Keskustele ja kosketa toista, toivovat Suomeen muuttaneet

Oppi 1: Keskustele, kunnioita ja kosketa toista

"Toisten ihmisten kunnioitus on tärkein arvoni. Kohtaan jokaisen vailla ennakkoluuloja. Maahanmuuttaja-termi on mielestäni loukkaava, se laittaa ulkomaalaiset samaan nippuun. Minulla on myönteinen elämänasenne. Halaan jokaista tapaamaani ihmistä, ventovieraitakin. Suomessa pitäisi kosketella enemmän. Tunteiden näyttäminen on tärkeää. Ilman sitä ei pysty elämään", sanoo suomenturkkilainen Hülya Kytö.

Lontoossa syntynyt Howy Jacobs uskoo ihmisoikeuksiin: kunnioitukseen toisten vapautta, ihmisarvoa ja ilmaisunvapautta kohtaan.

"Demokratia tarkoittaa myös vähemmistöjen oikeuksien tunnustamista. Vähemmistöjä kohdellaan usein kuin vammaisia. Me punkkarit emme tarvitse erityiskohtelua. Ulkonäköni pakottaa ihmiset suhtautumaan minuun rennommin ja keskittymään siihen, mitä sanon. Olen myös tiedemies, ja työhöni kuuluu esittää kysymyksiä."

Yhdysvaltalaisen Tim Walkerin elämänarvoista tärkein on kristinusko. Hän sanoo olevansa innostunut ja myönteinen ihminen, joka uskaltaa olla läheisilleen myös kriittinen.

"Tärkeintä elämässä on rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään. Toivon, että rakkaus näkyy päivittäin teoissani. Rukoilen ja luen Raamattua, jotta saan selville Jumalan tahdon. Armon käsite on tärkeä. Se tuo toivoa silloin, kun tekee virheitä. Suomalaisten ja amerikkalaisten ero näkyy kommunikointitavassa. Amerikkalaisille toisten huomioiminen on niin tärkeää, että he saattavat sännätä kesken keskustelun tervehtimään jotain toista. Olen todella oppinut arvostamaan suomalaisten hitaampia keskusteluja."

Myös Nancy Hursti on kristitty. Hänen perheensä käy kirkossa joka sunnuntai.

"Elämäni tärkein asia on perhe. Ajattelen perheenjäseniäni, kun olen heidän luonaan Keniassa, ja ajattelen heitä Suomessa. Myös työ on tärkeää, sillä ilman sitä Suomessa ei tapaisi muita ihmisiä."

" Halaan jokaista tapaamaani ihmistä."

Oppi 2: Auta ja rakasta yli perherajojen

Kydön perheeseen kuuluu kolme lasta, neljä lastenlasta, 86-vuotias äiti sekä sisarukset Turkissa.

"Lasken perheeseeni myös DaisyLiitto­-yhdistyksen ja Muistojen koti -kulttuurikeskuksen ihmiset. Puhun lasteni kanssa turkkia, avoimesti kaikista asioista. Kaipaan tiiviitä perhesuhteita. Se turkkilainen kulttuuri, josta 18-vuotiaana lähdin yksin setäni luo Amerikkaan, on häipynyt."

Jacobs on sinkku. Hänen perheeseensä kuuluvat sisar lapsineen sekä ympäri maailmaa asuvat ystävät.

"Puhun sisareni kanssa kaikesta, meillä on salakielikin. Sisarenpoikani on luvannut pitää minusta huolen vanhana, mutta inhoaisin olla holhottavana. Ulkomaalaisena olen huomannut merkillisen asian: suomalaiset kohtelevat minua aina kohteliaasti, kunnioittavasti ja myönteisen uteliaasti, kun toisilleen he saattavat olla töykeitä. Ehkä he ovat yhtä suurta perhettä, jossa perheen sisäisiä jäseniä ei tarvitse kohdella silkkihansikkain."

Walkerin perheeseen kuuluvat suomalaisen vaimon ja kahden lapsen lisäksi hänen Yhdysvalloissa asuvat vanhempansa ja sisaruksensa.

"Menin niin nuorena naimisiin, että lasken ydinperheeseeni yhä vanhempani. Olemme onnekkaita, sillä ystävämme ja perheemme jakavat henkiset arvomme. Rakkaus vaimooni luo turvallisen perustan perheellemme."

Hurstin perheeseen kuuluvat suomalaisen aviomiehen lisäksi kolme lasta, kaksi lastenlasta sekä Keniassa asuvat sisarukset, tädit, sedät ja serkut. Lapsenlapset vierailevat joka viikonloppu. Keniaan Hursti soittaa Skypellä tai Viberilla päivittäin.

"Tuntuu kuin olisin heidän luonaan, kun näemme internetpuhelussa. Kun äitini oli vielä elossa, hän matkusti viiden kilometrin päähän puhelinkoppiin odottamaan soittoani. Saattoi kulua koko päivä, ennen kuin puhelu meni läpi. Afrikkalainen perhe on todella läheinen."

