Suomi on lokakuussa järjestettävien Frankfurtin kirjamessujen teemamaa. Se on kunnia, joka on paljon messutapahtumaa laajempi.
Koko kuluvan vuoden maamme on ollut kunniavieraana ja teemamaana erilaisissa pienissä ja suurissa kulttuuritapahtumissa Keski-Euroopassa. Kirjailijat ovat sukkuloineet pitkin poikin vanhaa mannerta, toimittajat ovat tehneet runsaasti juttuja, ja kirjallisuuttamme on tänä vuonna käännetty ennätysmäärä saksaksi. Tarjolla on siis ainutlaatuinen tilaisuus kertoa jotain itsestämme sen sijaan, että totuttuun tapaan vain kyselisimme, mitä muut meistä ajattelevat.
Itsekin olen osallistunut jo joihinkin tapahtumiin ja tehnyt niiden aikana havaintoja.
Wienin pääkirjastoon oli sisustettu oikein Suomi-huone, jonka seinät oli päällystetty Matkailun edistämiskeskuksen toimittamilla julisteilla: koivumetsää, havumetsää, tuntureita, mustikoita, avantouintia ja järvimaisemaa. Oli joukkoon eksynyt yksi kaupunkinäkymäkin, kuva Helsingissä sijaitsevasta museokadusta.
Berliinissä minulle esiteltiin suomalaisen valokuvaajan hienoja Kaurismäkihenkisiä valokuvia, joissa Suomi näytti omiinkin silmiini varsin eksoottiselta.
Olen vastannut lukuisiin maatamme koskeviin kysymyksiin: Käyvätkö kaikki suomalaiset avantouinnilla? Onko jokaisella oma sauna? Tehän rakastatte perunasta tehtyä vodkaa? Onko kaikilla tosiaan kesämökki ja ulkohuussi?
Kulttuuripuolelta suomalaisiksi tiedetään yleensä Kaurismäen elokuvat ja kaiken humpaksi vääntävä Eläkeläiset-yhtye.
Urheilijoista tuttuja ovat Matti Nykänen ja Kimi Räikkönen.
Erityisen lähtemättömästi silmieni verkkokalvoille on piirtynyt Suomea mainostavan julisteen iskulause: Finnish People Love Ammonium Chloride (suomalaiset rakastavat ammoniumkloridia eli salmiakkia). Hieno homma. We also love Dihydrogen Monoxide, sillä kyllä meille vesikin maistuu.
Toki kaikki edellä mainitut elementit ovat minulle tuttuja. Pidän metsästä. Rakastan saunomista. Ja kyllä se salmiakkikin ihan hyvää on, mutta silti tunnen tämän keskellä itseni jotenkin hämmentyneeksi. Haluaisin mielelläni aloittaa keskustelun kotimaastani jostain muusta aiheesta kuin ulkovessasta. Eikö meillä tosiaan ole edelleenkään muuta markkinoitavaa kuin luonto, sauna, salmiakki ja suomalainen outous? No, se iänikuinen koulu tietysti, mutta aika harva varmaan suunnittelee lomamatkojaan kouluvierailujen varaan.
Olen ylpeä kotimaastani ja sen erityislaatuisuudesta, mutta samalla toivon, että Keski-Euroopan rannoille saapuva kirjallisuutemme hyökyaalto onnistuisi nyt edes hieman rikastamaan Suomi-kuvaa. Kertomaan jotain uutta vivahteikkaasta historiastamme, valottamaan nykypäivää ja tuomaan metsäläisen rinnalle modernin, sivistyneen ja sosiaalisen suomalaisen.
