Robin Packalen: ”Kaverit pitävät minut maan pinnalla”

Yleensä herään seitsemän, kahdeksan aikaan. Juon kahvia, syön leipää tai puuroa ja laitan YouTube-videot pyörimään. Aamulla voin aivot tyhjänä katsoa videoita vaikka laskuvarjohypyistä.

Aamuisin käyn usein treenaamassa. Kahdesti viikossa tapaan valmentajaa, joka auttaa sekä fyysisessä että henkisessä puolessa. Välillä juostaan metsässä, välillä harjoitellaan koordinaatiota trampoliiniparkissa. Valmentajalta tulee noottia, jos silmäpussit paljastavat liian valvomisen. Etenkin keikkaa edeltävänä iltana olisi mentävä ajoissa nukkumaan, muuten ääni rasittuu herkemmin. Sen on kestettävä laulamisen ohella myös kaikki lavalla hosuminen voltteineen ja temppuineen.

Vauhti ja vaaran tuntu sopivat minulle. Alkuvuodesta huomasin, että tarvitsen jonkin harrastuksen työn vastapainoksi. Ilmoittauduin moottoroidun varjoliidon kurssille. Se on ihan Katto-Kassisen hommaa.

Luojan kiitos en ole rutiini-ihminen, sillä aikatauluni ovat epäsäännölliset. Tyypillistä kuitenkin on, että ajan useana päivänä viikossa Turusta studiolle Helsinkiin tekemään musiikkia tiimimme kanssa. Päivä loppuu sitten, kun energiat hiipuvat. Käytännössä työpäivä voi kestää helposti yhdeksään asti. Etäkirjoitussessio amerikkalaisen biisintekijän kanssa voi olla vaikka yhdeltä yöllä.

Biisinteossa olen ”all-arounder”, mukana prosessissa alusta loppuun asti. Tuon ideoita, kirjoitan, sävellän ja joskus myös tuotan. Meillä on pieni työyhteisö, jossa hyödynnetään kunkin vahvuuksia.

Ideat syntyvät usein yksinäisyydessä, vaikka lenkillä. Myös Turku–Helsinki-moottoritie on hyvä siihen tarkoitukseen. Ajaminen toimii myös henkisenä rituaalisiirtymänä kotoa töihin.

Lounasaika liukuu usein myöhäiseksi. Studiopäivinä toimii parhaiten lounas sushibuffassa tai nepalilaisessa ravintolassa lähellä studiota. Tykkään myös kokata itse silloin, kun olen kotona Turussa. Sen taidon opin jo lapsuudenkodissa, ja sitä hyödynnetään myös uudessa televisio-ohjelmassani, jossa teen ruokaa vieraiden kanssa.

Safkan tekeminen on siitä kivaa, että siinä unohtaa kaiken muun. Pelkästään itselle kokkaaminen on kuitenkin tylsää. Parasta on, kun voi laittaa ruokaa yhdessä kavereiden kanssa. Tänä vuonna meillä on ollut ”neljän tähden illallisia”, joissa jokainen vuorollaan laittaa kolme ruokalajia ja toiset antavat pisteitä. Omalla vuorollani tein lohitartaria, lohipataa ja liekitettyä banana split -jälkkäriä. En tiedä vielä pisteitäni, mutta ainakin kaikki ruoka meni!

Kavereilla on minulle iso merkitys. He pitävät minut maan pinnalla, koska heille en ole mikään musatyyppi. He ovat välillä ihan pihalla uusista singleistäni, ja se on mahtavaa. On tärkeää, että elämässä on ihmisiä, joita ei kiinnosta se, kuka olet ja mitä teet, vaan se, millainen tyyppi olet.

Myös äitiä, isää ja siskoja pyrin tapaamaan niin usein kuin mahdollista. Isovanhemmat asuvat ihan naapurissa, joten on kätevää poiketa usein heille vaikka kahville.

24/7-kaupat ovat parhaita, sillä rakastan käydä öisin kaupassa. Yhden tai kahden aikaan yöllä saa tutkia tuoteselosteita kaikessa rauhassa. Päiväsaikaan saattaa käydä niin, että ympärille kertyy vähitellen ihmisiä ja pyydetään saada ottaa kuvia. Siinä vierähtää helposti puoli tuntia, ja kauppalista katoaa mielestä.

Rahankäyttäjänä olen tosi outo. Olen ärsyttävä pihtari arkisissa asioissa, mutta toisaalta harrastuksiin hankitaan parhaat vehkeet. Viimeksi tuhlailin uuteen harrastukseeni, varjoliitovarusteisiin.

Kaverit välillä kuittailevat, että hei, me tässä eletään opintotuella, mutta sä nuukailet raejuustossa.

”Olen ärsyttävä pihtari arkisissa asioissa.”

Minua ärsyttää herätä aamulla sekamelskaan, joten noin tuntia ennen nukkumaanmenoa siivoan päivän sotkut ja kuuntelen samalla äänikirjaa tai podcastia. Yleensäkin minulla on tapana laittaa tavarat saman tien takaisin paikalleen. Silloin ei oikeastaan ikinä tarvitse tehdä rasittavaa suursiivousta.

Siivous saattaa tapahtua kello 24, 1 tai 2. En ole tyyppi, jolla on kiire nukkumaan. Toisaalta minua on siunattu hyvillä unenlahjoilla. Bändin tyypit kadehtivat sitä, että voin vaivatta nukahtaa keikkabussissakin.