yh-hearts

Tilaa Yhteishyvän uutiskirje, niin saat ajankohtaiset reseptit ja arkea helpottavat vinkit suoraan sähköpostiisi.

Uusimmat jutut sähköpostiisi

Ruoka ja reseptit

Uusimmat reseptit

Arkiruoka

Edullinen ruoka

Kasvisruoka

Leivonnaiset

Kauden kasvikset

Kalareseptit

Yrtit

Hävikkivinkit

Terveellinen ruoka ja ravitsemus

Ilmastoystävällinen ruoka

Ässäkokki

Kokkaa Kotimaista

Kevään juhlat

Juhlat

Kakut

Valmistujaiset

Grillaus

Kisaeväät

Salaatit

Lue näköislehti

Toimitus

Elämä ja ihmiset

Samarbete

Osallistu

Tilaa uutiskirje

Parempi paikka elää

Ihmiset

Fiksua taloudenhoitoa

Laumasuoja-podcast

Edut

Palaute

Mainostajalle

Käyttöehdot

Tietosuoja

Arvonta- ja kilpailurekisteri

Asiakasomistaja- ja asiakasrekisteri

S-ryhmä.fi

S-kanava.fi

Haku

Uusi Yhteishyvä on ilmestynyt! Nouda oma lehtesi nyt S-ryhmän kaupoista kautta maan.

Uusi Yhteishyvä on ilmestynyt! Nouda oma lehtesi nyt kauppareissulta.

YH0224 tuotteen takana L1 1920x1280

Tiedätkö, miksi Lonkero-tölkissä on raidat? Ikoninen juoma suunniteltiin olympiaturisteille yli 70 vuotta sitten

YH0224 teema L verkk PAAKUVA 1920x1280-1 (1)

Meksikolainen juristi Francisco nauttii työstä hampurilaisravintolassa – tapasimme ulkomaalaisia, jotka haluavat tehdä töitä juuri Suomessa

4849

Kun Tainan vauvalla todettiin syöpä, koko elämä meni rikki – Sairastumisen mörön kanssa oppii elämään, hän sanoo hoitojen jälkeen

Kun Tainan vauvalla todettiin syöpä, koko elämä meni rikki

YH0224 suomi design L1 PAAKUVA 1920x1280-1

Suunnittelija Lilli Norio tähtäsi New Yorkiin, mutta päätyi Kajaaniin pelastamaan hiipuvaa vaatefirmaa – nyt R-Collection on taas trendikäs

YH0224 tehdaan hyvaa2 L 1920x1280

Henna Lampista kiusattiin lihavuudesta rajusti – nyt hän raivaa muotimaailmaan tietä kaikenlaisille kehoille

Leino kertoo hyödyntävänsä suunnittelijan työssään jääkiekko­kaukalossa saamiaan oppeja.

YH 0223 suomidesign verkko paakuva 2400x1350

Ville Leino oli NHL-kiekkoilija ja ”shopaholic” – sattumalta syntynyt Billebeinon logo täytti hänen haaveensa ja muutti kaiken

Kun __Ville Leino__, 39, pelasi jääkiekkoa NHL:ssä, alkoi hän pelaamisen vastapainoksi maalata tauluja. Maalaaminen auttoi viemään ajatukset pois kiekosta, peleistä ja stressistä. Leino vietti vapaa-aikaansa myös kirjojen parissa. 

”Syksyllä 2013 luin maailman vanhinta kiinalaista kirjaa, I Chingiä, jossa käsitellään erilaisia heksagram-merkkejä”, Leino kertoo.

Leino asui Buffalossa, ja hänellä oli tapana käydä kerran viikossa päiväelokuvissa treenien jälkeen. Kerran Leino sai kesken elokuvan ajatuksen: jatkossa hän signeeraisi maalaamansa taulut kiinalaiskirjassa näkemällään merkillä, viivojen muodostamalla neliöllä. 

Kun Leino myöhemmin avasi tilin Instagramiin, hän otti salanimekseen Bille Beino ja tunnuskuvakseen tauluissa käyttämänsä neliön.

Leino ei vielä tiennyt, että hänellä oli nyt käsissään avaimet tulevaisuuteensa.

Nyt, lähes vuosikymmen myöhemmin, Leino asuu taas Suomessa. Hän on pukeutunut ruutupaitaan ja farkkuihin. Tyyli on kuin kenellä tahansa Leinon ikäisellä suomalaismiehellä – ja hänen suunnittelemiinsa vaatteisiin suomalaiset miehet mielellään pukeutuvatkin.

Leino on nimittäin nykyisin vaatesuunnittelija. Hän tutustui Yhdysvalloissa asuessaan __Juhani Putkoseen__, joka oli tullut maahan katsomaan jääkiekkoa. Putkonen päätyi asumaan Leinon luokse ja innostui tämän käyttämästä kiinalaiskuviosta niin, että teki siitä version tietokoneella. Pienen pyörittelyn jälkeen syntyi ajatus, että logoa voisi käyttää vaatteissa.

Billebeino perustettiin vuonna 2014, mutta Leinolla ja Putkosella ei aluksi ollut sen kummempaa bisnesideaa.

”Päädyimme kuitenkin hakemaan keksimälleni viivaneliölle tavaramerkin”, Leino kertoo.

Niin alkoi Leinon ura alalla, joka oli kiinnostanut häntä aina. Nuorena Leino oli jopa unelmoinut omasta vaatemerkistä.

Nuoruuden unelma toteutuu

Vuosien mittaan Leino on ostanut paljon huippumuotitalojen vaatteita Guccista Saint Laurentiin. Harvinaisuuksiakin. 

”Olen ollut aikamoinen shopaholic”, Leino tunnustaa.

Muotimogulin alku suunnittelijana oli kuitenkin vaatimaton. Rajoja rikkovien luomusten sijaan Billebeino myi lippalakkeja ja pipoja. Ensimmäisen vuoden ajan kukaan ei tiennyt, että jääkiekkotähti Ville Leino oli mukana yrityksessä. Myynti lähti kuitenkin vetämään. 

