Outi Huvinen, 40, Helsinki
Elämän roolit: Maalainen, kaupunkilainen, akateeminen, äiti, ystävä, sukulainen, työntekijä.
"Kasvoin pienellä paikkakunnalla työläisperheessä. Muuttaessani ylioppilaskirjoitusten jälkeen kaupunkiin irrottauduin voimakkaasti maalaisen roolista. Minusta tuli sukuni ensimmäinen akateeminen. Tämä maailma oli minulle vieras, ja halusin kuulua siihen.
Olin näkemyksissäni mustavalkoinen. Maaseutu ja siellä asuvat edustivat kiehtovien kaupunkilaisten vastakohtaa. Heidän elämänsä tuntui pieneltä ja itsekkäältä. Ihailin koulutusta, ajattelua ja muodikkuutta. Olin tuomitseva ja lokeroin ihmisiä.
Tuttavapiirini maalla arvosti urheilua ja reipasta elämäntapaa. Olin itsekin jakanut samat arvot, mutta ajan kuluessa hengenravinto, kuten tiede ja taide, tuli minulle yhä tärkeämmäksi. Tämän vuoksi koin ulkopuolisuutta. Nyt näen asiat toisin. Ympärilläni on paljon korkeasti koulutettuja ihmisiä. He ovat saavuttaneet paljon, mutta etsivät silti yhä vastauksia samoihin peruskysymyksiin kuin muutkin.
Minussa on tapahtunut iso muutos. Uskon, että ihminen voi olla onnellinen eri tavoin. Taustani on vahvemmin esillä ja puhetapanikin muuttuu, kun menen maalle. Näen paljon hyvää maaseudun elämäntavassa, sillä siellä elämä on osin yksinkertaisempaa. Maalla ulkonäöllä ei ole niin merkitystä, mutta työssäni minun pitää pukeutua siististi ja joskus on muutenkin kiva laittautua. En kuitenkaan koe, että minun tarvitsisi viestittää ulkoisella olemuksellani ajattelutavoistani.
Tärkein roolini on äidin rooli. Äitiys on ollut minulle aina luontevaa ja mieluisaa, vaikken ole koskaan potenut vauvakuumetta.
Olen nyt nelikymppisenä, puolitoistavuotiaan kuopuksen äitinä erilainen kuin yli kymmenen vuotta sitten, jolloin sain esikoiseni. Tunnistan itsessäni suuria rakkauden tunteita. Olen rennompi ja osaan nauttia äitiydestä. Nautin äitiydestä myös esikoiseni kanssa, mutta nyt olen armollisempi itselleni. En suorita, enkä stressaa. Vain jaksaminen tuottaa haasteita. Tämänikäisenä ei jaksaisi enää sairastelukierteitä tai yövalvomisia.
Nyt osaan olla armollisempi itselleni.