Ikäihmisen muutto uuteen kotiin

Muutto oli hyvä siirto

"Työskentelin vielä toimittajana, kun aloin pohtia muuttoa pienempään asuntoon. Käytin rivitalokodistani enää vain keittiötä, kylpyhuonetta ja makuuhuonetta", muistelee nyt eläkkeellä oleva Marjatta Kangas.

Kangas on lähtöisin Kokkolan liepeiltä ja muutti Turkuun lähes 30 vuotta sitten työn vuoksi. Nykyisen asuinpaikan lähistöllä ei asu sukulaisia.

"Edessäni on väistämättä vanhuus. Sen kolkutellessa ovella on mietittävä, mitä tehdä. Vaihtoehtoja on tarjolla, lähellä sijaitsee yksi palvelutalo. Nykyisessäkään asunnossa ei ole huomioitu esimerkiksi liikkumista rollaattorilla."

Kuusikymppinen, perheetön nainen muutti kaksikerroksisesta rivitaloasunnosta kerrostaloasuntoon viime kesänä. Hän halusi varautua tulevaan.

Varsinaisesti muutto lähti liikkeelle sattumasta. Kangas oli asioimassa pankissa muista syistä, kun muuttoajatus nousi yllättäen puheeksi. Aktiivinen virkailija auttoi asiakkaansa pankin kiinteistönvälittäjän pakeille, ja pian rivitaloasunto olikin jo laitettu myyntiin.

"En halunnut jäädä kahden asunnon loukkuun, joten aloitimme asuntoni myynnillä. Sen jälkeen tutustuin kymmeniin myytävänä oleviin kerrostalokaksioihin ja -kolmioihin Turun keskusta-alueella. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin löysin mieleiseni huoneiston."

Uuden asunnon piti sijaita hissillisessä kerrostalossa, kovalla maaperällä ja mieluiten ruutukaava-alueella. Vanhemmissa taloissa myös putkiremontin piti olla tehtynä.

"Ajatus muutosta ei pelottanut. En ole myöskään katunut, sillä harkitsin asiaa pitkään. Kyse on yhdestä elämäni käännekohdasta."

Myyntiin, kiertoon, pois

Muuton raskain vaihe liittyi lopulta vanhoihin tavaroihin.

"Kun tilaa oli, tavaraakin kertyi. Suku seurasi mukanani eli kaikki suvun vanhat huonekalut ja esineet ovat nyt täällä. Muita esineitä hävitin, myin netissä tai annoin pois", Kangas kertoo.

Varsinaisessa muutossa auttoi muuttoliike. Myönteinen yllätys oli, että muuttomiehet laittoivat kaikki irrottamansa valaisimet ja pesukoneenkin uudessa kodissa paikoilleen. Ystäviltä tuli tukea tavaroiden hävittämiseen.

"En siis ole yksin, vaikka asunkin yksin. Yksinasuminen ei tarkoita sitä, että olisi yksinäinen", Kangas muistuttaa.

Yksinasuvien suuri määrä painottuu vanhempiin ikäluokkiin.

Yläkerroksen hiljaisuus

Takana on nyt ensimmäinen talvi uudessa kodissa. Kangas ei vielä tunne seitsemännen kerroksen seinänaapureitaan, mutta hän nauttii hiljaisuudesta ja asunnon sijainnista aivan keskustan kupeessa. Muun muassa Aurajoen rannan mahtavat lenkkimaastot ovat lähellä.

Marjatta Kangas ei aio jäädä kotiin makaamaan vaan pitää itsensä elämälle avoinna. Samaa hän suosittelee muillekin ikäihmisille.

"Harrastan maalausta, konsertteja ja kuntoilua. Lisäksi luen äänilehtiä näkövammaisille. Muut harrastukset ovat itseäni varten, mutta lukiessa annan aikaani muille. Siitä tulee hyvä olo", Kangas sanoo.

Mamma tuli meille

Leskeksi jäänyt Rauni Romppanen, 80, kaatui muutama vuosi sitten pahasti. Siitä alkoi Reija Suomalaisen, 48, mukaan äidin alamäki.

"Liikuntahaasteiden lisäksi äidin elämää rajoittaa alkava Alzheimerin tauti. Ensin hän muutti palvelutaloon omaan asuntoon. Siellä hän tunsi itsensä yksinäiseksi ja soitteli minulle päivittäin. Haimme hänet luoksemme joka viikonloppu", Suomalainen muistelee.

Palvelutalossa Romppasella oli turvaranneke, ja hänen luonaan kävi kodinhoitaja neljästi päivässä. Silti hän kaatuili, ja tytärtä kalvoi jatkuva huoli äidistä.