”Myimme pian ei-oota”, Leino kertoo.

> ”Meidän lisäksemme juuri kukaan ei vielä silloin markkinoinut sosiaalisessa mediassa.”

Hänen mukaansa juuri se teki Billebeinosta haluttavamman. Kiinnostusta brändiä kohtaan lisäsi myös erottuva logo, ja markkinoinnissakin osuttiin oikeaan.

”Meidän lisäksemme juuri kukaan ei vielä silloin markkinoinut sosiaalisessa mediassa”, Leino sanoo.

Billebeinon ensimmäisen mainosfilmin ohjaajaksi palkattiin elokuvaohjaaja A__ku Louhimies__, ja mainoskasvoiksi lähti Leinon sanoin ”verkostoa ja kaveriporukkaa” – eli sellaisia tunnettuja henkilöitä kuin __Kimi Räikkönen__, __Vesa-Matti Loiri__, JVG:n __Jare__ ja __VilleGalle__, __Teemu Selänne__ sekä __Aki Linnanahde__. 

Leinon mukaan myös alun yhteistyö Long Drinkin kanssa oli tärkeä, sillä se toi vaatebrändille paljon näkyvyyttä. Sitä seurasivat yhteistyömallistot New Balancen, Smurffien, Beatlesin, Umbron ja Angry Birdsin kanssa. Angry Birds -pelissä nähtiin jopa Bille Bird -hahmo.

Kaikki alkoi päähineistä

Ensimmäiset viisi vuotta Leino suunnitteli vaatteita samalla, kun pelasi jääkiekkoa: NHL:n jälkeen Latvian Riiassa ja viimeiseksi Ruotsin Växjössä. Viimeisen kauden jälkeen hän palasi Suomeen ja päätti katsoa rauhassa, jatkaako uraansa jääkiekkoilijana.

Tuli kesä, sitten syksy. Leino ei yksinkertaisesti palannut jäälle. Se tarkoitti sitä, että Leinon ura jääkiekon parissa oli ohi, mutta vaatebisneksessä hän oli vasta pääsemässä vauhtiin. Viime vuodet hän on toiminut Billebeinon toimitusjohtajana ja alkanut perehtyä myös yrityksen lukuihin.

”Aloin viime vuonna ensimmäistä kertaa katsoa Billebeinon menestystä tarkemmin numeroina”, Leino kertoo.

Billebeinon kasvu on ollut nopeaa. Ensimmäisenä vuonn liikevaihto oli Leinon mukaan 50 000 euroa, toisena 250 000, kolmantena jo miljoonan. Nyt liikevaihto on ylittänyt neljä miljoonaa euroa. Osa yrityksen tuloksesta tosin tulee Billebeinon pyörittämiltä padel-kentiltä. Kasvun myötä Billebeino on palkannut uusia työntekijöitä, joita on nyt 14. 

> ”Seuraavaksi myös vanhemmat naiset pitäisi saada kiinnostumaan brändistä.”

Nykyään Billebeinoa voi ostaa muun muassa Sokos-tavarataloista. Valikoimaa on laajennettu pikkuhiljaa, etteivät asiakkaat hämmentyisi uutuuksista. Pipojen ja lippisten jälkeen valikoimaan tuli huppareita, T-paitoja ja collegeita, sitten housuja ja takkeja.

”Olemme tehneet miestenvaatteita yhdeksän vuotta, ja tunnemme sen asiakaskuntamme. Naistenvaatteita olemme tehneet vasta puolitoista vuotta.”

Leinon mukaan miesasiakkaita on nuorista viisikymppisiin, mutta naistenvaatteita ostavat enimmäkseen nuoret ja trendikkäät naiset. 

”Seuraavaksi myös vanhemmat naiset pitäisi saada kiinnostumaan brändistä.”

Luonnollinen lopetus jääkiekko­uralle

Vastuullisuus on tärkeä ja alati korostuva teema vaateteollisuudessa. Se mietityttää myös Leinoa.

”Meidän pitää keskittyä siihen enemmän. Aiemmin 40 prosenttia tuotteistamme tehtiin kierrätetystä polyesteristä ja puuvillasta. Jatkossa käytämme enemmän orgaanista puuvillaa, mikä nostaa tuotteen hintaa. Mutta teemme tuotteita, jotka kestävät vuodesta toiseen.”

Billebeino on siirtänyt tuotantoaan Kiinasta ja Intiasta Portugaliin ja Turkkiin. Joitakin tuotteita tulee myös Italiasta ja Liettuasta. Suomessa tehdään esimerkiksi pipoja ja villapaitoja, Leino kertoo.

Suomen valloituksen jälkeen Billebeino tähtää maailmalle.

”Kansainvälistyminen kiinnostaa. Mutta viimeiset kaksi vuotta olemme keskittyneet perusasioihin. Tämä on maraton, ei sprintti.”

Tavoite maailmalla

### Billebeino

- Vaatebrändi Billebeino on perustettu 2014.
- Yrityksen perustivat Ville Leino ja Juhani Putkonen.
- Yritys työllistää 14 henkeä, ja sen liikevaihto on yli neljä miljoonaa euroa.
- Billebeino on tehnyt yhteistyö-mallistoja esimerkiksi New Balancen, Umbron ja Angry Birdsin kanssa.
- Merkin vaatteet valmistetaan pääosin Portugalissa, Turkissa, Italiassa, Liettuassa ja Suomessa.

Lue myös

Obolon-panimon vientipäällikkö Vladimir Olshanskiy Kiovassa, Obolonin panimon edessä.

Obolon-panimon vientipäällikkö Vladimir Olshanskiy katsoo toiveikkaasti tulevaisuuteen.

Obolon-panimon vientipäällikkö Vladimir Olshanskiy 

Vuosi sitten ukrainalainen Vladimir lähetti Suomeen avunpyynnön – nyt suomalaiset ostavat olutta, jota ei ole myyty täällä ennen

”Aika harvoin se, mitä teen, on tosi tärkeää. Jos maailmasta loppuisi olut, se olisi tosi harmi, mutta kukaan ei siihen kuolisi. Tämä sen sijaan on oikeasti tarpeellista. Tuntuu, että teen ensimmäistä kertaa elämässäni jotakin merkityksellistä.”

