Katja Hagman, 39, Espoo
"Annoit minulle runouden"
"Olin kahdeksanvuotias ujo pikkutyttö, kun tulin äitini mukana runonlausuntapiiriin. Sinä, Else-Maj, vedit piiriä nuorisoseuran talossa Ruotsinpyhtäällä. Olet muistoissani kaunis, tarunhohtoinen ja lempeä nainen, itsekin kuin runo.
Olin nuorin, istuin äitini sylissä, enkä uskaltanut puhua. Kiitos, että annoit minulle aikaa. Näit ujouteni taakse, etkä yrittänyt saada minua väkisin ulos kuorestani. Runouden lisäksi annoit minulle paljon enemmän: rohkeuden olla oma itseni. Olen siitä sinulle kiitollinen. Annoit minulle keinoja ilmaista itseäni ja autoit unohtamaan pelkoni. Avullasi uskalsin käyttää ääntäni.
Et ehkä itsekään tiedä, kuinka iso merkitys sinulla ja runoilla on ollut elämässäni. Siksi uskallan nyt esiintyä työssäni ja vapaa-ajallani. Muistan, kun harjoittelin kirkkoherran läksiäisiin säettä Eino Leinon runosta Hymyilevä Apollo. Kävimme läpi jokaisen sanan, merkityksen ja äänenpainon. Sanoit minulle, että olen pieni ja ihmettelen tätä maailmaa, kun lausun 'Kuka tietävi, mistä me tulemme ja missä on matkamme määrä'. Sait vedettyä minut mukaan tunnelmaan avaamalla tarinaa.
Yhdeksänvuotiaana lausuin jo pitkiä runoja erilaisissa tapahtumissa, kuten koulun riennoissa, perhejuhlissa sekä paikkakunnan iltamissa. Aluksi minua jännitti, mutta kun aloin lausua, unohdin kaiken muun. Olin temperamentiltani vetäytyvä, mutta lavalla loistin.
Vaikka emme ole tavanneet vuosikymmeniin, olet ollut elämässäni runojen myötä. Kun isäni kuoli syöpään vuonna 2011, lähetit minulle ja äidilleni pitkän kirjeen. Luin sen hautajaisissa ääneen. Kirje oli kaunis, ja se kertoi elämästä. Siinäkin oli runo. Se lohdutti.
Runous on kulkenut mukanani läpi elämän. Hymyilevä Apollo on edelleen lempirunoni. Se avautuu eri tavoin eri ikäisenä.
Olen saanut runoista elämänohjeita, voimaa ja lohtua. Runot ovat auttaneet minua saamaan yhteyden tunteisiini. Niiden avulla olen oppinut itkemään. Runojen lukeminen tuntuu puhdistavalta.
Nykyään runoharrastukseni on enemmän runojen lukemista itsekseni, mutta minua pyydetään edelleen silloin tällöin lausumaan yksityistilaisuuksiin.
Nykyisessä työssäni olen paljon esillä, mutta nautin siitä. Edelleen jännitän, mutta positiivisella tavalla."
Katja Hagman kiittää runonlausunnan opettajaansa Else-Maj Rantaa.