Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Jarkko ja Johanna Salonen

Saloset jättivät hyvästit aamuöisille herätyksille.

Saloset lopettivat sukutilan pitkän harkinnan jälkeen: ”Luopuminen oli lopulta helpotus, koska työn tekemisestä oli kadonnut ilo”

Teksti:
Anu Vallinkoski
Kuvat:
Panu Pälviä
Julkaistu: 24.11.2022
Muokattu: 24.11.2022
Johanna ja Jarkko Salosta lopettivat rankan työn maitotilalla. ”Harkitsimme lopettamista pitkään. Onhan tämä kuitenkin sukutila. Ei luopumisesta selkääntaputuksia saa”

Helmikuisena perjantaina Johanna Salonen, 44, piteli 15-vuotiaan Ystävä-lehmän päätä sylissään, kun eläinlääkäri antoi sille piikin ikiuneen. Ystävän viimeinen huokaus jäi soimaan Johannan mieleen.

Tuohon huokaisuun loppui myös Johannan ja hänen Jarkko-puolisonsa, 53, tarina Torholan maitotilan emäntänä ja isäntänä. Torhola liittyi niiden parintuhannen maitotilan joukkoon, jotka ovat viiden viime vuoden aikana lopettaneet toimintansa.

Saloset ehtivät pyörittää Johannan isovanhempien perustamaa tilaa Hausjärvellä 18 vuotta. Parhaimmillaan viljelyksessä oli yli sata hehtaaria peltoja, ja laitumella käyskenteli 45 lypsylehmää ja parikymmentä hiehoa.

”Harkitsimme lopettamista pitkään. Onhan tämä kuitenkin sukutila. Ei luopumisesta selkääntaputuksia saa”, Johanna sanoo.

Ilo työstä katosi

Tilanpidon aloittaessaan Saloset olivat täynnä luottamusta. Kokemusta heillä ei juuri ollut. Johanna oli muuttanut tilalta pois kymmenen vuotta aiemmin ja tehnyt aivan toisenlaisia töitä. Tamperelainen Jarkko oli paljasjalkainen kaupunkilainen. Intoa kuitenkin riitti, ja kova työ tuotti tulosta. Saloset saivat karjastaan palkintoja ja maitomäärät olivat hyviä. Yhdessä oli mukava tehdä töitä.

”Vähitellen ilo kuitenkin katosi. Sen veivät jokapäiväiset herätykset aamulypsylle kello 4.45, arkena ja juhlana. En päässyt kummityttöni häihin, en katsomaan tyttärieni lentopallopeliä tai edes vanhempieni luokse jouluna, koska oli lehmät hoidettavana. Kaiken kukkuraksi tehdystä työstä jäi käteen aina vain vähemmän”, Jarkko kertoo.

Johanna poti jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, että aina oli kiire navettaan. Lapsille ei voinut antaa niin paljon aikaa kuin olisi halunnut. Viimeinen niitti oli Jarkon pieleen mennyt rutiinileikkaus sairasteluineen. Johanna joutui tekemään töitä kahden edestä.

”Me lapsetkin kehotimme äitiä ja isää lopettamaan, työ oli niin rankkaa. Meistä kolmesta kukaan ei halunnut jatkaa tilanpitoa”, pariskunnan 21-vuotias Aliisa-tytär sanoo.

Yhteinen yritys suunnitelmissa

Torholan tilan tarinan päätyttyä Saloset tuntevat helpotusta ja vapautta. Ennen kuin Johanna ja Jarkko tarttuvat mihinkään uuteen, he haluavat vetää hetken henkeä. Kaikki mahdollisuudet ovat avoinna, mutta seuraavaa askelta mietitään tarkkaan. Varmaa kuitenkin on, että pari haluaa perustaa yrityksen yhdessä. Navettavuodet opettivat, että yhteistyö sujuu.

Ukrainan sota nostaa kustannuksia, ja taantuma kurkkii kulman takana. Salosten pitää katsoa, millaiselle yritykselle on tilausta ja missä vaiheessa sellainen kannattaa perustaa.

Muutokset maailmantilanteessa näkyvät Salostenkin sähkö- ja kauppalaskussa, ja kulutusta on pitänyt miettiä uusiksi. Onneksi aiempi elämänvaihe maitotilallisena on opettanut tarkkaan suunnitteluun.

”Vain pakollinen ostetaan, kalliimpi herkkujuusto saa jäädä nyt kauppaan”, Johanna kertoo.

Joulun Saloset viettävät Tampereella asuvien tytärtensä luona. Aattoiltana vieraillaan myös Jarkon vanhemmilla. Joulu heidän kanssaan on ensimmäinen 18 vuoden tauon jälkeen.

”Täytyy ottaa talouspaperirulla mukaan, sillä kaikenlaiset tunteet voivat nousta pintaan”, Jarkko sanoo.

Lue myös nämä

Lisää aiheesta