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuoden 2022 helmikuussa, espoolainen __Henry Johansson__ tunsi monien muiden suomalaisten tavoin surua, epäuskoa ja vihaa.
Juomayritys Galatea beveragesin kaupallinen johtaja huomasi, että sota aiheutti hänelle fyysistä lamaannusta. 

1 400 kilometrin päässä Kiovassa ukrainalainen kollega, Obolon-panimon vientipäällikkö Vladimir Olshanskiy joutui sen sijaan toimimaan pakon edessä.
Kun Venäjä tunkeutui Kiovaan helmikuun lopussa, Olshanskiy pakeni vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa 350 kilometrin päähän Hmelnytskyin kaupunkiin.

Automatka vei kaksi vuorokautta, sillä ruuhkat olivat valtavat. Perillä odotti kuitenkin väliaikainen rauha. 

Samaan aikaan Kiovassa venäläisten panssarivaunut etenivät lähelle Kiovan keskustaa.


Kiovan historiallisessa Obolonin kaupunginosassa, Dnepr-joen syleilyssä, sijaitsee myös Ukrainan suurin panimo ja sen pääkonttori PrJSC ”Obolon”.

Sodan alettua valtava tehdas suljettiin. Osa työntekijöistä jatkoi etätöitä ulkomailla. Palvelusikäiset miehet lähtivät rintamalle. 

Vladimir Olshanskiy palasi pääkonttorille huhtikuun lopulla, kun Venäjä oli vetäytynyt kaupungista. 

Vientipäällikkö muistelee tulleensa takaisin kaupunkiin, joka tuntui yhtäkkiä oudon autiolta.

”Automatka kotoa tehtaalle vei enää 25 minuuttia. Ennen samaan matkaan meni liki puolitoista tuntia. Ruuhkat olivat poissa”, Olshanskiy sanoo.

Kiovan panimo pystyi jatkamaan toimintaansa sodasta huolimatta.

Tilannetta hankaloittivat venäläisten ohjusiskut. Sähkökatkoja varten työnjohtajat hankkivat tiloihin aggregaatit, jotka tuottivat sähköä polttoaineen voimalla.

Aika ajoin työntekijät joutuivat pakenemaan rakennuksen alakerrassa olevaan pommisuojaan. Sen valtavat huoneet nielivät sisäänsä kaikki suojaa tarvinneet.


Tehdas käynnistyi uudelleen 

PrJSC ”Obolonin” panimo toimii jälleen täydellä voimalla, päivin ja öin.

”Asiat toimivat moitteetta 24 tuntia vuorokaudessa. Mielestäni se on kuin ihme”, Olshanskiy kertoo.

Viime kesästä lähtien Henry Johansson on toimittanut Kiovan tehtaalta olutta myös Suomeen.

Johanssonin ja Olshanskiyn yhteistyö alkoi keväällä 2022, kun suomalaisyrittäjä otti Oboloniin yhteyttä ja kysyi, voisiko hän auttaa kollegaa jotenkin.

Ukrainalaisyrityksen edustaja ehdotti, että Johanssonin yritys ostaisi nopealla aikataululla ukrainalaisin etiketein valmistettuja olutmuovipulloja. Tehdas tarvitsi kipeästi rahaa toimintansa jatkamiseen ja armeijan auttamiseen.
Ensimmäinen avunpyyntö kariutui kuitenkin rekkajonoihin rajalla ja EU-lainsäädäntöön.

Sitten Olshanskiy tarjosi myytäväksi olutta, joka tuntui vastaavan suomalaisten makumieltymyksiin. Obolonin tehtaalta tuleva lager oli kevyttä ja maltaista, siis juuri sellaista, jota suomalaiset tapasivat myyntitilastojen perusteella kuluttaa.

”Rehellisyyden nimissä olut valikoitui ilman, että olisimme edes maistaneet sitä. Valitsin sen Vladimirin suositusten pohjalta, sillä sodan alussa näytteitä oli liki mahdotonta saada ulos maasta”, Johansson kertoo.


Henry valitsi ensimmäisen oluen sokkona

”Olutrekan kuljettaja odotti autossaan kahdeksan päivän verran. Jonot rajoilla olivat erittäin pitkiä.”

Henry Johansson muistelee, että yhteistyö sotaan joutuneen maan yrityksen kanssa oli aluksi vaikeaa.

Vladimir Olshanskiy oli iloinen, että oli löytänyt luotettavan suomalaisen partnerin. Johanssonilla oli kuitenkin totuttelemista ukrainalaiseen byrokratiaan.

Pienimpäänkin päätökseen tarvittiin Ukrainan päässä virallinen asiakirja leimoineen. 

Sähköpostitkin aiheuttivat sekaannuksia.

”Ymmärsimme toisiamme aina väärin. Oli kysymys sitten kulttuurieroista tai erilaisista tavoista hoitaa asioita, väärinkäsityksiä tuli. Sitten päätin, että jatkossa asiat olisi parempi hoitaa puhumalla,” kertoo Johansson.

Olshanskiyn mukaan Obolon on aina halunnut keskittyä vientiin. Laajentuminen Pohjoismaihin oli tarpeellinen siirto, sillä Obolonin markkina-alue oli kutistunut sodan myötä yli 70 vientimaasta noin 40:een.

”Suomen markkinoille pääsy tuntui auringonpilkahdukselta keskellä pimeyttä”, hän sanoo.


Rekkajonot kahdeksan päivän mittaisia

Nykyään Johanssonin yritys tuo Suomeen kolmea erilaista Obolon-olutta ja yhtä energiajuomaa. Oluista kahta myydään S-ryhmän liikkeissä.

SOK Marketkaupan ketjuohjauksen tuoteryhmäpäällikkö Mikko Laukkasen mukaan tuotteet ovat myyneet melko hyvin. 

”Tämän tyyppiselle tuotteelle kyseessä on kelpo suoritus.”

