Jossain kannetaan juuri nytkin eukkoa. Tuolla lentää kännykkä tai saapas. Nuo kutevat, nuo taas rämpivät vyötäröään myöten suossa. Suomi, tuo toinen toistaan villimpien kesätapahtumien luvattu maa. Jos nyt jostain kumman syystä paikkakunnallanne ei kuitenkaan ole vielä omaa omituista kesärientoa, tarjoan tässä muutamia pikavinkkejä, joiden avulla saatte tilanteen hetkessä korjattua.
Persposkihippasen MM-kisat. Tämä se on kustannustehokas laji, johon kilpailuvälineet löytyvät jokaiselta omasta takaa. Nimenomaan takaa. Kuvitelkaa sitä riemua ja kunnan brändiarvon kohotusta, kun housuttomat kilpailija ryskivät ja läiskivät toisiaan lepikossa valkoiset, tummat, rehevät, kimmoisat, laihan kälpäkät tai kurttuiset kannikat vilkkuen. Uutiskuvat täyttyvät ympäri maailmaa matkaavista kisailijoista, joista innokkaimmilla on kilpailunumero tatuoituna ahteriinsa.
Räpättien kokoontumisajot. Muistattehan, kuinka pyykkipojilla kiinnitettiin pahvinpaloja polkupyörän pinnojen väliin ja niistä lähti kiva, pärisevä ääni? Ai, ette muista? Ei se mitään, sillä perinteen voi kuitenkin elvyttää helposti käyttämällä pahvinpalojen asemasta luottokortteja, pankkikortteja ja bonuskortteja, jotka muuten uhkaavat jo räjäyttää lompakkonne. Ajatelkaa, kuinka mahtavalta kuulostaa, kun tuhat luottokorttia räpisee pinnojen välissä.
Sokkosuunnistuksen SM-kilpailut. Tämä se vasta on riittoisa laji. Kilpailijat voi lähettää matkaan jo kesäkuun alkupuolella, ja niistä riittääkin iloa sitten koko kesäksi. Iltapäivän kahvihetken aikana voitte seurailla aikanne kuluksi kuistiltanne side silmillään haahuilevia suunnistajia, huudella heille vääriä ilmansuuntia ja syöttää nälkiintyneimpiä pullanmuruilla. Elokuun lopulla voitte sitten yhdessä tuumin ajaa kesän aikana villiintyneet kilpailijat karsinoihin ja kesyttää niistä talveksi vaikkapa kelpo kouluavustajia ylikansoitettuihin kouluihinne.
Haihattelun piirikunnalliset. Tämä varmaan avautuikin jo ihan otsikon perusteella. Tapahtuma-areenaksi sopii parhaiten kunnantalon portaat.
Viettelysten saari. Kunnan oma viettelysten saari sijaitsee Tormakkalammen keskellä hetteisellä suolautalla, johon kilpailijat toimitetaan juhannuksen jälkeen vanhalla ruuhella. Koska alkukesä on totuttuun tapaan ollut raikas, on kilpailijoilla varustuksena pilkkihaalarit ja koivuvitsa hyttysiä varten. Siinähän sitten yrittävät vietellä toinen toisiaan rannalla olevien aviosiippojen kannustaessa ja toivoessa, että huolisi Essi nyt tuon Kalen, niin ei tarvitsisi sitä enää pirtin nurkassa pidempään katsella. Ehkä pilkkihaalareista ja syvälle päähän vedetyistä pipoista johtuen sekaannusten vaara on kilpailussa ilmeinen, ja siksi erilaisten äänestysten jälkeen voittajaksi selviytyy Hupelin Jouko, joka on vietellyt susi-Oskarin. Hämmentyneet voittajat kukitetaan suopursuseppelein.
