Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Kati Tervo: Tiinan tomaatit

Teksti:
Kati Tervo
Kuvat:
SOK
Julkaistu: 22.10.2018
|
Muokattu: 31.8.2020
Kati Tervo: Tiinan tomaatit

Tyhjiä jogurtti- ja viilipurkkeja, multaa ja siemeniä. Ystäväni Tiina kylvää joka vuosi yhdeksäs maaliskuuta tomaatin siemenet purkkeihin: helppoja kirsikkatomaatteja ja vaativia pihvitomaatteja. Kokemus on opettanut, että siemenestä kasvattaminen on päiväntarkkaa puuhaa.

Näihin aikoihin siemenet ovat jo itäneet, sirkkalehdet pudonneet, ja taimet kasvavat. Kylväjä on ehtinyt viikkoja käännellä makuuhuoneen ikkunalaudalla purkkirivistöjään. Taimista tulee vankempia, jos ne saavat valoa tasaisesti. Vain kodin aurinkoisin paikka kelpaa hennoille versoille. Päivittäin pitää huolehtia, että tomaatti saa kaiken tarvitsemansa, josta tärkeintä, auringonpaistetta, voi vain toivoa. Pilvisenä kesänä sadosta uhkaa tulla surkea.

Vapun jälkeen Tiina avaa autonsa takaboksin ja pakkaa taimipurkit kuljettaakseen ne mökille. Ratin takana hän miettii tulevaa kesää. Hän näkee mielessään Pekka Halosen vihreänsävyjä ja punaista hehkuvan Tomaatteja-maalauksen – siitä hän ammentaa voimaa ja sen tunnelmaan hän palaa. Haloset kasvattivat sata vuotta sitten Tuusulassa lavatomaatteja avomaalla. Naapurustossa Aino Sibeliuksella oli peräti kaksi tomaattitaloa, joista hän syystäkin ylpeili.

Koska parkkipaikalta on vielä matkaa kasvihuoneelle, purkit keikkuvat loppumatkan kottikärryissä. Kuin äiti lapsosiaan varjellen kasvattaja huolehtii, etteivät taimet säiky tuulisella polulla. Tiina pitää kasvien kasvatusta illuusiona jostakin paremmasta elämästä. Kyllä se sivullisesta näyttää yhtä todelliselta kuin kynsien alle jäänyt multa, kun kasvihuoneen emäntä ahertaa ryytimaalla. Hän nauttii. Se kuvastuu hänen silmistään ja kuuluu äänestään, kun hän puhuu suojateistaan. Runsasta satoa tärkeämpää on tekeminen ja kasvun ihme.

Kun kasvihuoneen ovi avautuu, tunkee sieraimiin raskas, melkeinpä tympeä lemu. Tiina on tullut tästä tomaattien ominaistuoksusta riippuvaiseksi. Sitä on talvisin ikävä. Se on yksi niistä lukuisista syistä, joiden ansiosta hän jaksaa joka kevät aloittaa pitkän souvin, kantaa helteellä selkä vääränä vettä janoisille tomaateille ja lehtiä niitä kuukausitolkulla. Elokuussa tomaatit palkitsevat emäntänsä. Niiden posket punastuvat.