Oppi 3: Kutsu vieraita kotiin, mutta viihdy myös yksin

Jacobs omistaa kaupunkiasunnot Tampereella ja Helsingissä sekä osuuden Lapin-mökistä.

"Suomalaiset näyttävät elävän puolet elämästään pienillä tuloilla pankin orjana, koska asuntojen hinnat ovat järkyttävän suuret. Kiinteistöomaisuuden pitäminen voi muodostua todelliseksi taakaksi, ja ongelma vain moninkertaistuu, kun ihmiset eroavat, niin kuin usein tapahtuu. Tunnen Suomessa ihmisiä, jotka pysyvät yhdessä vain asuntolainan takia. Itse asuin Skotlannissa 15 vuotta kolmen–neljän kämppiksen kanssa. Rakastin kämppiksiäni, mutta nautin nyt suunnattomasti yksin asumisesta. Lapin-mökki on pakopaikka, jossa pystyn keskittymään työhöni. Kotini ovet ovat auki vierailijoille vain kutsusta. Paitsi silloin, kun pidän isot, satojen vieraiden bileet."

Walkerin perhe muutti juuri Kuopioon, josta hänen vaimonsa sai opiskelupaikan.

"Helsingissä meillä oli pieni asunto, jossa vaatehuone toimi työhuoneenani. Olisi kiva omistaa isompi koti, mutta taloudellinen riippumattomuus on meille nyt tärkeämpää. Yksi syy Suomeen muuttoomme oli se, ettei meidän tarvitse tinkiä arvoistamme taloudellisista syistä."

Kydöllä on asunnot Turussa ja Turkin Bodrumissa.

"Olen syntynyt Istanbulissa Bosporinsalmen rannalla, ja vesi on minulle tärkeä elementti. Etsin kauan sellaista asuntoa, jonka ikkunoista näkyy Aurajoelle. Kotini ovet ovat yleensä auki, mutta joskus suomalainen puoleni tulee esille ja haluan olla yksin. Olen keräilijä, ja kotini matkamuistoista näkee, missä olen ollut."

Hursti asuu miehensä ja nuorimman tyttärensä kanssa Vantaalla. Kesäaikaan koti on täynnä vieraita, jotka viipyvät viikkokausia. Talvisin talo täyttyy vieraista vain joulupäivänä.

"Kulttuurissani aikuiset viettävät aikaa yhdessä erillisissä ryhmissä, miehet, naiset ja vanhukset erikseen. Isovanhempien tehtävä on opettaa lapsille, miten kulttuurissamme eletään."

Oppi 4: Kokkaa muille ja poimi mustikoita

Hurstin perheessä laitetaan usein kahta ruokaa, suomalaista ja kenialaista. Mies kokkaa, lapset eivät juurikaan.

"Opin ruoanlaiton toiselta kenialaiselta naiselta vasta tullessani Suomeen. Suomeen muutto oli sokki, kun jouduinkin tekemään kotityöt ihan itse. Keniassa jopa köyhillä perheillä on palvelustyttö, hänelle maksetaan vain vähemmän. Nykyään olen hyvä kokki, ja ystävät pyytävät minulta usein kenialaisia suosikkejaan."

Kytö syö lämpimän aterian kerran päivässä työpaikkansa iranilaisen Shahla-kokin valmistamana.

"Illalla syön ehkä jogurtin. Pidän ruoanlaitosta, mutta en itselleni. Laitan turkkilaista ruokaa, josta lapseni pitävät, mutta lapsenlapseni eivät. Nyt aineksia löytää Turustakin, mutta 1970-luvulla kävin ruokaostoksilla Tukholmassa. Ruoka ei ole tärkeää minulle. Musiikki on voimanlähteeni."

Jacobs puolestaan kokkaa mielellään.

"Olen kasvissyöjä, mutta syön tarvittaessa kalaa. Juutalainen äitini syötti lapsuudessani niin paljon lihaa, että sain tarpeekseni. Ruokakaupoissa on liian pienet valikoimat ja vihannekset ovat kalliita. Suomalaisten raakojen avokadojen sisäänostajan täytyy olla sama henkilö, joka on vastuussa englantilaisista vesihanoista! Suomalaisia erikoisuuksia, marjoja ja sieniä, pitäisi markkinoida paremmin."

Walkerista tuli Kuopiossa koti-isä.

"Olen huono kokki ja tunnen nyt sympatiaa perheenäitejä kohtaan. Koti-isät ovat Amerikassa todella harvinaisia, minua katsottaisiin siellä vinoon. Vaimoni on ravitsemustieteilijä, ja hän on aina kokannut. Yliopistossa opiskellessani osasin vain muutaman ruokalajin, joita parantelin. Suomalaisten mustikanpoimintavimmassa on jotain kaunista. Yhdysvalloissa on paljon lapsia, joilla ei ole mahdollisuutta viettää joutilaita kesiä marjoja poimien. Uskon, että suomalaisten onnelliset lapsuudet kannattelevat heitä vielä aikuisuudessakin."

