Pitkä halaus, täynnä rakkautta ja kiintymystä. Näin helsinkiläiset Into, 96, ja Hely, 90, Huhta aloittivat uuden yhteisen elämänvaiheen reilu vuosi sitten muuttaessaan vanhasta rivitalokodistaan Laajasalosta hoivakotiin naapurikaupunginosaan Herttoniemeen.
Vuosikymmenten muistojen täyttämä, reilu parisataaneliöinen koti vaihtui kahteen huoneeseen ostoskeskuksen yläkerrassa. Muuttokuormassa oli muutama vanha huonekalu, Helyn äidin tekemä ruskeasävyinen raanu, suuri öljyvärimaalaus pariskunnasta sekä paljon kehystettyjä valokuvia lapsista, lapsenlapsista ja lapsenlapsenlapsista. Kuorma oli pieni, mutta täynnä muistoja eletystä elämästä.
Huhtien ikätovereita, 90 vuotta täyttäneitä suomalaisia, on noin 50 000. Muutos Suomen ikärakenteessa on ollut nopea, sillä vielä 1970-luvulla yhtä iäkkäitä oli vain 3000. Yhä useampi tarvitsee paikkaa hoivakodista lähivuosina. Hely ja Intokaan eivät ole kaivanneet vanhaan kotiinsa.
”Muutto oli helpotus. Täällä on aina apu lähellä”, Into sanoo.
Kodinhoitaja kävi pariskunnan luona Laajasalossa kolmesti päivässä ja poika sekä tytär perheineen asuivat lähellä, mutta kaksistaan asuminen tuntui välillä turvattomalta. Intosta huolehtiminen kävi sekin Helyn voimille.
Yhdessäolo on parasta
Nyt Into kertoo parin kotiutuneen uuteen asumismuotoon hyvin. Muusikkojen vierailut ja kaverikoirien käynnit tuovat vaihtelua hoivakodin arkeen. Ehdottomasti parasta kuitenkin on se, että Hely ja Into saavat olla yhdessä.
”Kun melkein koko ikämme olemme yhdessä olleet, ei sitä oikein muuten osaakaan olla”, Into selittää.
Hely osallistuu jutusteluun muistelemalla äitiään ja vanhoja sukulaisiaan. Muistisairaus vie ajatukset vuosikymmenten taa. Hely kuitenkin valpastuu heti, kun Into käväisee viereisessä huoneessa.
”Missä Into on?” hän kyselee.
Vaikeuksista huolimatta katse eteenpäin
Lähes sadan vuoden pituiseen elämään mahtuu iloja ja suruja. Into ja Hely ovat molemmat kokeneet sodan, Hely pikkulottana desantteja vilisevän rajan pinnassa Vironlahdella ja Into nuorena sotilaana, miinanraivaajana Suomenlahdella. Koettelemuksia ovat olleet myös kuopuksen syntymä vakavasti sairaana sekä kahden vanhimman pojan menettäminen aikuisiällä.
Vaikeuksista huolimatta Into ja Hely ovat katsoneet aina eteenpäin.
”Äiti sanoi, että tyytyväisyys on onnen suuri salaisuus”, Hely toistelee hymyillen.
Into nyökkää. Pitää tyytyä siihen, mitä on, eikä haikailla semmoista, mitä ei voi saada.
Enää Huhdat eivät seuraa ajankohtaisia maailman mullistuksia, mutta koronasta hekin ovat saaneet tuta. Pandemian vuoksi pari ei ole päässyt käymään Malmilla poikien sekä Inton vanhempien ja siskon haudoilla.
”Sen minä järjestän”, lupaa vierailulle tullut tytär.
Odotettavaa on myös joulussa. Sen Into ja Hely viettävät tyttärensä luona, jonne kokoontuu koko suku neljässä polvessa. Vielä viime vuonna hoivakodissa levinnyt korona esti yhteisen joulun.
