"Varhaisimmat lapsuusmuistoni ovat mansikkapellolta. Meillä oli Joroisissa myös itse tehtyjä kasvihuoneita kesäkukille. Niitä ja mansikoita kasvatettiin myyntiin.
Innostuin niin, että lähdin opiskelemaan alaa, ensin puutarhakouluun Muuruvedelle ja myöhemmin silloiseen Lepaan puutarhaopistoon. Valmistuin hortonomiksi vuonna 1990, jonka jälkeen olin lähes kymmenen vuotta palkkatöissä.
Vuonna 1995 ostimme silloisen vaimoni vanhempien tilan Lepaalta. Kävimme töissä ja kokeilimme viljellä vaikka mitä: mesimarjaa, valkosipulia, nippusipulia, kesäkurpitsaa, sokerimaissia, vesimelonia ja kurpitsaa.
Mansikkaa viljelimme alusta asti. Vadelma tuli valikoimaan viitisen vuotta sitten.
Eron jälkeen olen ollut päätoiminen puutarhayrittäjä. Jos on olemassa yrittäjägeeni, niin minulla se on.
Rakensin ensimmäiset vadelmatunnelit neljä vuotta sitten. Emme olleet varautuneet kunnolla, kun juuristotaudit iskivät. Näky oli surullinen, kun kävelin tunnelissa ja pystyssä oli vain mustia tikkuja. Se kyllä koetteli.
Tänään pamahti kasteluputki poikki. Jotain hajoaa aina, sillä kuluvia osia on paljon. Työni on jatkuvaa ongelmanratkaisua.
Kun ongelma tulee eteen, on vain toimittava ja hyväksyttävä se, että elävien kasvien kanssa kaikki ei mene kuin tehtaassa. Tämä ei ole liukuhihnahommaa.
Stressaamisen lopetin, kun ryhdyin yrittäjäksi. Se on niin turhaa. Teen vain hommani niin hyvin kuin pystyn ja jos ei se riitä, pyydän apua ajoissa.
Kun saan pään tyynyyn, menee yleensä viisi sekuntia, niin nukun.
"Kun saan pään tyynyyn, menee yleensä viisi sekuntia, niin nukun."