Antti Tapani, nahkansa luonut

Vastavirtaan uija, outolintu, läheisriippuvainen, identiteettinsä kanssa räpiköivä pop-nousukas. Kaikkea tätä Antti Tuisku, 36, sanoo uransa aikana olleensa.

Tästä hänet tunnetaan nyt: maailmanluokan show-elementeistä, provokaatiosta, ajan hermoon osumisesta, röyhkeydestä sekä vallattomasta kyvystä nauraa itselleen ja vallitseville normeille.

Helmikuun alussa ilmestynyt Valittu kansa -albumi sai ylistäviä arvioita, mutta herätti myös pahennusta, syytöksiä uskonnolla rienaamisesta. Niin pitikin, muuten se olisi ollut vain kädenlämpöinen, ja sellainen ei sovi enää Tuiskun pirtaan.

On kuljettu melkoinen matka siitä, kun 19-vuotias rovaniemeläispoika astui pelokkaana Idols-ohjelman tuomariston eteen koelauluissa.

Uran ruumiinavaus

Sade piiskaa levy-yhtiö Warnerin ikkunoita Helsingin Kampissa. Aamuteetään siemaileva ja jalkojaan lepolinnan käsinojalla heilutteleva poptähti viittaa kintaalla karsealle kelille. Edessä siintävät hiihtokilometrit Saariselän maisemissa, ja Kaakkois-Espanjan Torreviejasta löytyy kakkoskoti, jonne lentää, kun Suomessa tuiskuaa liikaa.

Asunnon mies osti summamutikassa pelkän esitteen perusteella ja huokaisi helpotuksesta, kun saapui kohteeseen. Paikka tuntui kodilta ja ikkunoista näki Välimeren.

”Tavallinen arki on aina ollut minulle henkireikä. En kommentoi -albumi synnytti nousukiidon, jonka myötä aloin tahtomattani etääntyä johonkin norsunluutorniin. Hypetys kävi voimille, vaikka samalla nautin aidosti siitä, että olin vihdoin löytämässä musiikillisesti itseni”, Tuisku kertaa Espanjaan muuttonsa taustoja.

Ajatus siitä, että lepäisi vain laakereillaan, ei Tuiskulle sopinut. Koska urheilu ja musiikki ovat kulkeneet Tuiskun elämässä käsi kädessä pienestä pitäen, liikunnan alan ammattitutkinto Varalan urheiluopistossa näyttäytyi mahdollisuutena, joka tarjosi hengähdystauon. Ehkä hän voisi sen kautta oppi itsestään ja elää toivomaansa tavallista arkea.

Tavallinen arki on aina ollut minulle henkireikä.

Lähiopetusjaksolla Tuisku ymmärsi, ettei hänestä olisi vetämään jumppaa Pyynikinharjulle, koska kukaan ei tulisi sinne jumppaamaan, vaan katsomaan, miten Anatude taipuu trikoissaan. Tuisku päätti tehdä tähänastiselle uralleen ruumiinavauksen, ja valjastaa sen opit osaksi liikuntaneuvojan koulutustaan.

Paineet jäivät vuorille

Etäjaksoilla Espanjassa yksinolo uusissa ympyröissä tuntui mahtavalta, arki täyttyi urheilusta ja koulutöistä. Tavalliset askareet siivoamisesta pyykkäämiseen olivat parasta meditaatiota. Viikoittaisilla kauppareissuilla meni tunteja, kun Tuisku pyöri onnellisena hyllyjen välissä ruoka-aineita valiten. Kukaan ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota.

Itku tuli Antillakin, kun taakka tippui harteilta.

Kun Tuisku marraskuun kuulaudessa patikoi kuusikymppisen personal trainer -asiakkaansa ja tämän vaimon kanssa Costa Blancan vuorilla, iso mies pysäytti askelluksen ja tunnusti vedet silmissä, että oli Antin avustuksella saanut elämänsä takaisin. Itku tuli Antillakin, kun taakka tippui harteilta.