Osittain myyntiä on lisännyt ihmisten kokema myötätunto. Kaupassa kävijä tunnistaa oluen alkuperän pullon kyljessä olevasta pienestä lipusta.

”Sitten he ostavat sitä uudelleen sen tähden, että olut onkin tosi hyvänmakuinen. Ja sehän meitä ilahduttaa”, Johansson sanoo.

Yrittäjänä hän suhtautuu bisnekseen ukrainalaispanimon kanssa varsin käytännönläheisesti.

”Uskon, että kauppasuhteiden luominen on tärkeä osa jälleenrakentamisprosessia, joka joskus koittaa.”

Myös Olshanskiy katsoo toiveikkaasti tulevaisuuteen. Hänen mukaansa ukrainalaisten haaveena on vielä joskus olla osa Euroopan Unionia. 

Tärkeintä on tietenkin rauha.

”Henryn kanssa emme puhu pelkästään oluesta. Hän kysyy minulta joka kerta, miten me voimme. Se, että joku välittää, on tärkeää.”


Olut päätyi ostoskoriin ensin tuen vuoksi

![Obolon-tölkit lähikuvassa](//images.ctfassets.net/0yf82hjfqumz/tBTqmRQU9J096J5I0WNsb/c39d0b1f4ce68a18305a370bc1d34f39/578A2908.jpg)

Suomalaiset kuluttajat ovat voineet hankkia ukrainalaisia oluita viime kesästä saakka Prismoista, S-Marketeista, muutamista pienmyymälöistä ja HOK-Elannon ravintoloista. Tänä keväänä myymälöihin tuli toinen ukrainalainen olut.

Ensimmäinen myymälöihin tullut Obolon-olut on nimeltään Obolon Premium Lager. Oluen maku on maltaisen pyöreä, mutta raikas.

”Kaikissa Obolon-oluissa on mukana ukrainalaista ohramallasta, mutta tässä on lisäksi mukana vähän riisiä”, kertoo Galatea beveragesin kaupallinen johtaja Henry Johansson.

Obolon Svitleä Johansson kuvailee makuuprofiililtaan kevyemmäksi ja kepeämmäksi, jopa kesäiseksi.

”Raikkaus tulee pikkaisen matalammasta alkoholipitoisuudesta. Oluessa on ukrainalainen ohjamallaspohja, ja lisäksi mukana on ukrainalaisia humalan lajikkeita.”

Obolon on Ukrainan suurin panimo, ja sillä on yhteensä kolme panimoa, kolme virvoitusjuomatehdasta ja kaksi mallastamoa eri puolilla maata. 
Obolon Premium Lager ja Obolon Svitle Lager valmistetaan Kiovassa, PrJSC "Obolon” -panimossa. 

Ohrat maltaiden valmistukseen tulevat Keski- ja Länsi-Ukrainasta. Humala ja hiiva tulevat pääosin Saksasta ja Tšekin tasavallasta.


Anni Luoma julkaisi EP-levyn nimeltä Häkkilintu

Anni Luoma selätti uupumuksen ja toteutti unelmansa osin Bonuksilla – nyt hänen musiikkinsa antaa lohtua muille väsyneille

”Persoonani on sellainen, että haluan palvella kaikkia muita ennemmin kuin itseäni. Nyt olen parantumassa tästä piirteestä.”

__Anni Luoman__, 41, äänestä kuuluu helpotus.

Viime aikoina lapualainen musiikinopettaja on viettänyt aikaa studiossa.

Maaliskuussa julkaistiin Luoman ensimmäinen EP-levy Häkkilintu. Osan siihen kuluneista rahoista hän sai S-Tilille kerryttämistään Bonuksista.

”Levyn miksaukseen meni yhteensä puolitoista tuhatta euroa, joista puolet maksoin Bonuksilla. Niitä oli kertynyt ruokaostoksista, tankkauksista, puhelinlaskuista ja vakuutuksista keskimäärin 500 euroa per vuosi noin viiden vuoden ajan.”

> Levyn miksaukseen meni yhteensä puolitoista tuhatta euroa, joista puolet maksoin Bonuksilla.

Yläkoululaisia opettava Luoma on ollut aina tekemisissä musiikin kanssa, mutta vasta nyt hän opettelee kutsumaan itseään muusikoksi.

Lauluntekijä unelmoi, että voisi joku päivä elättää itsensä ainakin osittain musiikin tekemisellä.

Keventyneeseen oloon on muitakin syitä.

Kuormitus, jota hän koki kiireisen lapsiperhearjen ja työelämän takia, on vähentynyt, ja elämään on vapautunut lisää positiivista energiaa. 

Siitä Luoma saa kiittää ei-sanaa, jonka sanomista hän on opetellut viime aikoina.

”Enää en ilmoittaudu jatkuvasti työpaikalla vapaaehtoiseksi. Lapsetkin oppivat paremmin, kun en aina tee kotitöitä heidän puolestaan.”



”Koko talven mun takaraivossa soi, että oispa mulla aikaa, tehdä omia juttuja, vapaana pakon kahleista.”

Näillä sanoilla Anni Luoma laulaa Häkkilintu-kappalettaan, joka on vahvasti omaelämänkerrallinen.

Vaikka uupumus ei ole leikin asia, on Luoman kokema kuormitus toiminut myös polttoaineena. Vaikeista tunteista on nimittäin syntynyt koko levyllinen lauluja, joihin voi samastua moni ruuhkavuosia elävä. 

Lauluntekijä on huomannut, että liki kaikki nelikymppiset ovat väsyneitä.

”Uupumus on niin yleistä, että se ei ole enää mikään uutinen”, hän sanoo.

Luoma uskoo, että uupumusepidemian syynä on kiireen lisäksi padotut tunteet. 

> Uupumus on niin yleistä, että se ei ole enää mikään uutinen.
> 

Sosiaalisen median kiiltokuvamaisuus ei vastaa todellisuutta.

”Somessa ongelmiaan ei ole pakko levitellä, mutta kun tapaan ystäviäni, kaipaan autenttisuutta. Kenenkään elämä ei ole ongelmatonta. Sen tajuaa, kun ihmiset avaavat suunsa.”


