"Aloitetaan Mahlerilla", huudahtaa teekkareiden puhallinorkesteri Retuperän WBK:n taiteellinen harhaanjohtaja Torturo Canini painokkaasti ja nostaa nopein liikkein kapellimestarin valkoisen tahtipuikon ylös.
Espoolaisen Servin mökin täyttänyt puheensorina taukoaa hetkeksi, mutta jatkuu pian naurun säestämänä, kun paikalle rynnistää – hieman myöhässä – tuubansa kanssa orkesterin varaletkumestari Ruuben Ruiskutsalo.
"Taas joku on käynyt vaihtamassa mulle tämän kääpiönuottitelineen", mies tokaisee ottaessaan paikkansa soittajien rivistöstä.
"Hiljaa", Canini tokaisee vakavoituen ja nostaa tahtipuikon jälleen ilmaan. Pian huoneen täyttää Gustav Mahlerin 5. sinfonian surumarssi ja sen alun trumpettifanfaari.
Juuri kun kuulijana ehdin vaipua Mahlerin sävelten surumielisyyteen, erotan sävellyksen keskeltä palan Abban Money Money Money -kappaleen kertosäkeestä. Tunnelma sähköistyy ja huomaan bongailevani eri laulujen pätkiä keskeltä massiivista sinfoniaa. Olen tunnistamaisillani seuraavan melodianpätkän, kun soittajat palaavatkin Mahleriin.
"Tuuttaa vaan siihen tuubaan niin paljon kuin lähtee", Canini keskeyttää soiton ja lisää pökköä pesään:
"Lopussa saa olla kunnon raivo päällä!"
Nyt on pakko selvittää, mistä oikein on kyse.