" Uskon, että onnellinen lapsuus kannattelee suomalaisia vielä aikuisenakin."

Oppi 5: Mahdollistetaan aivotuonti

Kydön mielestä Suomessa on vain kaksi tabua: uskonto ja raha.

"Ruoka on Suomessa kallista. Suomalaisten rahankäytössä ihailen sitä, että kuka tahansa voi säästää ja lähteä matkalle. Turkissa eläkeläinen ei voi edes unelmoida matkustamisesta. Täällä johtaja ja siivooja voivat matkustaa. Se on tasa-arvoa."

Jacobsista julkisen sektorin palkkojen pitäisi olla realistisempia, jos Suomeen halutaan houkutella ulkomaalaisia työntekijöitä.

"Suomen tulevaisuus riippuu aivotuonnista, eikä harmoninen yhteiskunta ole riittävä houkutin."

Yhdysvalloissa Walkerilta kului kolmannes tuloista sairausvakuutuksiin eikä lasten kanssa kotiin jäänyt vaimo saanut taloudellista tukea.

"Päivittäistavarat, vaatteet ja elektroniikka ovat Suomessa kalliita. Amerikkalaisturistit järkyttyvät hinnoista, koska eivät pääse hyötymään Suomen halvasta terveydenhuollosta, koulutuksesta ja julkisesta liikenteestä. Valtionbudjetin leikkauksia voitaisiin kohdistaa työttömyysetuuksiin. Olen kuullut, että joskus on kannattavinta pysyä työttömänä. Jos se on totta, olen järkyttynyt."

Oppi 6: Päätöksentekijä, kanna vastuusi

Suomalainen yhteiskunta on jäykkä, eikä vastuuta päätöksenteossa haluta ottaa, sanoo Kytö.

"Kun asia saadaan päätettyä, sitä on käännelty niin pitkään, että päätös on vanhentunut. Parasta Suomessa on rauhallinen, tasainen elämänlaatu. Ihmisten sanaan voi vielä luottaa. Haastavinta on kovin sulkeutunut yhteiskunta."

Jacobsista suomalainen politiikka on hieman jämähtänyttä. Kompromisseihin pyritään niin kiivaasti, että puolueet unohtavat vakaumuksensa.

"Vihreät ovat vaaleanvihreitä, kansallismielisetkin ovat enemmän lupsakoita kuin vihaisia. Suomessa parasta on se, miten yhteiskunta pärjää kylmän ilmaston kanssa. Sosiaalinen tasa-arvoisuus tekee kaduista turvallisia, ja kansalaiset kunnioittavat koulutusta sekä tieteitä. Vappuna voi tuntua hassulta, että kaikilla on ylioppilaslakit päässään, mutta se on mahtava kansallinen arvokannanotto. Sukupuolten tasa-arvossa Suomi on outo maa. Naiset ovat näkyvästi politiikassa, mutta yritysten johdosta he puuttuvat."

Walker sanoo, että hyvinvointivaltio-termi on Amerikassa kirosana. Suomessa se toimii.

"Suomalainen politiikka on mielenkiintoista, monipuoluejärjestelmä toimii. Täällä on paljon hallituspuolueita, joilla kaikilla on valtaa. Parasta on levollinen elämänrytmi, ihmisillä on aikaa istahtaa kahville juttelemaan. Suomalainen pullakahvittelu sopii verkkaiseen rytmiin. Pahinta on alkoholin ongelmakäyttö, jonka yhteiskunta sallii."

Hurstin mielestä Suomessa on parasta itsenäisyys ja hiljaisuus.

"Nairobissa tulen hulluksi metelistä! Haastavinta Suomessa on sosiaalisuuden puute. Ihmiset eivät tapaa tai tervehdi kadulla, eivätkä he tunne naapureitaan. Suomesta on tullut kotini. En haaveilisi Keniaan paluusta, jos sosiaalinen elämä olisi täällä toisenlaista."

" Täällä ihmisen sanaan voi luottaa."

Keskustelemassa

• Tim Walker, 28, opettaja ja Taught By Finland -blogin pitäjä. "Olen kristitty. Jeesus on roolimallini."
• Howard "Howy" Jacobs, 60, professori ja Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutin johtaja. "Life is energy."
• Hülya "Hissu" Kytö, 67, Daisy­Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja ja DaisyLiitto­yhdistyksen puheenjohtaja. "Älä koskaan unohda unelmiasi."
• Nancy Hursti, 45, Monikulttuurisuusyhdistys Familia ry:n kerhoemäntä ja perheohjaaja. "Haluan auttaa Suomeen tulevia ulkomaalaisia naisia."