Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Seppo Jokisen mielestä paperista syöty mustamakkara on tamperelaisuutta aidoimmillaan.

Seppo Jokisen mielestä paperista syöty mustamakkara on tamperelaisuutta aidoimmillaan.

Dekkarikirjailija Seppo Jokinen on suositun Koskinen-sarjan isä – ”Puita hakatessa mietin seuraavan kirjan tapahtumia”

Teksti:
Valtteri Mörttinen
Kuvat:
Riina Peuhu
Julkaistu: 25.7.2022
Muokattu: 25.7.2022
Seppo Jokinen on kirjoittanut Koskinen-sarjaa vuodesta 1996 saakka. Kirjailijan vuodenkierto on aina samanlainen: Kesä kuluu mökkiä ja kotitaloa hoitaessa, kirjoitustyö ajoittuu syksyyn ja talveen. Keväisin ilmestyy uusi kirja. Jokinen paljastaa, miten hänen tavallinen työpäivänsä etenee.

8.00 Aamulenkki metsäpoluilla

Tapoihini kuuluu herätä ilman herätyskelloa. Se tapahtuu useimmiten kahdeksan maissa, ja aina ensi töikseni lähden aamulenkille. Asumme omakotitalossa Tampereen Hervannassa ihan metsän reunassa, joten kuljen kolmen vartin lenkin luonnossa ja jäsentelen päässäni työn alla olevaa kirjaa ja sen seuraavia rivejä.

10.00 Työkoneelle Koskisen pariin

Aamukahvin juotuani ja lehden luettuani asetun kotini työhuoneeseen. Kirjoitan jokaisesta luvusta pienen hahmotelman ennen varsinaista tekstiä. Hahmoista tykkään tehdä piirustuksiakin. Pidän työhuoneeni seinällä suunnittelemaani synopsiskarttaa. Voisi sanoa, että työskentelen melko järjestelmällisesti.

Kesäkaudella päivät kuluvat hyvin eri lailla, koska vietämme ison osan ajasta mökillämme Hyrynsalmella. Silloin puita hakatessa ja tiluksia hoitaessa pyöritän pääni sisällä seuraavan kirjan hahmoja ja tapahtumia – joskus kokonaisia vuoropuheluitakin.

En tee alkuvaiheessa muistiinpanoja, vaan luotan siihen, että jos ideani ovat tarpeeksi hyviä, muistan ne ilmankin. Loppukesästä ennen kaupunkiin palaamista kirjoitan kynällä paperille tarkan synopsiksen ajatusteni pohjalta, ja sen kautta siirryn taas syksyn kirjoitusvaiheeseen.

12.00 Yhteinen lounas kotioloissa

Lounasta nautin yleensä kotona yhdessä vaimoni kanssa. Meillä on perheessä työnjako: vaimo laittaa ruoan ja minä kirjoitan kirjat. Käymme ulkona syömässä suunnilleen kerran viikossa.

Käyn lähikaupassa yleensä jalan, koska pidän kävelemisestä. Otan auton ainoastaan, jos on enemmän kasseja kannettavana. Elintarvikkeiden kotimaisuus on minulle tärkeämpää kuin hintalappu. Mitä lähempää tuote on tullut, sen parempi.

"Elintarvikeiden kotimaisuus on tärkeää. Mitä lähempää tuote on tullut, sen parempi."

Kaupoissa saisi olla nykyistä enemmän paikallista lähituotantoa ja tietoa tuotteiden tarkasta alkuperästä. Omassa lähikaupassani Hervannan S-Marketissa tällaisia tuotteita on jo melko kiitettävästi.

16.00 Kaupungille tuulettumaan

Lopettelen työhuoneessa yleensä iltapäivällä, ja lähden uudestaan ulkoilemaan nollatakseni aivoja. Tosin välillä julkaisun lähestyessä kirjoittaminen lipsahtaa iltakuuteen tai pidempäänkin.

Käyn usein tuulettumassa kaupungilla, mutta en mielelläni lähde sinnekään autolla. Meillä on ratikkapysäkki niin lähellä, että ei ole mitään järkeä lähteä keskustaan pysäköintipaikkaa etsimään.