Lopulta Kai Suomalainen ehdotti vaimolleen, että mamma muuttaisi heille. Suomalaisten uusperheen neljästä lapsesta asui tuolloin kotona enää 17-vuotias kuopus Krista Peippo.

Ideaa harkittiin perusteellisesti muutaman kuukauden ajan.

"Mietin, jaksanko. Tässä osat vaihtuvat. Minä huolehdin äidistä, eikä hän minusta. Tilanne oli vähän pelottava", Reija Suomalainen myöntää.

Oma huone keskikerroksesta

Huhtikuussa 2014 mamma-Romppanen muutti taloksi. Hän sai oman huoneen omakotitalon keskikerroksesta. Tarvittavat apuvälineet, kävelykepit, rollaattori sekä vessa-, suihku- ja pyörätuolit, seurasivat mukana.

Perjantaiaamuisin taksi noutaa perheen seniorin läheiselle palvelutalolle päivätoimintaan. Taksikortin avulla järjestyy myös pääsy kuntosalille kerran viikossa.

Arkisin Romppanen nukkuu pitkään, joten hänen herätessään talo on useimmiten tyhjentynyt. Iltapäivisin lapsenlapsi Krista Peippo vastaa seurustelusta ja ruokailusta Romppasen kanssa.

"Mammalla on kova halu olla näköyhteydessä meihin. Toisaalta on kivaa, että joku on kotona, kun tulen koulusta. Mammalla on myös oma tehtävä, hän hakee meidän postimme postilaatikosta. Silloin hänen on pakko liikkua", Peippo kertoo.

Lisäksi Romppanen auttaa arjessa kuorimalla perunoita, päästämällä perheen koirat ulos aidatulle pihalle ja tyhjentämällä tiskikoneen.

" Osat vaihtuvat. Nyt minä huolehdin äidistä eikä hän minusta."

Huumoria ja rakkautta

Öisin Romppanen yskii. Herätessään painajaisiin hän huutaa tytärtään. Öisten heräilyjen lisäksi muutolla on ollut vaikutusta perheen talouteen, sillä yrittäjän työpäivät ovat lyhentyneet.

"Omaa vapautta tämä vie. En voi esimerkiksi lähteä koko viikonlopuksi pois."

Äitinsä omaishoitajana Reija Suomalainen vastaa lääkkeiden antamisesta ja auttaa peseytymisessä. Kolmena päivänä kuukaudessa, omaishoitajan lomapäivinä, Romppanen matkaa paikalliseen omaishoidon keskukseen.

"Suhde äitiin on muuttunut, olemme hioutuneet yhteen. Oma ymmärrys on lisääntynyt, ei äiti tahallaan ole muistamaton", Suomalainen kuvailee.

"Parasta mamman muutossa on se, ettei minun enää tarvitse huolehtia äidin pärjäämisestä tai nähdä surullista ilmettä kasvoilla, kun hän jäi yksin asuntoonsa. Samalla olen esimerkkinä omille lapsilleni. Hankalista arjen tilanteista olemme selvinneet huumorilla ja rakkaudella."

Yksinasujan ei tarvitse selviytyä yksin

Suomessa on yli 1,1 miljoonaa yhden hengen taloutta. Suhteellisesti eniten yksinasujia on yli 75-vuotiaiden ikä­ryhmässä, toiseksi eniten 55–64-vuotiaissa ja kolmanneksi eniten 65–74-vuotiaissa. Yhdessä nämä kolme ikäryhmää kattavat puolet kaikista maamme yhden hengen talouksista.

"Nykyään lapsia on vähän, joten yksinasuvien suuri määrä painottuu vanhempiin ikäluokkiin. Lisäksi ihmiset elävät nykyään entistä pidempään. Kun yli 80-vuotiaista suuri osa asuu yksin, tarvitaan yhä enemmän apua arjessa selviytymiseen", sanoo Tilastokeskuksen aktuaari Kari Degerstedt.

Yksinasuvien suuri määrä merkitsee myös sitä, että erityisesti pienten, palveluiden lähellä sijaitsevien asuntojen kysyntä kasvaa. Väestön ikääntyessä hoitopaikkoja ja palveluasumista tarvitaan lisää.

Kunnat järjestävät ikäihmisille erilaisia palveluja, kuten ateria-, kaupparinki-, sauna- ja turvapuhelinpalveluita, siivousseteleitä sekä taksikortteja.

Säännöllisessä kotihoidossa oleville eli kodinhoitajan palveluita saaville tarjotaan myös kauppapalvelua, päiväsairaalajaksoja, harrastekerhoja sekä intervalli- eli lyhytaikaishoitojaksoja vanhainkodeissa. Vapaaehtoisjärjestöillä on omia lääkärisaatto- ja ystäväpalveluja.