Suomalaisen popmusiikin parjattu ja ylistetty kummajainen ymmärsi, että pystyy ja pärjää, vaikka ei laulaisi säveltäkään tai tanssisi askeltakaan.

Kun kirjoitustiimi lensi Tuiskun luokse Espanjaan työstämään uuden levyn biisejä vuosi sitten, artistin mieli oli puhdas ja vastaanottavainen.

”Tajusin, että oli tavallaan yhdentekevää, onnistutaanko tällä levyllä vai ei. Ei sillä, ettenkö olisi halunnut, että onnistumme, vaan sillä, että meidän ei ollut pakko onnistua. Musiikki ei ollut enää se ainoa Graalin malja, joka määrittäisi minua ihmisenä. Se vapautti minua artistina.”

Kaikki normaali on aluksi outoa

Kun televisiokamerat käynnistyivät viime keväänä Hirvensalmella Vain elämää -kuvauksissa, Antti Tuisku pelmahti paikalle näennäiseltä sapattivapaalta. Nyt tiedämme, että tuorein albumi oli silloin jo pääosin synnytetty. Mieltä helli toinenkin tulokas: kaikkiin Suomen Prismoihin pian myyntiin tuleva oma AT-vaatemallisto. Senkin siemen oli heitetty itämään jo muutama vuosi aikaisemmin.

Elastisen päivänä Tuisku nousi lauteille yhdessä tuottajansa Jurekin kanssa. Supervoimii-tulkinta antoi viitteitä tulevasta, kun Tuiskun päällä nähtiin oman vaatebrändin ensimmäiset mallikappaleet, joita oli valmisteltu kaikessa hiljaisuudessa.

AT-vaatemallisto ponnistaa Tuiskun henkilökohtaisesta filosofiasta: kaikki normaali on joskus ollut uutta ja outoa.

”Oman henkisen kasvuni myötä uskallan leikkiä rohkeammin artistiudellani. Nyt uskallan paljastaa myös maanläheisemmät kasvoni, jotka kuuluvat Antti Tapanille.”

Oman vaatebrändin rakentaminen on ollut kovaa työtä. Se on vaatinut uusien asioiden opettelua ja paneutumista kuten musiikin tekeminenkin. AT-merkin taiteellisena johtajana toimiva Tuisku ei ole tyytynyt olemaan SOK:n suunnittelupalavereissa vain creative mind, luova mieli.

AT-vaatemallisto ponnistaa Tuiskun henkilökohtaisesta filosofiasta: kaikki normaali on joskus ollut uutta ja outoa

Joulukuussa Tuisku lähti suunnittelutiimin kanssa Turkkiin. Hän halusi tarkastaa, että kaikissa kolmessa mallistoa valmistavassa tehtaassa työolot ovat hyvät ja ihmisiä kohdellaan reilusti.

Samalla tehtiin vielä liuta Antin toivomia muutoksia prototyyppeihin, jotta vaatteiden istuvuus olisi täydellistä ja materiaalit tarkoituksenmukaisia. Aikoohan hän käyttää vaatteita myös itse, omalla vapaa-ajallaan.

”On hienoa, että AT-mallisto saadaan Prismoihin, kaikkien saataville. Olen itse pieneltä paikkakunnalta kotoisin ja tiedän, miltä tuntuu, kun cooleja, hyvännäköisiä vaatteita, joissa olisi jokin twisti tai jippo, ei yksinkertaisesti ole. Eikä niitä löydy välttämättä täältä Kehä III:n sisäpuoleltakaan.”

Uuden lempilapsen päästäminen päivänvaloon ei pelota, mutta jännittää tietysti. Tuisku arvelee, että saa kuulla taas kerran, ettei näin voi tehdä, heittäytyä musiikin ohella suunnittelemaan vaatteita.

”Vaan kun voi, katsokaapa”, mies kuittaa.

