Elice Abonce Muhonen ojentaa kätensä ja tarttuu ystävänsä käteen. Lisää käsiä ilmestyy, ja pian sirkuksen esiintyjät, akrobaatit, jonglöörit, voimamiehet ja klovnit, muodostavat tiiviin ihmisringin. Abonce Muhonen vetää syvään henkeä, sulkee silmänsä ja antaa hyvän energian virrata. Ennen show'ta jokaisella on mahdollisuus rauhoittua, puhua ja tulla kuulluksi. Se auttaa, kun jännitys kipristää vatsassa.
"Jännitän aina ennen esitystä. Jos jännitystä ei tule, jokin on huonosti tai asia on menettänyt merkityksensä. Esitykset, niiden tunnelma ja yleisön tunteet ovat syyt, miksi nautin työstäni niin suuresti", nykysirkustaiteilija kertoo.
Kun kädet irtoavat toisistaan, on aika astua teltan esiripun takaa areenalle. Siellä Abonce Muhonen kiipeää useiden metrien korkeuteen ja taiteilee sekä trapetsilla että hiustensa varassa roikkuen.
Ennen kuin Vantaalla varttuneesta suomalais-meksikolaisesta naisesta tuli teltan tähti, hänen oli tehtävä vaikutus opettajiin, harjoiteltava tuhansia tunteja ja kasvatettava pitkä tukka.
Farkut eivät vakuuta
Ensikosketuksen sirkukseen Abonce Muhonen sai 17-vuotiaana espoolaisessa Suvelan sirkuskoulussa. Sirkusmaailmassa hän oli aloittelijaksi jo iäkäs, ja suurin osa koulun oppilaista oli taustoiltaan kovaa treenaavia telinevoimistelijoita. Kun Abonce Muhonen ystävineen asteli sisään farkut jalassa, tiukka ranskalainen opettaja ei ollut vakuuttunut.
"Hän ihmetteli, mitä tyttöjä olemme. Mutta menimme aina uudestaan harjoituksiin. Sirkuskoulu oli paras asia, mitä minulle tuolloin tapahtui. Tunsin heti, että löysin paikkani. Tavallisessa koulussa en pärjännyt kovin hyvin. Se, ettei ole paras matematiikassa, ei tarkoita, ettei voi päästä muuten pitkälle", Abonce Muhonen muistuttaa.
Palo sirkukseen syttyi. Myös opettajan kunnioitus voitettiin kevätnäytöksessä, jossa mustavalkoisiin klovniasuihin pukeutuneet tytöt pyörittelivät tiimalasin muotoisia hyrriä juuri niin kuin pitääkin. He olivat harjoitelleet ahkerasti – ja salaa.
Treeniä kellon ympäri
Sirkusammattilaiseksi pääseminen vaatii kovaa työtä ja omistautumista. Abonce Muhonen ei voinut jäädä Suomeen, sillä täällä ei ollut vielä tuohon aikaan ammattiin valmistavia opintoja.
"Suvelasta lähdin Lahden sirkuskoulun kautta sirkuskorkeakouluihin Ruotsiin ja Ranskaan. Päivät täyttyivät akrobatiasta, venyttelystä, voimaharjoittelusta ja sirkuksen historian oppitunneista. Treenasimme aamuyhdeksästä iltayhdeksään. Väsymys, kipu ja mustelmat olivat arkipäivää. Ammatti on niin epätavallinen ja liikkuvainen, että porukasta tulee tiivis. Teen vieläkin yhteistyötä parhaiden koulukavereideni kanssa."
Nyt Abonce Muhonen on ryhmänsä kanssa kirjoilla Ranskan Bretagnessa. He tekevät esityksensä itse ja kiertävät maailmaa teltan kanssa.
"Ihmisillä on paljon ennakkoluuloja ammattiani kohtaan. Olen elättänyt itseni sirkuksella heti valmistumisestani, vuodesta 2008, lähtien. Lisäksi tuotan sirkusesityksiä ja -festivaaleja, ja kuvaamme parhaillaan elokuvaa, joka kertoo nykysirkuksesta. Palkkaa tulee, kun esiintyy. Ideoinnista ja valmistelusta ei makseta. Työhön käytettyjä tunteja ei siis kannata laskea", Abonce Muhonen sanoo.
"Ammattilaisena ei tarvitse enää harjoitella päivittäin. Huomaan kuitenkin, etten ole enää kaksikymppinen. Kehosta täytyy pitää huolta, jos haluan urani jatkuvan. Se on tärkein työvälineeni."