Kohti vapautta

Väsymys ei ole onneksi ainoa elämänvaihetta määrittävä adjektiivi.

Lauluissa kaikuu myös orastava vapauden tunne. Sitä kohti Luomakin on kulkemassa.

Jos onni on myötä, alkaa hän opiskella ensi syksynä Kokkolan konservatorion musiikintekijälinjalla.

”Olen jo saanut opintovapaata musiikinopettajan työstäni. Vaikka en pääsisi kouluun, pidän vapaan joka tapauksessa. Teen sitten vaikka kursseja avoimessa yliopistossa.”


Lue lisää

kanakuiskaaja3

Kanakuiskaaja Vincent Klutse kuulee kanan kotkotuksesta, milloin se on onnellinen

Ennen kuin __Vincent Klutse__ avaa Ilmajoella sijaitsevan Saunamäen kanalan oven, hän koputtaa siihen muutaman kerran ja odottaa. Se kertoo linnuille, että joku on tulossa, eikä tulijaa tarvitse pelätä.

Kun Klutse hetken kuluttua avaa oven, käy kanalassa kuhina. Linnut tepastelevat tervehtimään tuttua tulijaa, mutta Klutse on liikkumatta ja keskittyy kuuntelemaan. 

”On tärkeää kuunnella, mitä linnut viestivät. Jos kanoilla on esimerkiksi kylmä, ne itkevät. Se on niin kova ja korkea ääni, että tekisi mieli laittaa jotakin korvien suojaksi. Silloin tiedän, että kanalan lämpötilaa täytyy nostaa”, Klutse kertoo.

Hän tietää kanan äänestä ja käytöksestä, milloin se voi hyvin. Klutsen mukaan iloisen ja hyvinvoivan emobroilerin tunnistaa äänestä ja eleistä: se kotkottelee aktiivisesti ja kävelee ylpeästi kuin kuningatar.

Hyvinvoiva kana myös munii tasaisesti. Jos kana on sairas tai voi kovin huonosti, se ei muni ollenkaan. Kanalla on aivan erityinen ääni juuri ennen munimista, Klutse kertoo. Sitten hän osoittaa kanojen joukossa tepastelevia kukkoja.

”Ne ovat kuin teini-ikäisiä poikia. Ne kutsuvat kanoja rehun äärelle ruokailemaan ihan samalla tavalla kuin teinipojat kutsuvat tyttöjä ravintolaan syömään.”


Klutsen ura kanojen parissa sai alkunsa 40 vuotta sitten Ghanan pääkaupungissa Accrassa. Hän heräsi pikkupoikana aamuisin isoisänsä kukon kiekumiseen ja tarkkaili, miten isoveli hoiti omaa kanalaansa. Se sijaitsi Klutsen perheen suurella pihalla. Vincent pääsi toisinaan auttamaan veljeään kanalan töissä. 

Kanat kiehtoivat nuorta Klutsea. Hän päätyi opiskelemaan maatalousoppilaitokseen, jossa kertoo oppineensa paljon kanoista.

> ”Yliopistossa päätin, että vietän loppuelämäni kanojen kanssa."

”Kun sitten siirryin opiskelemaan Accrassa sijaitsevaan Legonin yliopistoon, minulla olikin jo oma kanala. Siellä kasvoi kerrallaan noin sata broileria, jotka möin juhlaruoaksi esimerkiksi joulun ja ramadanin aikaan”, Klutse muistelee.

Yliopiston vaihto-ohjelma kuljetti Klutsen vuonna 1992 Suomeen Ilmajoen maatalousoppilaitokseen. Sen jälkeen Klutse jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui kotieläintieteen agronomiksi vuonna 1998. Ja sille tielle Klutse jäi: hän on asunut Suomessa yli 30 vuotta.

”Yliopistossa päätin, että vietän loppuelämäni kanojen kanssa. Olen utelias kuin kana. Tein lopputyönikin munivista kanoista.”

”Olen utelias kuin kana”

Nykyään Klutse viettää arkipäivänsä huomattavasti suuremmissa kanaloissa kuin nuoruudessaan Ghanassa. Hän kiertää Atrian nuorikkokasvattamoissa ja emobroileritiloilla varmistamassa, että linnut voivat hyvin. Yhdessä kanalassa saattaa olla jopa tuhansia lintuja. 

Kun Klutse menee kanalaan, hän kävelee kaikessa rauhassa ympäriinsä lintujen joukossa. Kanalassa hänellä ei ole kiire mihinkään. 

”Kanalassa on tuhansia lintuja, mutta katson niistä jokaista. Muuten en huomaisi, jos jollakin linnulla on asiat huonosti.”

Kenttäpäällikkönä työskentelevä Klutse pitää huolen esimerkiksi siitä, että kanalassa on oikea lämpötila, kosteus ja hyvä ilmanlaatu, ja että linnut eivät kärsi sairauksista tai muista vaivoista. Klutse tulkitsee niin hyvin kanojen ääntä ja eleitä, että on saanut leikkisän lempinimen kanakuiskaaja. Hän on lempinimestään ylpeä.

”En voi sanoa tietäväni kanoista kaikkea, sillä opin työssäni jatkuvasti uutta. Mutta paljon minä tiedän. Olen kävelevä kanapedia”, Klutse sanoo ja viittaa Wikipediaan.

Suomen ainoa kanakuiskaaja

Työ kanojen parissa on vienyt Klutsen ympäri maailmaa. Hän on työskennellyt Ghanan ja Suomen lisäksi Nigeriassa, Jordaniassa, Valko-Venäjällä, Ruotsissa ja Tanskassa. Klutse huomauttaa, että kana on eläinlajina samanlainen joka paikassa.

”Kaikki kanat ovat valkoisia, niillä on nokka ja kaksi jalkaa. Mutta broilerinlihan tuotanto on monissa maissa hyvin erilaista kuin Suomessa. Meillä eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista pidetään ihan eri tavalla huolta kuin monessa muussa maassa.”

> "Suomessa kanoja pyritään hoitamaan niin hyvin, ettei tauteja tule, eikä antibiootteja tarvita."

