”Olemme koulutuksessa, palaamme ensi viikolla” – katso idylliset kuvat aikuiskoulutuksen alkuvuosilta

Osuuskauppa on työelämäkoulutuksen edelläkävijä. Koulutukseen on alusta asti liitetty työhyvinvointia ja terveyttä edistävää toimintaa. Ihanteellinen ympäristö tälle löytyi pian sodan jälkeen Helsingin reunamalta.

Taukojumppa pääkonttorissa vuonna 1963

Työelämäkoulutuksen terveysihanteet vietiin työpaikoillekin: Vilhonkadun pääkonttorissa katkaistiin istumatyöläisten uurastus taukojumpalla jo vuonna 1963.

Teksti: Anna Kortelainen
Kuvat: SOK:n arkisto ja Yhteishyvä 42/1963
10.7.2019 | Päivitetty 30.1.2025

Kouluttaja katsahtaa valkokankaalle, jolle datatykki puskee huolella laadittua PowerPoint-esitystä. Kurssilaiset näpläävät tablettejaan säkkituoleissa. Vielä sukupolvea aiemmin kouluttaja kirjoitti kirskahtelevalla tussilla fläppitauluun.

Entä vuonna 1953? Kesäloman päivettämä kouluttaja on komentanut kurssilaisensa ulos puutarhaan. Aurinkovarjon alle pystytetään liitutaulu, ja luento alkaa. Koulutuskeskuksessa yhdistyy herkistävän luonnonkaunis miljöö ja puolivallaton maaseuturetriitti. Kouluttaja on pukeutunut rennon lyhythihaiseen paitaan, ja solmion tilalla on poikamainen rusetti. Luennon havainnollistamiseksi hän on piirtänyt liitutaululle ostopäätöksen polun: huomio johtaa mielenkiintoon, josta seuraa ostohalu.

Koulutuskeskuksessa yhdistyy herkistävän luonnonkaunis miljöö ja puolivallaton maaseuturetriitti.

Ollaan Jollaksen kartanon puutarhassa Helsingin Laajasalossa. SOK osti kartanon vuonna 1949 ja teki siitä osuuskauppaväen koulutuskeskuksen. Yhden tai kahden viikon kursseille osallistui liikkeenjohdon edustajia, konttori-, varasto- ja myymäläesimiehiä, opintoasiainhoitajia, osuuskauppojen luottamusmiehiä ja SOK:n toimihenkilöitä.

Neuvottelupäivät, puhujakurssit ja muut tapahtumat kokosivat aikuisopiskelijoita meren äärelle, etäälle arjen rutiineista. Luentojen lisäksi osallistuttiin ryhmäkeskusteluihin ja virkistystoimintaan. Opintopäivä käynnistyi lipunnostolla, ja illalla pääsi saunaan ja uimaan.

Luennoitsija ja liitutaulu vuonna 1953.

Opiskelun idylliä Jollaksessa kesällä 1953.

Jollaksen kartano.

Jollaksen kartanoon kuului yli 30 hehtaaria maata ja tietenkin hevonen. Opiston henkilökunta osallistui heinätöihin.

Jollaksen uusi opistorakennus vuonna 1961.

Uudessa opistorakennuksessa oli kirjasto, liikuntatiloja - ja sisäoppilaitoksen hyvä yhteishenki.

HOK:n myymälänhoitajat Jollaksessa vuonna 1962.

HOK:n myymälänhoitajat tutustumassa Jollakseen lokakuussa 1962.

Iltaisin ilkamat ja runonlausuntaa

Jollas-instituutin uudisrakennus valmistui vuonna 1961. Opistossa oli majoitustilat sadalle opiskelijalle. He saivat ammentaa oppia aikuiskasvatuksen uudesta koulutusmenetelmästä, Jollas-valmennuksesta, jossa kurssi- ja työjaksot vaihtelivat ja rikastivat toinen toistaan.

1960-luvun lopulla kursseja oli laidasta laitaan: lihamestari-, baarinhoitaja- tai urheilu- ja retkeilytarvikemyyjän koulutusta, kirjanpitoa, mainontaa, somistamista ja tavaratalon johtamista. Tekniikka oli uusinta uutta: luokissa oli ”projektori, joka viereisessä huoneessa olevan peilin välityksellä heijastaa kuvan luokan etuseinässä olevalle lasilevylle”.

Jollas-valmennuksessa kurssi- ja työjaksot vaihtelivat ja rikastivat toinen toistaan.

Iltaisin sytytettiin ”Iltalamppu” eli järjestettiin illanviettoja, joissa hassuteltiin ja esitettiin pilanäytelmiä, ”ihmeparantajaa, kananmunan pujotusta, yhdistettyä kynttilänsytytystä ja pilsnerinjuontia, ilkamat television tyyliin, runonlausuntaa ja monia muita ohjelmanumeroita”.

Valmennuksen miljöö on sittemmin muuttunut, mutta koulutuksen tarve on tallella. Olennaista on löytää se aurinkovarjo, jonka suojiin saa kokoontua oppimaan.

Juttusarjassa kerrotaan, miten osuuskaupat ovat olleet mukana rakentamassa Suomea. Sarjan kirjoittaja Anna Kortelainen on helsinkiläinen kirjailija ja taidehistorioitsija.

Suomea rakentamassa: Lue sarjan muut osat