Puiset kaunottaret

Näky on absurdi. Satamaa erehdyttävästi muistuttavan alueen keskellä häämöttää muutama masto, mutta laivoja ei näy missään. Syy selviää lähemmäs kävellessä. Mastot kuuluvat seitsemän metriä merenpinnan alapuolella satama-altaassa makaaville puulaivoille, jaaloille, jotka ovat telakoituna talvilevolle.

Laivat ovat levänneet altaan pohjassa loppusyksystä lähtien. Suurin osa puulaivoista kuuluu yksityishenkilöille ja pienille yrityksille, jotka kyydittävät kesäisin turisteja.

Suomenlinnassa sijaitseva Viaporin telakka on yksi maailman vanhimpia, ja puulaivojen talvisäilytyspaikkana se on takuulla ainoa laatuaan. Linnoitus rakennettiin 1750-luvulla saaristolaivaston tukikohdaksi, ja se toimi vuosien ajan muun muassa Suomen armeijan laivaston tukikohtana. Vuodesta 1987 lähtien siellä on korjattu puualuksia.

Muurien suojassa kävi talven ajan kuhina, sillä laivoja kunnostettiin ja puunattiin mahdollisimman paljon ennen kesää. Satama-allas täytetään yleensä huhtikuun lopussa. Sitten portit avataan, ja laivat purjehtivat uusiin seikkailuihin.

"Silloin täällä käy melkoinen vilske. Portit avataan käsivoimin, joten siihen tarvitaan iso joukko miehiä. Entisaikaan pumppauksen hoiti hevosvetoinen pumppukoneisto. Vielä tänäkin päivänä altaan täyttö kestää pari vuorokautta", kertoo telakkaa ylläpitävän Viaporin telakkayhdistyksen puheenjohtaja Mikko Rytsölä.

Rytsölä on toiminut telakan puheenjohtajana yhdistyksen perustamisesta saakka. Myös hänen oma laivansa, Norjassa 1930-luvulla valmistettu Freja, on telakoitu satama-altaan pohjalle.

"Tarkoituksena on säilyttää jäljellä olevat purjealukset tuleville sukupolville. Sen jalompaa ajatusta tämän harrastuksen takaa ei löydy. Puulaivat on alun perin tarkoitettu kestämään vain 20–30 vuotta, joten kunnostus ja remontointi ovat loppumaton työmaa."

Yhden laivan kunnostus saattaa maksaa satojatuhansia euroja. Remontit kestävät usein vuosia ja vaativat Rytsölän mukaan pitkää pinnaa.

"Laivani on ollut remontissa jo turhan kauan. Mutta siihen liittyy niin paljon muistoja, että ei työtä voi jättää kesken", Rytsölä sanoo.

"Tarkoituksena on säilyttää purjealukset tuleville sukupolville."

Satama-altaan pohjalta kuuluu iloista puheensorinaa ja radion pauhua. Jokaisessa laivassa on ovi auki ja sisällä puuseppä tai laivanomistaja jos toinenkin.

"Vapaa-aika kuluu täällä", kertoo laivan- ja veneenveistäjä Mikael Holmström.

Hän rakentaa tällä hetkellä vuoden 1772 piirustusten mukaista tykkisluuppia.

Holmström on Suomen ainoita puulaivan korjaajia, joten hänen työpanoksensa Suomenlinnan telakalla on tärkeä. Mies kertoo päätyneensä laivanveistäjäksi puolivahingossa, mutta rakkaus vanhaan vei sittemmin mennessään. Kun varaosia ei enää ole, tarvikkeet on joskus valmistettava nauloista lähtien itse.

"Keskityn puutöihin, seppä hoitaa metallihommat. Nyt olen viimeistelemässä merimiestyylisiä puuarkkuja laivaan tuleville pelastusliiveille", Holmström kertoo.

Lähes 250-vuotiaan tykkisluupin näköismalli on kunnioitusta herättävä, vaikka sillä on pituutta vain parikymmentä metriä. Laiva kastetaan luultavasti kesäkuussa Helsinki-päivänä. Holmströmin ja Rytsölän mukaan suuri yleisö pääsee purjehtimaan sillä turistiliikenteessä ensi vuonna.