Peiliin katsomisen pelko

Tuisku tietää nyt, että voidakseen leikkiä, olla luova ja ilmaista itseään, on tunnettava itsensä. Matka minuuteen ja omien vahvuuksien löytämiseen on harvoin suoraviivainen. Ikä tuo kypsyyttä ja tarjoaa laajemman näkymän elämästä, mutta vuodet eivät yksin tuo auvoa, ellei ihminen uskalla tarkastella tekemisiään kriittisesti.

”Kun tunnemme itsemme ja uskallamme katsoa rehellisesti peiliin – vaikka se pelottaisi aluksi – elämä helpottuu, oli kyse sitten urasta tai ihmissuhteista. Se pätee kaikkiin, ammatista tai taustasta riippumatta.”

Tuiskulle itselleen kasvun moottorina on toiminut fyysinen valmennus, jonka takana on moniammatillinen tiimi lääkäriä myöten. Rima on asetettu korkealle, koska analysoidun datan perusteella Tuiskun täysimittainen keikkasetti vastaa kuormittavuudessaan 30 kilometrin hiihtokilpailua vapaalla tyylillä.

”Saan kuulla usein, että ota rennommin äläkä stressaa. Fakta on kuitenkin se, että on hirveän vaikea lähteä madaltamaan tasoa, jonka on itselleen asettanut. Mietin myös sitä, miten kauan yli nelikymppiseksi haluan ajatella tekeväni työtä musiikkibisneksessä. Jotta se onnistuisi, on tehtävä töitä myös fysiikan kanssa.”

Terapiassa Tuisku on puolestaan pohtinut mielen lukkoja ja niistä vapautumista.

”Olen taipuvainen melankoliaan ja miettimään asioita liikaa. Siksi pelkkään mieleen ja psyykeen keskittyminen ei toimi ainakaan minulla. Fyysiset haasteet avartavat myös mieltä ja uskon, että tällaisesta lähestymisestä hyötyisi myös moni muu. Lenkkipolulla tai kuntosalillakin voi ilmaista itseään.”

Irti muiden miellyttämisestä

Kun Tuisku katsoo matkaansa taaksepäin, näkee hän, että sattumalla on ollut sijansa, mutta johdatuksen käsi on maalannut isommalla pensselillä. Ei hän edelleenkään tiedä, mihin milloinkin uskoo, mutta universaali suuri järjestys konkretisoituu ainakin silloin, kun horisontissa näkyy pohjoisen rakas tunturimaisema tai Espanjan-kodin vuorijonot.

En ajattele iltaisin sängyssäni, että voi vitsi Antti, sie olet muuten poikkeuksellisen lahjakas ja hyvä tyyppi.

Kun Antti Tapani käy nukkumaan, mieleen laskeutuu tätä nykyä syvä kiitollisuus ja nöyryys omasta asemasta ja sen tuomista mahdollisuuksista.

”En ajattele iltaisin sängyssäni, että voi vitsi Antti, sie olet muuten poikkeuksellisen lahjakas ja hyvä tyyppi. Jos jotain ajattelen olevani, niin ehkä jonkinlainen välittäjä. Olen varma, että meissä kaikissa on valtavaa potentiaalia, kunhan vain opimme valjastamaan sen.”

Meistä jokaisesta on siis moneksi, jos on löytänyt itsensä ja voimansa?

”Näin uskon. Patosin itseäni pitkään ja olin jäädä sen vangiksi, koska yritin tiedostamattani vastata muiden ihmisten kuviteltuihin toiveisiin ja lokerointiin itsestäni. Kun tajusin, ettei minun tarvitse miellyttää ketään vaan teen asioita itseni takia, syntyi uskallus mennä myös epämukavuusalueelle. Senkin ymmärrän, että valmiiksi tässä ei tulla koskaan, mutta päämäärää tärkeämpi on matka sinne ja sen hyväksyminen, kuka pohjimmiltaan on.”