tyvimädälle. Erinomainen pakastukseen.
• Kaunotar. Melko uusi suomalainen, aikainen lajike. Makeahkot, keskikokoiset marjat, jotka ovat sisältäkin värittyneitä.
• Polka. Hollantilainen, myöhäinen lajike. Satoisa ja voimakaskasvuinen, talvehtii hyvin. Marjat maukkaita ja kestävät kuljetuksen. Hyvä hillomarja, koska marjat säilyvät keitettäessä kokonaisina.
• Senga Sengana. Pitkään viljelyssä ollut saksalainen lajike. Suuret, hyvin tummanpunaiset marjat happoiset ja makeat marjat sopivat hyvin säilöntään ja pakastukseen. Altis harmaahomeelle.
  
   

Pohjolan viinirypäleeksi kutsuttu karviainen on lisännyt suosiotaan viime aikoina. Karviainen vaatii runsasmultaisen ja ravinteikkaan kasvupaikan. Runsaasti satoa saadaan lämpimällä, aurinkoisella paikalla.

Tiivis savimaa saattaa altistaa kasvitaudeille ja liian hiekkaisella alustalla lehdet ja marjat varisevat herkästi. Hävitä rikkakasvit huolellisesti. Poista keväisin poistetaan vanhempia oksia sekä liikaa lamoavat oksat. Lannoita moniravinteisella valmisteella.

Karviaisen suuret marjat sisältävät kuituja ja karoteenia. 100 grammassa tuoreita karviaisia on C-vitamiinia noin 35 mg.

Karviaislajikkeet

• Hinnonmäen keltainen. Runsassatoinen ja aikainen lajike, joka menestyy vyöhykkeillä 1–4. Pehmeäkuoriset, makeat marjat ovat maukkaita ja sopivat hyvin tuorekäyttöön. Puolikypsistä marjoista saa hilloa ja sosetta. Lajike on jonkin verran altis karviaishärmälle.

Herukat kuuluvat samaan sukuun karviaisten kanssa. Pensaat tarvitsevat aurinkoisen, tilavan kasvupaikan ja hapahkon, kostean kasvualustan. Poista keväällä vanhat oksat ja lannoita.

Mustaherukoissa on paljon C-vitamiinia, huomattavasti enemmän kuin appelsiinissa. Myös kuitua on runsaasti. 100 grammassa mustaherukoita on C-vitamiinia noin 200 mg ja kuitua noin 5 mg. Punaherukat sisältävät myös C-vitamiinia, kuitua ja karoteenia. 100 grammassa punaisia viinimarjoja on C-vitamiineja noin 40 mg.

Mustaherukkalajikkeet

• Melalahti. Menestyy vyöhykkeillä 1–6. Runsassatoinen, marjat makeita, isoja ja pehmeäkuorisia. Härmänkestävä.
• Mortti. Menestyy vyöhykkeillä 1–4. Pensas pystykasvuinen. Melko myöhäinen, mutta runsassatoinen. Marjat hieman happamia, voimakkaan makuisia, suuria ja paksukuorisia. Härmänkestävä.
• Pohjanjätti. Menestyy vyöhykkeillä 1–4. Pystykasvuinen, melko härmänkestävä. Uusi lajike, jolla on hieman happamat, mutta hyvin kookkaat marjat.
• Öjebyn. Menestyy vyöhykkeillä 1–5. Melko myöhäinen, runsassatoinen. Lamoaa herkästi, varsinkin savipitoisessa maassa. Marjat hapahkoja, isoja ja voimakkaan makuisia.

Punaherukkalajikkeet

• Punainen Hollantilainen. Viihtyy koko Suomessa ja antaa runsaasti satoa. Taudinkestävä. Marjat melko happamia ja kohtalaisen pieniä. Hyvä hyytelömarja.
• Jonkheer van tets. Menestyy vyöhykkeillä 1–4. Aikainen sato on runsas ja marjat ovat keskikokoisia ja makeahkoja.
   

Piikikäs tyrni menestyy hyvin vyöhykkeillä 1–5. Tyrni viihtyy parhaiten valoisalla paikalla, hikevässä ja hiekkaisessa maassa. Ravinteiden suhteen tyrni on vaatimaton. Peruslannoitus riittää ja puun tuhkaa voi käyttää lisänä.

Tyrni on kaksikotinen, joten on istutettava sekä emi- että hedekasveja. Usein kasvit myydään samassa paketissa. Tuulipölytteisen kasvin emipensaat kannattaa istuttaa tuulen alle.

Tyrnin keltaiset marjat ovat  erittäin C-vitamiinipitoisia ja sisältävät myös E-vitamiinia ja A-vitamiinin esiastetta karoteenia. 100 grammassa tyrnin marjoja on C-vitamiinia noin 450 mg.

Tyrnilajikkeet

• Raisa-lajike. Emikasvi, joka on vähäpiikkinen ja satoisa.
• Rudolf-lajike. Hedekasvi, joka on hyvä pölyttäjä.