"Vuosien saatossa olemme korjanneet melkoisen määrän laivoja, joten ajattelimme, että olisi kiva rakentaa jossain vaiheessa ihan uusi alus. Rakentaminen vie paljon rahaa, joten on hienoa, että saimme tähän apurahan. Vastaavia aluksia ei ole enää olemassa, eikä ole toista replikaakaan", Holmström kehaisee.

Pian vesille laskettavan laivan esikuva oli aikanaan menestys. Se oli nopea, matala, ketterä ja tulivoimainen. Laivaan mahtui 60 soutajan lisäksi päätykki ja neljä pientä tykkiä.

"Soutaminen yhdeksänmetrisillä airoilla Helsingin edustalla on liian haastavaa, joten tämä alus liikkuu sähkömoottoreilla", Mikko Rytsölä sanoo nauraen.

Tällä hetkellä Viaporin telakalla on 19 puulaivaa. Altaaseen mahtuu vettä 35 000 m3.

Telakka-alueella käy selväksi, ettei puulaivoja eikä ehkä telakkaakaan enää olisi ilman mittavaa talkootyötä ja aktiivisia harrastajia.

Usein innostus periytyy isältä pojalle.

"Isä oli näissä touhuissa, ja jotenkin sitä sitten ajautui mukaan ja merille", Astrid- ja Svanhild-laivojen osaomistaja Jouni Wirta pohtii ja livahtaa takaisin pressun alle.

Puulaivaharrastajille telakka ja sen laivat ovat ennen kaikkea elämäntapa. Toiveena on, että myös seuraavat sukupolvet pääsevät nauttimaan tervan ja puun tuoksusta sekä aavasta ulapasta.

"Olen tehnyt laivallani nuorisopurjehduksia osittain siksi, että nuorissa on tulevaisuus myös laivojen kannalta. Purjehtiessa he pääsevät pikku hiljaa sisälle tähän maailmaan ja oppivat kunnioittamaan vanhaa perinnettä", Mikko Rytsölä kertoo.

Ilman talkoohenkeä laivat pysyisivät tiukasti altaan pohjassa.

"Ja se olisi puulaivojen loppu. Laiva ei pysy kunnossa, jos se ei pääse vesille."

Viaporin telakka sijaitsee Unescon maailmanperintökohteen Suomenlinnan linnoituksen suojissa. Telakan juuret ulottuvat 1750-luvulle, jolloin suunnitelma sen rakentamisesta hyväksyttiin. Ensimmäiset laivat valmistuivat reilu kymmenen vuotta myöhemmin.

Nopeat ja ketterät puulaivat elivät kultakauttaan 1700-luvun lopulla. Esimerkiksi 1790-luvun alussa 33 pienempää ja kuusi suurempaa laivaa valmistuivat telakalla vain kahden vuoden aikana.

1800-luku ei ollut telakan kannalta yhtä hohdokas, sillä Viapori antautui Venäjälle vuonna 1808 ja sitä pommitettiin jälleen Krimin sodassa vuonna 1855. Altaat pääsivät käyttökuntoon seuraavan kerran Suomen itsenäistymisen jälkeen.

1920-luvulla telakka toimi lentokonetehtaana ja seuraavalla vuosikymmenellä sukellusveneiden tukikohtana. Sodan jälkeen telakka siirtyi Valmetille, joka piti sitä yllä vuoteen 1985 saakka.

Vuonna 1987 Viaporin telakka ry palautti telakan alkuperäisen käyttötarkoituksen puulaivojen ylläpitäjänä ja kunnostajana. Puulaivaperinne oli tuolloin lähes katoamassa Suomesta.

Tällä hetkellä Viaporin telakalla on 19 puualusta, joista vanhimmat on rakennettu 1900-luvun alussa. Aluksista kymmenen on katsastettuja puulaivoja. Lisäksi altaassa seisoo muutamia suurempia kunnostustöitä vaativia laivoja.

Sanasto

• Jaala: puinen, purjeilla kulkeva rannikkorahtialus.

• Kaljaasi: vanha suomalainen kaksi- tai kolmemastoinen rannikon rahtipurjealus.

• Kahveliketsi: kaksimastoinen kahvelipurjeilla varustettu purjealus, jossa on isomasto sekä sitä lyhyempi taaempi masto.

• Tykkisluuppi: purjeilla ja airoilla liikkuva saaristolaivaston käyttöön suunniteltu puualus.
• Sluuppi: yhdellä mastolla ja kahdella purjeella varustettu purjealus.