Jumppasalissa soi muumimusiikki ja pikkuiset jalat tepsuttavat piirissä ympäri salia. Loimaalla Kojonkulman kylän Ahjo-salissa on vilinää joka ilta, kun erilaiset harrastepiirit kokoontuvat.
Satujumpan vetäjä Annikaisa Mykkänen on ollut kojonkulmalainen jo kolmetoista vuotta. Hän on aktiivisesti mukana kylän toiminnassa.
"Tänne vetää tietynlainen meidän kylän henki. Haluan tehdä oman osani kylän eteen", Mykkänen sanoo.
Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Kristiina Heinonen on hänkin kylän voimanaisia. Hiljattain on saavutettu erävoitto taistelussa kyläkoulun puolesta. Sisäilmaongelmista kärsinyt koulu päätettiin korjata sen sijaan, että se olisi lakkautettu.
Viidensadan asukkaan pikkukylässä on Heinosen mukaan aktiivisia kylätoiminnan vetäjiä parisenkymmentä. Yhteen hiileen on puhallettu jo kauan, varsinkin koulun puolesta, joka on ennenkin ollut lakkautusuhan alla. Samalla kouluikäisten lasten vanhemmat ovat tutustuneet tiiviisti toisiinsa.
Heinonen on kyläyhdistyksen puheenjohtajana jo toista kertaa.
"Vähän hullu tässä pitää olla. Välillä tulee sellaisia hetkiä, että mietin, miksei ketään kiinnosta ja miksei kukaan ymmärrä. Mutta toisaalta nautin itse tekemisestä ja saan tästä vastapainoa työlle, joka on yksin kotona koneella istumista", Heinonen sanoo.
Kyläyhdistyksen uusin idea on kahvakuulatunnit. Erityisen tyytyväinen Heinonen on viime kesän elotoriin, jonne tuli runsaasti ihmisiä. Kyläyhdistys julkaisee myös kyläuutisia ja järjestää tempauksia kuten takakonttikirppiksiä.
Parhaillaan etsitään uutta kauppiasta kyläkauppaan, sillä edellinen lopetti. Kaupan puuttuminen on Heinosen mukaan hiljentänyt kylänraittia, koska enää kyläläisillä ei ole yhteistä tapaamispaikkaa.
Heinosen syyt toimia kylän puolesta ovat selvät.
"Elävä maaseutu on tärkeä asia Suomelle. Maaseudusta saavat elantonsa yllättävän monet, eivät pelkästään maanviljelijät vaan esimerkiksi ruoan jatkojalostajat. Ei ole mikään vaihtoehto tuoda kaikkea ruoka muualta, silloin maalla ei olisi enää mitään elämää", Heinonen pohtii.
Mykkästä motivoi kylätoimintaan lasten riemu.
"En raaskisi jättää kylää ilman satujumppaa. Aika monen perheen lapset ovat opetelleet täällä kävelemään ja ovat nyt jo isoja koululaisia. Tuolla ne moikkailevat minulle kylänraitilla", Mykkänen sanoo.