Useassa Euroopan maassa on tavallista käyttää antibiootteja broilerinlihan tuotannossa. Muualla maailmassa pyritään vähentämään antibioottien käyttöä, mutta Suomessa broilereille ei ole käytetty antibiootteja yli kymmeneen vuoteen, sillä taudit ovat kotimaisissa kanaloissa erittäin harvinaisia. 

Klutsen mukaan Suomessa kanoja pyritään hoitamaan niin hyvin, ettei tauteja tule, eikä antibiootteja tarvita. Se vaatii tarkkuutta ja hyvää hygieniaa. Klutse menee kanalaan aina suihkun kautta ja saunoo ainakin viisi kertaa viikossa. 

”Käyn yhteensä noin kymmenellä eri broileriemotilalla, ja aina, kun tulen tilalta, menen saunaan. Haluan varmistaa, että minun kauttani tiloille ei kulkeudu minkäänlaisia tauteja. Lisäksi pukeudun kanaloihin mennessäni aina kunkin tilan omiin vaatteisiin ja kenkiin.”

Suihkun kautta kanalaan

Klutsen kotimaassa Ghanassa syödään paljon kanaa. Se on suosituin ravinnoksi käytettävä liha, Klutse kertoo. Ghanan väestöstä noin parikymmentä prosenttia on muslimeja, jotka eivät syö lainkaan sianlihaa. Naudanlihaa tuotetaan vähän. Kana on edullista, ja sitä ostetaan toreilta ja marketeista.

Kananliha on myös Klutsen lempiruokaa. Hän kokkaa sitä usein ghanalaisittain. Klutse keittää kanankoipien kanssa maapähkinäsoosin, jonka hän maustaa inkiväärillä, chilillä ja valkosipulilla. Suomalainen ruoka on hänen makuunsa turhan miedosti maustettua. 

Klutselle on tärkeää pitää huolta siitä, että kanaloiden olosuhteet ovat kunnossa.

”Kun kana voi hyvin, sen lihakin maistuu paremmalta. Jos kana on koko ajan vihainen tai stressaantunut, sen lihakset supistuvat, mikä voi vaikuttaa lihan laatuun.”

Klutse vaikuttaa tekevänsä työtään intohimolla – ja nauttivansa siitä. 

”Kun olen kanalassa, olen vähän kuin kotona Ghanassa. Kanalan 22 asteen lämpötila muistuttaa minua synnyinmaastani.”

Kanalassa kuin kotonaan

Pihkan laukkumalleja roikkuu valkoisessa naulakossa.

HyväSuomi Pihka netti

Kotimainen nahkalaukku on pitkäikäinen sijoitus – Yksi väri on ylitse muiden

__Roosa Mattsson__ ja __Sofia Salmi__ saavat säännöllisesti kiitosta laukkumallistojensa värimaailmasta, jossa on aina mukana musta, yleensä yksi ruskean sävy sekä kolme lisäväriä. Asiakkaat arvostavat esimerkiksi vaaleanpunaista vaihtoehtoa, mutta päätyvät tavallisesti hankkimaan mustan laukun. 

”Nahkalaukulta odotetaan paljon”, sanoo yrityksen visuaalisesta viestinnästä vastaava Mattsson. ”Musta laukku on monelle varmin valinta. Se toimii niin liikelounaalla, juhlassa kuin hakiessa lasta päiväkodista.” 

1 väri on suosituin

Mallisto uudistuu verkkaisesti, ei sesongeittain. Mallistossa on aina kymmenkunta erilaista laukkumallia, ja sekä mallistoa että yksittäisiä malleja uudistetaan muun muassa asiakaspalautteen mukaan. 

Nahkalaukku ei ole pikamuotia vaan pitkäikäinen sijoitus. Laukut suunnitellaan aina pitkäkestoisiksi, korjattaviksi ja huollettaviksi.

10+ mallia

Workshopit Helsingin työ- ja liiketilassa ovat kuuluneet alusta alkaen Mattssonin ja Salmen yrityksen tarjontaan. Niissä asiakkaat pääsevät omin käsin valmistamaan kenkiä, laukkuja tai vaikkapa avainnauhoja. 

”Workshopeissa toteutuvat yrityksemme arvot: osallistaminen, tiedonvälitys, itsensä toteuttaminen ja yhteisöllisyys”, Mattsson summaa.

2 naista ja yhteisöllinen yritys

Helsingin liiketilassa työskentelee Mattssonin ja Salmen lisäksi kolme työntekijää. Asiakaspalvelun ja verkkokaupan ohella heitä työllistävät erityisesti workshopit. 
Tilassa on täysi konekapasiteetti, vaikka suurin osa laukuista valmistetaan Sastamalassa. 

”Kun asiakas tekee workshopissa vaikkapa laukun, työvaiheiden määrä usein yllättää. Itse tekeminen vaikuttaa tapaan, jolla käsityönä valmistettuihin tuotteisiin jatkossa suhtautuu.”

3 työntekijää

Suurin osa Pihka collectionin laukuista tehdään käsityönä Sastamalassa perheomisteisella tehtaalla. Tuotteilla on kotimaisesta valmistuksesta kertova Avainlippu-merkki. 

Jo laukkumallin suunnittelua ohjaa käsityöosaaminen ja se, että laukkua on mahdollista korjata tarvittaessa. Kun valmistus tapahtuu kotimaassa, materiaaleja ja tuotteita ei tarvitse pallotella pitkiä matkoja edestakaisin. 

200 kilometriä tehtaalle

### PIHKA collection

- Roosa Mattsson ja Sofia Salmi ovat luotsanneet yritystä vuodesta 2016 lähtien.
- Suunnittelu tapahtuu työ- ja liiketilassa Helsingin Ullanlinnassa. Siellä työskentelee yrittäjien lisäksi kolme työntekijää. Suurin osa laukuista valmistetaan Sastamalassa.
- Yrityksen päätuote on Suomessa käsin ja käsityömäisesti valmistetut vastuulliset nahkalaukut. 
- Pihka järjestää myös erilaisia workshopeja Helsingissä. 

