Minulle koti on sellainen paikka, johon kaikki tärkeät ihmiseni mahtuvat. Tämän kodin ympärillä kaikki palaset ovat loksahtaneet paikalleen.
Tein täydellisen kodin itselleni ja lapsilleni.
Tiiltä, puuta, isot ikkunat, 154 neliötä tilaa ja aurinkoiset pihat. Kun näin tämän 1974 rakennetun haukilahtelaisen rivitalon ensimmäisen kerran, tiesin heti, että saan siitä unelmakotini. Koti vaati isoa kunnostusta, mutta isä on opettanut minut hyvin ja hallitsen remontoinnin. Nyt en tehnyt itse, mutta suunnittelin kaiken ja valitsin materiaalit. Remontin jälkeen yleensä jää jotakin kaivertamaan, mutta nyt ei. Tein täydellisen kodin itselleni ja lapsilleni.
Avioeron jälkeen muutimme lasten kanssa Suomeen pari vuotta sitten. Sitä ennen asuimme lasteni isän työn vuoksi pitkään ulkomailla. Meillä oli parhaimmillaan kodit sekä Itävallassa, Yhdysvalloissa että Suomessa.
Nyt meitä asuu täällä kuusi: minä ja kolme lastani sekä mieheni ja hänen poikansa. Pojillani on yhteinen huone, tytöllä ja lainalapsellani on omat huoneet. Lapset tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään, mikä on ihana asia uusperheessä.
Se on sellaista karjalaista meininkiä, paljon ihmisiä ja lämmintä yhdessä tekemistä.
Halusin isot yhteiset tilat. Keittiössä ja olohuoneessa on usein yhtä aikaa meidän perusposse, isäni, siskoni ja hänen koiransa sekä yhtiökumppanini perheineen. Teemme yhdessä ruokaa, ja löhöämme sohvalla tai pihalla. Se on sellaista karjalaista meininkiä, paljon ihmisiä ja lämmintä yhdessä tekemistä.
Minusta kodin pitää olla kaunis. Joskus mietin, miten olenkin näin kotikeskeinen. Se on ollut minussa pienestä pitäen. Jo lapsena toivoin aina lahjaksi kotiin liittyviä juttuja. Äitiä huvitti, kun en koskaan halunnut mitään itselleni. Niin se on vieläkin. Koti tulee minulle aina ensimmäisenä ja vasta sen jälkeen elämän muut asiat.
