Uusperheen joulu: Lasten lahjoissa tasapuolisuus on tärkeää - Yhteishyvä
Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Uusperheen joulu: Lasten lahjoissa tasapuolisuus on tärkeää

Taru ja Mikko Meritie eivät halua suorittaa joulua. Leppoisasta tunnelmasta nauttii myös 1-vuotias Toivo.

Taru ja Mikko Meritie eivät halua suorittaa joulua. Leppoisasta tunnelmasta nauttii myös 1-vuotias Toivo.

Tarun ja Mikon uusperheessä vietetään lempeää, oman näköistä joulua. Yhdessä mietitään, miten kaikkien toiveet sovitetaan yhteen.

Jaa Somessa
Teksti
Kirsi Hemanus
Kuvat
Meeri Utti

Taru ja Mikko Meritie elävät onnellista uusperhe-arkea. Tarun ja Mikon luona asuu vakituisesti vain kuopus Toivo, 1. Vanhimmat lapset ovat lähes aikuisia.

Jouluna lapsia on paikalla joko kolme tai viisi. Tarun lapset Henna, 19, ja Paavo, 17, viettävät aina joulun tässä perheessä, ja joka toinen vuosi myös Mikon lapset Fanny, 10, ja Ukko, 8.

”Joulumme on joka toinen vuosi erilainen. Haasteita on tuonut myös se, että olemme Mikon kanssa joulun suhteen kaksi ääripäätä”, kertoo Taru.

Mikolle juhlapyhät tai perinteiden noudattaminen ei ole ollut koskaan tärkeä asia. Tarulle joskus liiankin.

Aiemmin, edellisessä liitossaan, hän halusi toistaa oman lapsuudenjoulunsa. Hän osti suuren kinkun ja teki itse kaiken mahdollisen perinteisiä laatikoita myöten.

”Heräsin aattoaamuna neljän-viiden aikaan, että ehtisin tehdä kaiken. Olin kuin kone, eikä se ollut lastenkaan mielestä kauhean mukavaa.”

”Heräsin aattoaamuna neljän-viiden aikaan, että ehtisin tehdä kaiken."

Jouluista tuli lempeämpiä, kun Taru jäi avioeron jälkeen yksinhuoltajaksi. Suorittamista oli vähemmän.

Millainen on meidän näköisemme joulu?

Taru ja Mikko menivät yhteen kuusi vuotta sitten.

”Sen jälkeen olemme käyneet syviä keskusteluja joulunvietosta ja tulleet toisiamme vastaan. Nyt kokeilemme tietoisesti, millainen on meidän näköisemme joulu”, Taru kertoo.

He pitävät hyvissä ajoin joulupalaverin, jossa päätetään budjetti sekä lahjoille että ruoalle. Lahjat ovat uusperheessä myös tasapuolisuuskysymys.

”Meillä on eri-ikäisiä lapsia, joista osa saa toisessa perheessäänkin lahjoja. Ja on lapsia, jotka saavat lahjoja vain meiltä. Pitää miettiä, millä tavalla, milloin ja missä lapsia muistetaan.”

Lahjatoivekeskustelua käydään myös Mikon kahden lapsen äidin kanssa.

”Pitää miettiä, millä tavalla, milloin ja missä lapsia muistetaan.”

Uusperheen joulu kuulostaa vaikealta palapeliltä, mutta Taru on toista mieltä.

”Ydinperheessä ohjaudutaan usein tekemään asioita tietyllä tavalla, pohtimatta. Uusperheessä on pakko miettiä, miten sovittaa kaikkien toiveet yhteen.”

Tarun mukaan tuloksena on parhaimmillaan eheytyminen; se, että eletään omannäköistä elämää. Taru pohtii asioita myös ammatillisesti, sillä hän työskentelee Väestöliiton terapiapalveluissa uusperheneuvojana ja Ihminen tavattavissa -terapeuttina.

Perheen joulun suunnittelussa kuunnellaan kaikkien toiveita.

”Olemme aidosti pohtineet sitä, mistä joulussa on kyse. Jokaiselle tärkeät asiat pyritään ottamaan huomioon, ja lisäksi luodaan jotain uutta, meidän perheen näköistä”, sanoo Taru.

Tavaksi on muodostunut esimerkiksi antaa yhdet paketit jo aamulla, kuten Tarun lapsuudenkotona tehtiin.

Fannylle ja Ukolle on tärkeää, että kuusessa on vanhoja koristeita, joita he ovat askarrelleet. Joka vuosi kuuseen ostetaan myös jotain uutta.

Hennalle ja Paavolle taas on tärkeää katsoa aattona televisiosta Lumiukko.

”Toivon, että perheemme jouluperinteistä jäisi lapsille muistoja ja kenties perinteet siirtyvät heidän perheisiinsä aikanaan.”

Kolmen joulun taktiikalla

Meritien perheessä vietetään oikeastaan kolme eri joulua. Itsenäisyyspäivän tienoilla Mikon isä tai täti kutsuu suvun pienimmät lapset pikkujouluihin. Siellä kahvitellaan ja vaihdetaan pienet lahjat.

”On tärkeää vanhemmille ihmisille, kuten isomummille, että hän saa nähdä pikkulasten joulun.”

Aaton jälkeen toteutuu joulunvieton kolmas osa. Joulupäivänä kaikki lapset kokoontuvat mahdollisuuksien mukaan isovanhemmille eli Mikon isän tai tädin luo suvun jouluun. Myös Henna ja Paavo on otettu vastaan yhtä arvokkaina suvun lapsina, mikä on Tarusta hienoa.

Uusperheen äidille on sydämen asia, ettei hän enää ikinä suorita joulua.

”Haluan vain, että olemme läsnä toisillemme.”

Lue lisää nykyaikaisesta joulunvietosta

Julkaistu: 25.11.2019
Muokattu: 28.11.2019
Jaa Somessa