Kunnioitusta. Yhteisiä leffahetkiä.
Sulloutumista samaan saunaan kiertueilla. Huumoria, jota muut eivät ymmärrä. Kiitollisuutta yhteisestä intohimosta ja lapsuuden unelmasta, joka on toteutunut.
Sitä kaikkea merkitsee yhteinen ystävyys Haloo Helsinki! -yhtyeen jäsenille, solisti Elisa Tiilikaiselle, 31, kitaristi Leo Hakaselle, 30, kitaristi Jere Marttilalle, 31, ja rumpali Jukka Soldanille, 29.
Bändillä on takanaan jo 15 yhteistä vuotta. Yhtyeen jäsenet ovat hitsautuneet tiiviiksi yhteisöksi ja kasvaneet aikuisiksi yhdessä.
”Ystävyytemme on rakentunut käsi kädessä uramme kanssa. Meistä on kasvanut ystäviä ja perheenjäseniä. Nämä tyypit ovat läheisimmät ihmiset elämässäni. Vietän heidän kanssaan paljon ja tiiviisti aikaa”, Jere sanoo muiden nyökytellessä vieressä.
Vuosia sitten kukaan heistä ei olisi osannut arvata, minkälaisen matkan he tulisivat yhdessä kulkemaan.
”Nämä tyypit ovat läheisimmät ihmiset elämässäni.”
Oven takana seisoi rokkimimmi
HIFK-jääkiekkojoukkueen paitaan pukeutunut 5-vuotias Leo katseli Helsingin Suutarilassa päiväkotinsa pihalla, miten toisen läheisen tarhan lapset tulivat heidän tiloihinsa kesäkauden ajaksi.
Leo marssi portille ja napautti ensimmäistä kertaa kohtaamalleen Jerelle: ”Tämä on mun päiväkoti.” Myöhemmin samana päivänä pojat painivat. Sen jälkeen heistä tuli ystäviä.
Ala-asteella Leo ja Jere päätyivät samalle musiikkiluokalle ja virittelivät ensimmäisiä bändikokeilujaan. Jukka kävi samaa koulua vuotta alemmalla luokalla.
Yhdeksännellä luokalla Leon ja Jeren silloinen bändi hajosi. He tarvitsivat uuden solistin ja rumpalin ja pyysivät apua Pohjois-Helsingin bändikoulua pyörittäneeltä Peter Kokljuschkiniltä.Tämä ilmoitti löytäneensä sopivan ehdokkaan, jonka lupasi tuoda bändin treeneihin.
Leo ja Jere odottivat tapaavansa miespuolisen laulajan. Hämmästys oli melkoinen, kun oven takana seisoi Hurriganes-paitaan pukeutunut rokkimimmi Elli, jonka ranteet olivat täynnä erilaisia käsikoruja ja jaloissa eripariset Converse-tennarit.
”Minua jännitti mennä paikalle. Mutta siihen porukkaan oli helppo ja kiva tulla”, Elli kertoo.
”Jo ekoissa treeneissä ymmärsimme, miten hyvin kemiat synkkasivat. Meillä oli yhdessä tosi hyvä fiilis. Ellissä oli jo silloin enemmän rock-asennetta kuin meissä kundeissa yhteensä”, Jere sanoo.
Hetken päästä mukaan pyydettiin myös Jukka. Ensimmäisen keikkansa bändi veti Suutarilan ala-asteella syksyllä 2006. Elli kävi silloin lukiota, pojat yläastetta.
Tauko toi uutta draivia
Bändin jäsenten ystävyys alkoi heti. Iltoja vietettiin kimpassa kuunnellen musiikkia. Rock yhdisti. Demoäänityksiä tehtiin tiiviisti levytyssopimuksen toivossa, ja pian kova työ palkittiin.
Yhtyeen ensimmäinen levy Haloo Helsinki julkaistiin vuonna 2008, ja se pompahti virallisen albumilistan kuudenneksi. Varsinainen läpimurto tuli Maailman toisella puolen -hitin myötä kesällä 2011. Sen jälkeen tahti on ollut kova – jopa niin vauhdikas, että kaksi ja puoli vuotta sitten oli aika hengähtää ja levätä. Haloo Helsinki! jäi suosionsa huipulla kesällä 2018 tauolle. Bändin jäsenet kaipasivat aikaa omille musiikkiprojekteilleen.
”Oli pakko ottaa vähän happea, jotta ei mene yli”, Leo sanoo nyt.
”Olimme todella tauon tarpeessa. Sen aikana ajatukset selkiytyivät”, Jukka jatkaa.
Ajankohta oli täydellinen, sillä tauko osui osittain päällekkäin koronapandemian kanssa. Yhtye palasi keikkalavoille viime juhannuksena Himoksella, ja uusi levy Älä pelkää elämää julkaistiin syksyllä.
”Oli pakko ottaa vähän happea, jotta ei mene yli.”
Mielenterveydestä pitää puhua
Haloo Helsinki! -yhtyeen muusikot ovat seuranneet läheltä, miten raskasta korona-aika on ollut kulttuuri- ja tapahtuma-alan ammattilaisille – ja monille muillekin.
”Aika on ollut todella haastavaa, ja hermot ovat monilla kireällä. Onneksi on olemassa palveluita, joista voi hakea apua”, miettii Elli.
Hän uskoo, että hankaluudet ovat lisänneet rohkeutta puhua jaksamisesta ja mielenterveyden haasteista.
”Korona on myös yhdistänyt ihmisiä, ja vertaistukiverkostot ovat kasvaneet.”
Myös Jere arvelee poikkeusajalla olleen positiivisiakin vaikutuksia: ”Tämä aika on toivottavasti opettanut arvostusta elämää ja sen yllättäviä käänteitä kohtaan. Asiat kun eivät välttämättä aina mene niin kuin itse haluaisi tai suunnittelisi.”
Hän miettii, että pakollinen pysähtyminen on pienentänyt suorittamisen painetta.
”Henkilökohtaisesti tämä on ollut myös vapauttavaa ja positiivista. Olen voinut antaa itselleni aikaa miettiä asioita uudesta perspektiivistä.”
Jokainen saa sanoa mielipiteensä
Haloo Helsinki! -yhtyeen jäsenille puhuminen on tavallista muulloinkin kuin poikkeustilanteissa.
”Jos meille tulee erimielisyyksiä, käsittelemme ne nopeasti. Jo uramme alkumetreillä opimme, että mieltä painavista asioista pitää puhua”, Jere sanoo.
Parasta on se, kun jokainen saa sanoa oman mielipiteensä ääneen. Toisia ei tyrmätä.
”Ei ole sellaista asiaa, mitä en voisi kundeille kertoa. Meillä on vahva luottamus toisiimme”, Elli kiittelee.
Hän on huomannut uskoutuvansa kaikille hieman eri asioista.
”Jukan luokse menen itkemään parisuhdehuoliani, muiden kanssa pohdiskelen eri juttuja. Kun olemme kaikki yhdessä, vedämme yhtä köyttä”, Elli sanoo.
Hän kiittelee sitä, että oman bändin poikien kanssa on aina turvallinen olo.
”Jos joskus on tullut jokin uhkaava tilanne eteen, pojat ovat pitäneet minusta huolta. He eivät ole koskaan jättäneet minua yksin”, Elli sanoo.