Mattila Bros. -lihanjalostamon toimitusjohtaja Tero Sivula

Smokehouse Ylöjärvi 01 netti

Lihanjalostamo Ylöjärvellä tuottaa nyt täydellä höyryllä voitokkaita valmisruokia – Menestysreseptin salaisuus on savussa

Tammikuisen kipakka pakkasaamu Ylöjärvellä käynnistyy saunan sytyttämisellä. Eikä ihan minkä tahansa saunan, vaan ehdan suomalaisen savusaunan.

Harmaalepästä tehdyt metriset klapit odottavat tulipesään pääsyä kärryissä, ja kärryjä on monta.

Työt Ylöjärvellä sijaitsevassa Mattila Bros. -lihanjalostamossa alkavat arkisin kuudelta aamulla. Tämän vuoden alku on ollut erityisen kiireinen, koska Suomalainen menestysresepti 2023 -kilpailun voittaja-ateriat pitää saada kauppoihin.

Aikapaineista ja tekemisen määrästä huolimatta toimitusjohtaja __Tero Sivula__ hymyilee iloisesti. Hän on ollut kilpailemassa menestysreseptistä kaksi kertaa aiemmin, ja nyt Smokehouse korjasi potin.

”Lihanjalostusala on suuressa muutoksessa. Mietimme koko ajan uusia tuotteita ja sitä, miten vastaamme haasteisiin. Nyt olemme päässeet vauhdilla kasvaville valmisruokamarkkinoille hyvin sisään.”

Yläkerran toimistoon vievien portaiden alla tarra-kone raksuttaa etikettejä. Sivula ohjaa viereisestä ovesta tuotantotiloihin, josta tuotteen matka savusaunan kautta kuluttajille alkaa.

Raaka-aineena käytettävä liha saapuu tehtaan varastoihin viikonloppuna, ja seuraavan viikon aikana se kiertää tuotannon läpi pakattavaksi.

”Jos meiltä haluaa jotain vanhaa, se pitää tilata erikseen”, Sivula nauraa.

__Janne Heiskanen__ ja norjalaistaustainen __Henry Slapö__ kantavat jäisiä laatikoita hyllyyn. 

”En ole lisännyt lihan syömistä, mutta nykyään keskityn ja panostan ruoanlaitossa laadukkaampiin raaka-aineisiin”, sanoo vuoden Mattiloilla työskennellyt Slapö, ja Heiskanen nyökkää olevansa samaa mieltä.

Viereisessä huoneessa valtavan maseerauskoneen säiliössä pyörii noin tuhannen kilon lihaerä. Säiliön sisällä olevat siivekkeet mureuttavat lihan. Eri kokoisissa maseerauskoneissa voidaan pyörittää erilaisia lihoja, ja koneita voidaan käyttää mureuttamisen lisäksi myös maustamiseen.

”Menestysreseptin lihat maustetaan yhdessä tällaisessa pytyssä. Tasainen maustuminen takaa hyvän lopputuloksen.”

Viikon sykli takaa tuoreuden

Possu on Sivulan mukaan Mattila Bros. -lihanjalostamon selkeä päätuote. Saunapalvi on lyömätön klassikko, ja sitä se on ollut koko yrityksen 65-vuotisen historian ajan.

Voitokkaita Smokehouse-valmisruokia on kolme versiota. Savustettu possu on saanut rinnalleen kanan sekä kasvisversion, jossa proteiinin lähteenä on halloumijuusto.

Possun höysteenä on periamerikkalainen mac and cheese eli makaroni-juustopaistos. Kana tarjoillaan tomaattisen riisin ja halloumi juurespannun kanssa.

”Seuraan ja tutkin hyviä reseptejä ja makumaailmoja koko ajan. Eikä Ylöjärveltä tarvitse välttämättä lähteä isoon maailmaan, koska internetistä löytyy valtavasti ideoita”, Sivula kertoo.

Uusimpien tuotteiden kehitystyö alkoi hänen mukaansa jo pari kolme vuotta sitten.

”Olin seurannut pitkään sitä, miten savustuksen ja BBQ:n yhdistelmästä oli tulossa iso ilmiö Suomessa. Ja kun meillä kerran on puitteet savustaa neljä tonnia lihaa kerralla, miksemme olisi tarttuneet siihen.”

> Pelkkä savu ei ole menestysreseptin avain.

Niinpä yritys rekrytoi __Johannes Nykäsen__, joka on kokki, keittiömestari, savustaja ja BBQ-ammattilainen samassa paketissa. Nyt hän on myös Smokehouse-aterioiden tuotekehittäjä.

Nykänen kertoo luoneensa makumaailmoja siitä asti, kun valmistui kokiksi reilu kymmenen vuotta sitten.

”Savustamisessa minua kiehtoo lihan mehevyys ja mureus sekä vaivannäkö hyvän maun puolesta.”

Nykänen sanoo, että uusissa resepteissä on läsnä hänen oma historiansa ja kaikki se, mitä hän on oppinut. Hänen mukaansa moni ymmärtää savustamisen väärin. Pelkkä savu ei ole menestysreseptin avain.

”Savu on vain yksi mauste. Kokonaisuuden pitää olla tasapainossa. Savun lisäksi lempimausteitani ovat esimerkiksi chili ja sipuli, ja kaikkia niitä löytyy uusista valmisaterioista.”

Kolmella maulla maailmalle

Kaikki tuotantotilat ovat viileitä tai kylmiä, joten energiankulutus on suurta – ja tänä päivänä entistä kalliimpaa. Sivula kertoo, että viime vuonna sähköön, kaasuun ja veteen meni yli 200 000 euroa enemmän kuin vuonna 2021.

Sivulan mukaan niiden kulutuksesta ollaan tehtaalla tarkkoja. Tuoreus ja puhtaus ovat kuitenkin asioita, joista ei voi tinkiä. Se kävi selväksi kymmenen vuotta sitten, kun paikallinen vesijohtovesi meni käyttökieltoon.

