Kauppa lopetti toimintansa 1980-luvun alussa. Lopettaminen oli vaikeaa nyt jo edesmenneelle Anna-Liisa Niemelle. Kaupanpito oli ollut suuri osa elämää. Arto Niemi peri talon ja sen yhteydessä toimivan maatilan samoihin aikoihin.
"Remontti helpotti myös äidin tottumista muutokseen", Niemi sanoo.
"Lattiat uusittiin, mutta kaupan vanhat harmaat lautalattiat jätettiin alle talteen. Ikkunat on uusittu, keittiö on remontoitu", hän luettelee.
Alakerrassa on nykyisin keittiö, olohuone ja kylpyhuone. Yläkerrassa on kaksi huonetta. Makuuhuoneen seinää koristaa taidokkaasti tehty ryijy, yöpöydällä on veikeä lamppu 70-luvulta. Keittiön seinällä, ikkunan yläpuolella on vanha osuuskaupan merkki, joka muistuttaa talon historiasta.
Kauppa muuttui kokonaan asuintiloiksi, mutta mielestä se ei kadonnut yhtä nopeasti. Arto Niemi reagoi pitkään oven kolahduksen ääneen: tuleeko asiakkaita? Kaupankäynti oli iskostunut selkäpiihin.
"Jos joi kahvia täällä keittiössä, niin silti kuulosteli, tuliko joku eteiseen, vaikka kauppa olisi ollut kiinni", Niemi kertoo.
Joulurauhaa joen äärellä
Lähdemme ulos katsomaan talon ympäristöä. Talon takana on pieni silta, joka ylittää Hautajoen. Jäällä näkyy ketun jäljet.
Joskus Niemi ja Elorinne ovat hiihtoretkillään seuranneet myös ahman jälkiä. Luonto ja rauha ovat molempien mielestä Hautajoen parhaimpia asioita.
Pariskunta on 20 viime vuotta pitänyt perhekotia Oulaisissa. Niemestä tuntuu, että kauppa kouli häntä ihmissuhdetyöhön.
"Kauppa kotona opetti rehellisyyttä ja ihmisten kunnioittamista. Toisten asioista ei saanut puhua muille", lähihoitajaksi valmistunut Niemi sanoo.
Eeva-Liisa Elorinne nyökyttelee vieressä.
"Artolle kauppa oli kuin elämäntapa. Myös lastenkodin pitäminen jos mikä on kuin elämäntapa. Työtä ei voi tehdä, jollei lapsista halua aidosti välittää", sanoo Elorinne, erikoistason psykoterapeutti.
Vuosia sitten eräänä jouluaattona Niemen perhe istui keittiössä ja odotti jo omaa joulupukkia, kun ovelta kuului koputus. Siellä oli mies, joka pyysi päästä kauppaan, koska hänellä ei ollut lahjoja omille lapsilleen.
"Isä lähti myymään, ja me lapset menimme käärimään paketteja", Niemi muistelee.
Niin myös se perhe sai joulun.