Täyttä elämää yksin

Musta pelikonsolin ohjain kuumuu innokkaan pelaajan käsissä. Vasen sauva viuhuu samalla, kun oikean käden peukalo siirtyy näppärästi kolmio-näppäimeltä ympyrälle. Turun keskustassa sijaitsevassa yksiössä tahkotaan kuudetta tuntia pelikonsolia.

Yksinelävä Tomi Flemming, 38, ei kaipaa pieneen kotiinsa peliseuraa.

"Olen erakkoluonne. Pidän siitä, että saan uppoutua pleikkarin pelaamiseen ja rumpujen soittamiseen ilman, että joku nalkuttaa asiasta."

Kaiutin- ja äänentoistojärjestelmien asentajana työskentelevällä Flemmingilla on ollut vakituinen parisuhde viimeksi kymmenen vuotta sitten.

"Nykypäivän työelämä on pätkittäistä ja vuorotyötä. Yksinelämisen etu on arjen aikatauluttaminen joustavasti omilla ehdoilla. Minulla ei ole niin sanotusti kotiintuloaikoja."

Yksineläminen ei tarkoita sitä, että Flemming viettäisi kaiken aikansa yksin. Päinvastoin. Hänellä on paljon ystäviä, ja elämään kuuluu teini-ikäinen poika, joka vierailee isänsä luona usein.

"Yhteisöllisyys syntyy ystävistä, harrastusporukoista ja nettikeskusteluista. Yksinelävät eivät hakeudu seuraan ensisijaisesti parinmuodostusmielessä vaan etsiäkseen samanhenkisiä ihmisiä."

Perheelle tai sukulaisille Flemmingin ei ole tarvinnut selitellä elämäntilannettaan.

"Minulla on takana muutama huono kokemus parisuhteista. Olen varovainen seurustelun suhteen, mutta yksineläminen ei ole periaatepäätös."

Flemmingin mukaan varsinkin nuoret yksinelävät voivat kohdata painostusta ja tungettelua. Yksinelävältä on sosiaalisesti hyväksyttyä kysyä, koska hän pariutuu tai hankkii lapsia.

"Parisuhdetta sen sijaan ei tarvitse perustella. Kukaan ei kysy seurustelevilta, miksi te olette yhdessä."

Noin 48 prosenttia suomalaisista asuu yhden hengen taloudessa.

Tomi Flemming on yksi Suomen yli miljoonasta yksinasuvasta ihmisestä. Yksinasuminen ei varsinaisesti ole uusi ilmiö. 1900-luvun alussa sotien jälkeen yksinasujia oli lähes saman verran kuin nyt, sillä miehiä menehtyi rintamalla ja naiset jäivät yksin.

Yksinasujien määrä on lähes nelinkertaistanut, jos miljoonan ylittävää lukua verrataan esimerkiksi 1970-lukuun. Tuolloin yksinasujia oli Suomessa vähän, vajaat 300 000.

Kaiken kaikkiaan noin 48 prosenttia suomalaisista asuu yhden hengen asuntokunnissa. Yksinasujiksi luetaan sekä parisuhteessa olevat ihmiset, jotka eivät asu kumppaninsa kanssa, että yksinasuvat ja yksinelävät, joilla ei ole seurustelukumppania. Väestöstä noin 25 prosenttia on yksineläviä, jotka eivät ole parisuhteessa.

Vuoden 2013 lokakuussa 30–39-vuotiaita yksineläviä miehiä oli noin 76 500 ja naisia noin 41 400. 40–49-vuotiaista yksinään eli liki 74 000 miestä ja lähes 44 100 naista.

Nuoremmissa ikäluokissa yksineläviä oli eniten 20–29-vuotiaissa: miehiä noin 97 500 ja naisia noin 78 300.

"Suomi on muun Euroopan kanssa samoissa luvuissa yksineläjien määrässä", kertoo Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen tutkija Lassi Lainiala.

Lainialan mukaan yksinelävien kasvava määrä johtuu siitä, että ihmiset elävät vanhemmiksi.

"Suuri joukko vanhemmista ihmisistä eroaa tai jää leskiksi, ja yksinelävä väestö kasvaa sitä kautta."

Yleistynyt käsitys nuorten sinkkujen suuresta määrästä onkin väärä. Suurin osa yksinelävistä on 45–64-vuotiaita miehiä tai naisia.