Saatan lähteä keskustaan työasioissa, jos on tapaaminen tai haluan tutkia kirjaani tulevia miljöitä. Usein käyn pelkällä huvikävelyllä. Yksi minulle mieluisimpia paikkoja on Tammelantori, jossa seisaallaan paperistasyöty mustamakkara on tamperelaisuuden kokemusta aidoimmillaan.

Toisen ihmisen kanssa jaettu mustamakkarahetki on yleensä niin harras, että keskustelu taukoaa siihen asti, että viimeinen pala on syöty.

19.00 Teatteri-illat tärkeitä

Olen melko introvertti persoona. Täytyykin olla, jos meinaa viihtyä yksin työhuoneessaan ilman työkavereita. Sosiaaliset tarpeet saan täytettyä viikonloppuisin, kun lapsenlapset kyläilevät.

Jos lähden kaupungille ilta-aikaan, yleensä se tarkoittaa, että olen menossa teatteriin. Olen käynyt teatterissa aktiivisesti lapsesta asti. Äitini oli intohimoinen teatterikävijä ja siirsi kipinän minuunkin.

"Arvostan sitä, että jokainen näyttelijä tekee hahmosta omansa."

Viime aikoina tamperelaisilla teatterilavoilla on nähty erinomaisia Koskisiakin: Pentti Helin TTT:llä ja Tommi Raitolehto Tampereen Komediateatterissa. Alkujaan, kun olen hahmon luonut, hänestä tuli hieman minun näköiseni. Siksi kukaan näyttelijä ei voi vastata tarkalleen sitä kuvaa, joka omassa päässäni tai kunkin lukijan päässä on muodostunut. Arvostan sitä, että jokainen näyttelijä tekee hahmosta omansa.

21.00 Oma kädenjälki tv:ssä

Iltaisin rentoudumme lähinnä kotona. Meillä on televisiossa omat suosikkiohjelmamme. Vaimo tykkää enemmän romantiikasta ja minä jännityksestä. Meillä on kaksi televisiota, joista toinen on huomattavasti isompi kuin toinen. Käytämme niitä tasa-arvoisesti ja sulassa sovussa. Toki katsomme paljon yhdessäkin, useimmiten hyvän elokuvan tai urheilutapahtuman.

Televisiossa on pyörinyt tiistai-iltaisin yhdeksältä Koskinen. Olen nähnyt jaksot jo leikkausvaiheessa, mutta katsoimme ne vielä yhdessä vaimoni kanssa suoratoistosta. Sarjassa nähtävä Eero Aho kuuluu ehdottomasti parhaisiin mahdollisiin Koskisiin.

Kaupan kautta

Yleensä ostoskoriini päätyy tuoretiskin salaatteja ja kalaa, erityisesti lohta. Myös tiettyjä naposteltavia sallitaan: minulle pähkinärusina-sekoitusta ja vaimolle lakritsia.

En ikinä osta nakkeja tai makkaroita, vaikka ne olivat aikoinaan vuosikausien ajan suurta herkkuani. Kovasti kasvanut keskivartaloni motivoi sittemmin välttämään niitä.

Vihannesosastolla en voi ohittaa suippopaprikaa ja tuorekurkkua. Kun sellaiset laittaa levitteen kanssa ruisleivän päälle, siihen ei muuta tarvitakaan.

Seppo Jokinen, 73

  • Dekkarikirjailija, joka on vuodesta 1996 asti kirjoittanut Koskinen-kirjasarjaa. Teki aiemmin pitkän uran Tampereen Tietotekniikkakeskuksessa ja jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi vasta kymmenen kirjan jälkeen.
  • Asuu vaimon kanssa omakotitalossa Tampereen Hervannassa.
  • Ajankohtaista: Koskinen-sarjan 27. osa Pahasti tehty (CrimeTime) ilmestyi huhtikuussa 2022.

Lue lisää tunnettujen henkilöiden päivistä

Lisää aiheesta