Hihitys tervehtii tulijaa jo kaukaa, kun vaasalainen huumorikuoro TenaSingers harjoittelee ohjelmistoaan. Raili Reippaala eli Hertta Mauriala voivottelee, kun aina pitää siivota ja meikata, eikä koskaan saa juoda punaviiniä. Muita naurattaa, ja puuhkat ja peruukit heiluvat.
TenaSingersissä laulaa toistakymmentä 30–69-vuotiasta naista. Kuoron ohjelmistossa on noin 60 laulua, joiden sävelmät ovat tuttuja, mutta sanat uusia. Lauluissa ylistetään ja pilkataan naisen elämää. Esitykset ovat terapiaa sekä laulajille että yleisölle.
"Meidän hittibiisimme on Aina pitää erittää", kertoo kuoron manageri Niina Saarimaa alias Dundeellinen diplomituristi Sylvi Dahling-Fiuhahtaja.
Naisten kuoro sai alkunsa miehenkipeydestä.
"Lähestyin keski-ikää ja olin hyvää vauhtia syrjäytymässä miesmarkkinoilta", nauraa laulujen sanoituksista vastaava Mirjam Silvén.
Niinpä hän perusti kuoron yhdessä Paula Blåfieldin kanssa. Ensin päähän pälähti kuorolle sopiva nimi, sitten syntyi ensimmäinen laulu, Miehen manaus.
TenaSingersin mottona on, että hyvin menee, vaikka menisi pieleenkin. Laulutaidolla ei ole niin väliä, kunhan uskaltaa heittäytyä. Mitä enemmän TenaSingersit hassuttelevat, sitä enemmän yleisö rentoutuu. Kuorolaiset hankkivat itse esiintymisvaatteensa ja keksivät itselleen roolihahmon.
TenaSingersien mielestä aina saa, kun antaa. Siksi keikkapalkkiot lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Rahaa ovat saaneet muun muassa ruokapankki, vanhukset, turvakoti ja SPR:n katastrofirahasto.
"Meitä saa vapaasti kopioida, jos kantti kestää", Saarimaa sanoo.