Selvä muutos näkyy siinä, että yksin viihdytään aiempaa pidempään. Esimerkiksi 1970-luvulla naiset avioituivat alle 24 vuoden ja miehet alle 26 vuoden iässä. Nykyään kumppaniin sitoudutaan vasta päälle 30-vuotiaana.

Aikamme ilmiö ovat myös yksinelävät akateemisesti koulutetut naiset. Korkean koulutuksen hankkineet naiset elävät yksin pidempään kuin vähemmän kouluttautuneet. Lisäksi he pariutuvat harvoin kouluttamattoman miehen kanssa.

"Tutkijat ovat joskus olleet huolissaan siitä, että jos yksinelävien määrä yhä kasvaa eivätkä ihmiset pariudu, lapsia jää syntymättä. Tämä näyttää olevan aiheeton pelko, sillä yksinelävien määrä ei ole vaikuttanut syntyvyyslukuihin. Lapsia hankitaan nykyisin vanhemmalla iällä", Lainiala kertoo.

Lisäksi uutena ilmiönä on pidetty kaupungissa elävien nuorten sinkkujen määrän kasvamista. Lassi Lainiala kuitenkin selittää, että kyse on tilastollisesta harhasta.

"Tämä liittyy opintojen aloittamiseen ja siihen, että yhä useampi muuttaa maalta kaupunkiin opiskelemaan. Nuorten naissinkkujen suurempaa osuutta selittää se, että kun parikymppiset miehet menevät armeijaan, samanikäiset naiset muuttavat jatko-opintojen perässä yliopistokaupunkeihin, kuten Turkuun ja Helsinkiin. Koska naiset muuttavat miehiä aikaisemmin, sukupuolijakauma vääristyy joksikin aikaa."

Kun miehet muuttavat perässä armeijan jälkeen kaupunkeihin, erot tasoittuvat.

"30-vuotiaina naisia ja miehiä on suurimmassa osassa paikkakuntia suunnilleen sama määrä."

Ydinperheen ihanne ruokkii yksineläviin liitettyjä stereotypioita.

Yksinelämisen syistä ja suosiosta on esitetty useita eri näkemyksiä: ihmisillä on nykyään varaa asua yksin, itsekäs elämäntapa on yleistynyt, kumppania ei löydy tai ihmiset haluavat etsiä itseään pitkään.

"Yksineläminen on harvoin valinta, joka tehdään tietoisesti. Usein elämäntilanne on päätynyt yksineläjyyteen", sanoo väitöskirjassaan yksineläviä naisia tutkinut kirjailija ja yhteiskuntatieteiden tohtori Arja Mäkinen.

Syiden arvailu johtaa siihen, että yksineläviin liitetään helposti stereotypioita.

Mielikuvat syntyvät, kun perheelliset ja seurustelevat ajattelevat, että yksinelävät ovat erilaisia kuin he. Yksinelävät puolestaan kokevat olevansa samanlaisia ihmisiä kuin muutkin.

"Ongelmana on se, etteivät parisuhteessa olevat usko yksineläjän normaaliuteen ja mahdollisuuteen elää hyvää elämää", kertoo Mäkinen.

"Yhteiskunnassa vallitseva ydinperheen ihanne ruokkii stereotypioita. Normaalia aikuisuutta on olla parisuhteessa ja kasvattaa lapsia. Kun normaalin rajana on parisuhde, kaikki sen ulkopuolelle jäävät määrittyvät poikkeaviksi", Mäkinen selittää.

Tutkimuksessaan Mäkinen on löytänyt neljä erilaista stereotypiaa: Vanhaapiikaa pidetään luonteeltaan niin karmeana, ettei häntä huoli kukaan, ja vanhanpojan ajatellaan karttavan naisten seuraa. Urakeskeinen citysinkku puolestaan on jumahtanut nuoruuden biletysvaiheeseen, vaihtaa kumppania jatkuvasti ja on kykenemätön sitoutumaan. Pelästynyt reppana haluaisi parisuhteen ja perheen, mutta hän on niin elämänkolhima, ettei siihen kykene. Neljännen stereotypian mukaan yksineläjä on homo tai lesbo, mutta hän ei paljasta sitä kenellekään.

"Mielikuvia ei liitetä kovin vahvasti alle 30-vuotiaisiin, mutta sen jälkeen yksinelävässä ihmisessä ajatellaan olevan jotain erityistä."

