Nuori äiti: "On pelottavaa, kun elämänhallinta meinaa lähteä käsistä" - Yhteishyvä
Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Nuori äiti: "On pelottavaa, kun elämänhallinta meinaa lähteä käsistä"

Hanna Parviainen leikkii poikansa kanssa sohvalla.

Hanna Parviainen on poikansa kanssa muuttamassa jouluksi uuteen kotiin.

Pankki auttoi Hanna Parviaista saamaan talouden hallintaan. "Olen tajunnut, että voin huijata itseäni, mutta lukuja en pysty huijaamaan."

Jaa Somessa
Teksti
Sirkku Saariaho
Kuvat
Meeri Utti

Hanna Parviainen asuu nyt Helsingissä ja on muuttamassa jouluksi uuteen kotiin. Kovin kauan ei kuitenkaan ole siitä, kun naisen taloustilanne oli vielä todella paljon huonompi.

Näin hän itse muistelee:

"Pari vuotta sitten yllättävä avioero jätti minut asumaan yksin kaksivuotiaan poikani kanssa. Asuin Vaasassa ja olin jäänyt äitiyslomalle vakituisesta työstä. Kun palasin työelämään, tarjolla oli vain kulttuurialan pätkätöitä. Joskus niitä oli kuusi päivää, joskus hyvällä tuurilla 15 päivää kuukaudessa. Varmaa tuloa olivat vain lapsilisät, elatusmaksut ja pieni vuokratuotto. Kaksi luottokorttiani olivat tapissaan koko ajan. Se oli hirveää keikkumista ja todella stressaavaa aikaa.

Kun rahaa ei ollut laskuihin, soittelin velkojille ja yritin hoitaa asioita. Soittelu hävetti, ja karhukirjeitä tuli silti. Jälkeenpäin mietin, että on pieni ihme, etten menettänyt luottotietojani. On todella pelottavaa, kun elämän hallinta alkaa lähteä käsistä.

Vain perhe ja yksi ystävä tiesivät, kuinka tiukkaa minulla oli."

Paikkakunnan vaihto auttoi alkuun

"Sinnittelin 1,5 vuotta. Tämän vuoden alussa päätin, että nyt riittää. Vaasassa oli vuoden aikana viisi työpaikkaa, joita olisin voinut hakea. Helsingissä niitä oli kymmenittäin.

Huhtikuussa muutin Helsinkiin. Veli, serkut ja monet ystävät asuivat jo täällä. Tykitin yli 30 työpaikkahakemusta kuukaudessa, ja kesäkuussa sain työpaikan. Olin ratikassa, kun sain tiedon siitä. Oli pakko huutaa siellä ääneen: ’Nyt mä sain töitä!’

Alkukesästä aloitin työt kampanjakoordinaattorina. Mikä fiilis! Säännöllistä kuukausipalkkaa olin saanut viimeksi viisi vuotta sitten.

Rohkaistuin tutkimaan asuntomarkkinoita, sillä maksoin kovaa vuokraa pienestä asunnosta. Joissakin pankeissa minua tytöteltiin tai vähäteltiin, mutta onneksi löysin pankin, joka tarjosi minulle hyvän lainan. Minulla on isänperintönä velaton kaksio Pohjois-Savossa. Ilman sitä oma asunto tuskin olisi ollut mahdollinen näin nopeasti. Syyskuussa tein asuntokaupat. Jouluksi muutamme omaan kotiin, rivitaloon Saviolle."

Tavoitteena 30 000 euron puskuri

"Pankki auttoi minua tekemään suunnitelmat taloudenpidosta. Veronpalautuksella lyhensin luottokorttivelkoja. Kun kortit ovat nollilla, tietty summa menee puskuritilille. Tavoitteeni on kerätä 30 000 euron puskuri. Kaupan bonukset siirrän suoraan pojalle rahastoon.

Olen tajunnut, että voin huijata itseäni, mutta lukuja en pysty huijaamaan. Käytän excelin valmista budjettipohjaa, johon kirjaan tulot ja menot. Ensiksi oli kamalaa nähdä oma kulutuksensa, mutta oikeastaan se on hyvä tunne.

Olen tuntenut tämän kahden vuoden aikana valtavasti häpeää. Olen hävennyt eroa ja rahattomuuttani. Häpeää vastaan ryhdyin taistelemaan kertomalla tuntemuksistani – raatorehellisesti.

Nyt ajattelen, että saatan pojan aikuisuuteen turvallisesti. Tätä hommaa ei tyritä. Jos rinnalle joskus tulee toinen ihminen, se on ihanaa, mutta minä pärjään hyvin yksinkin.”

Lue lisää

Julkaistu: 25.11.2019
Muokattu: 26.11.2019
Jaa Somessa