Yksineläviin liittyvistä vahvoista mielikuvista kertoo myös se, ettei heille ole suomen kielessä sopivaa sanaa.

"Sinkku-sana tuntuu monesta keski-iän ylittäneestä liian nuorekkaalta ja leimaavalta. Nuoretkin mieltävät sen yleensä bilettävään citysinkkuun", Mäkinen kertoo.

Yksineläjä-sana puolestaan saattaa synnyttää mielikuvan yksinäisestä ihmisestä, ja itsellinen tuo mieleen itsekkään ihmisen.

"Asia on arvolatautunut. Pelkkä sana herättää mielikuvan tietynlaisesta ihmisestä, vaikka yksineläjät ovat tavallisia aikuisia siinä missä muutkin. Ominaisuuksiltaan tyypillistä yksineläjää on yhtä vaikea määritellä kuin tyypillistä perheenäitiä."

Julkisuudessa ja populaarikulttuurissa esitetty kuva yksineläjistä on Mäkisen mukaan hirvittävän yksipuolinen. Esillä ovat usein citysinkut ja syrjäytyneet miehet.

"Yksinelävät ovat tietyllä tavalla näkymättömiä. Kun politiikassa puhutaan lakimuutoksesta, sen vaikutuksia pohditaan kaksilapsiseen perheeseen, ei koskaan työssäkäyvään yksineläjään."

Saman on huomannut myös yksinelävä Tomi Flemming, joka epäkohtiin kyllästyttyään liittyi mukaan Suomen Yksinelävät ry:n toimintaan. Nyt hän toimii yksinelävien etua edistävän yhdistyksen puheenjohtajana.

"Esimerkiksi verotuksessa on epäkohtia, joiden vuoksi pariskunta saa kotitalousvähennyksen tuplana yksinelävään verrattuna. Lisäksi pieniä, huokeita asuntoja tarvitaan enemmän."

Flemming ja Mäkinen ovat yhtä mieltä siitä, että stereotypioita purkavaa keskustelua tarvitaan lisää.

"Me kaikki voisimme ottaa mallia niistä yksineläjistä, jotka onnistuvat elämänhallinnassaan. He muun muassa kantavat taloudellisen vastuun yksin. Vanhuudessa näitä taitoja tarvitsevat kaikki", Arja Mäkinen sanoo.

Video: Sinkun oma valtakunta

Yhteishyvä.fi:n Yksineläjäkyselyssä lukijat jakoivat omat vinkkinsä sujuvaan ja taloudelliseen arkeen. Kyselyyn vastasi 1 637 lukijaa.

• "Lehtien kimppatilaus kannattaa. Jaa tilaus vaikka työkaverin kanssa."
• "Arjen kuluja voi jakaa ystävien kesken ostamalla tarjouksista isoja pakkauksia ja jakamalla tuotteet. Sama taktiikka pätee kaksi yhden hinnalla -tarjouksiin."
• "Valmista kerralla iso määrä ruokaa, ja pistä ylimääräinen annoksina pakastimeen."
• "Tutkin tarkasti kilohinnat. Iso pakkaus tulee edullisemmaksi kuin pieni."
• "Käytä kimppakyytejä."
• "Tilaa nuohooja ja polttopuut yhdessä naapurin kanssa, säästät kustannuksissa."
• "Järjestä nyyttäreitä, jolloin kaikkea ei tarvitse ostaa ja valmistaa itse."
• "Pieni kahvinkeitin keittää juuri sopivasti sumppia yhdelle hengelle."
• "Ota unikaveriksi pehmolelu. Sen rutistamisen viereen iltaisin voi ottaa tavaksi."
• "Tanssiharrastus on oivallinen tapa poistaa yksinäisyyttä ja kosketuksen puutetta."
• "Juhlapyhät yksin ovat itselleni vaikeita, mutta olen ottanut niiden ajaksi projekteja: katson elokuvia tai luen klassikkoteoksia."
• "Osallistu festareille tai markkinoille. Suuressa joukossa ei tunne olevansa yksin."
• "Teen vapaaehtoistyötä vanhusten parissa. Heistä moni kaipaa seuraa."
• "Kokeile yksin matkustamista. Siinä korostuvat omien aikataulujen ja valintojen helppous."