”Tuotannon vaiheisiin ja tuotantotilojen puhdistukseen kuluu 20 000 litraa vettä päivässä. Ja kun tuo määrä puhdasta vettä tuotiin meille säiliöautoilla, se todella havahdutti”, Sivula sanoo.

Hän on ollut toimitusjohtajana kymmenen vuotta. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet hyvin haastavia. Ensin korona hiljensi ravintolat ja hotellit – ja samalla 75 prosenttia Mattiloiden liiketoiminnasta – ja sen jälkeen Venäjän hyökkäyssota käänsi kaikki hinnat nousuun.

”Emme ole pystyneet taklaamaan kaikkia eteen tulleita haasteita, eikä kaikkia kasvaneita kuluja voi siirtää kuluttajille.”

Investointeja tulevaisuuteen tehdään kuitenkin koko ajan, ja niinpä tänä vuonna on tarkoitus palkata lisää ammattisavustajia.

Kallista energiaa

”Nyt varovasti. Kun avaan tämän oven, sieltä tulee savua”, Sivula varoittaa.

Oven takana on savustamo eli sauna, jonka seinät ja katto ovat pelkkää mustaa. Perältä löytyy luonnollisesti kiuas, mutta sitä ei näe savun seasta.

”Täältä tulee sielu kaikkiin meidän ruokiimme. Oma saunamajurimme vastaa siitä, että noin 80 asteen lämpötila säilyy saunassa. Lisäksi kypsymistä säädellään tarkemmin höyryllä.”

Saunapalvikinkut köllöttelevät saunassa vuorokauden, iso häränreisi jopa kaksi kokonaista päivää. Täällä savustetaan myös kaikki Smokehouse-tuotteet.

> Saunasta tulee sielu kaikkiin meidän ruokiimme.

”Kana kypsyy 12 tuntia. Moni luulee, että siinä ajassa lihasta tulee syömäkelvotonta, mutta ei se niin ole. Kana savustetaan miedolla lämmöllä, joten se ei kuivu vaan kypsyy erittäin mureaksi.”

Kana on Sivulan mukaan lihanjalostamolle uusi tuote, ja siltä odotetaan paljon. 

Kaikki Menestysresepti-annosten proteiinit valmistetaan Ylöjärvellä. Valmiit tuotteet kuljetetaan Vantaalle, jossa annoksiin lisätään kasvikset ja muut lisukkeet. Ja pian Vantaalta kuljetetaan 200 lavallista valmisaterioita kauppoihin ympäri Suomen. Sivula odottaa sitä innolla – ja suunnittelee samalla tulevaa.

”Tuotekehitys jatkuu koko ajan, ja seuraavat ideat ovat jo valmiina. Kun nyt kerran olemme aallonharjalla, pitää tilaisuus käyttää hyödyksi.”

Ruoan sielu löytyy saunasta

### Mattila Bros. 

- Entinen Veljekset Mattila Oy
- Leo ja Kauko Mattila perustivat Veljekset Mattila -lihanjalostamoyrityksen vuonna 1958. Yritys ja tuotantotilat ovat Ylöjärvellä Pirkanmaalla. Nykyään Mattila Bros. -nimeä käyttävän yrityksen omistava Essi Sivula on Leo Mattilan tyttärentytär. Toimitusjohtaja Tero Sivula on Essin aviomies. Pariskunta tapasi ensimmäisen kerran Mattilan Makkaratehtaan ravintolassa, josta Essi vastasi.
- Yrityksellä on nelisenkymmentä perustuotetta ja 150 lopputuotetta. Päätuote on saunapalvi. Viime vuoden liikevaihto oli 3,5 miljoonaa euroa. Kasvua edelliseen vuoteen oli 22 prosenttia. Mattila Bros. työllistää 20 ihmistä.
- Lihanjalostamon yhteydessä toimii Palwaamo-lounasravintola, jossa käy päivittäin 200 ruokailijaa. Pippuripossua tarjoillaan joka päivä.
- Suomalainen Menestysresepti 2023 -voitto Smokehouse-valmisaterioilla.
- Tero ja Essi Sivula ovat myös terapeutteja. Pariskunnalla on kaksi alaikäistä lasta.


Lue lisää Tuotteen takana -sarjan tarinoita

Tiina Korva paikkaa kaikki rikki menneet lasten vaatteet

vaatelaastari 1

Oululainen perheenäiti paikkaa kaiken tennareista sukkahousuihin – Vaatelaastaria myyty jo lähes miljoona kappaletta

Tiina Korvan ja monen muun onneksi rikkinäisten lastenvaatteiden kanssa tuskailivat eräänä iltana myös  __Jetta Liukkonen__ ja __Anne Jurvelin-Pummila__. Heidänkin kaapeissaan lojui lasten reikäisiä trikoita, jotka ehtivät käydä lapsille pieniksi, ennen kuin kukaan niitä korjasi. 

”Mietimme, onko olemassa kaunista vaatepaikkaa, jolla lasten trikoohousut voisi korjata. Olemme molemmat koulun käsityötunneilla nukkuneita, joten kaipasimme ennen kaikkea helppoa ratkaisua”, Liukkonen kertoo. 

Ystävykset huomasivat, että näppärää keinoa ei tuolloin, vuonna 2017, ollut olemassa. Niinpä he alkoivat kehittää helppoa ja kaunista vaatepaikkaa, vaikka kummallakaan ei ollut kokemusta tekstiilialasta. Prototyypin valmistuttua tuote nimettiin Vaatelaastariksi ja suojattiin.  

Yrityksen kaksikko perusti vuonna 2018 ja mukaan tuli Taija Sailio, jolle tekstiiliala oli ennestään tuttu. Vaatelaastari tuli myyntiin vuotta myöhemmin. Nyt, keväällä 2023, Vaatelaastareita on myyty jo lähes miljoona kappaletta. Tuotteelle on myönnetty muun muassa Vuoden Designteko- ja Tekstiilin ja muodin kiertotalouspalkinto vuonna 2022. 

”Tekstiilien käyttöiän jatkaminen on ekoteko. Vastuullisuus on meille tärkeää, joten Vaatelaastari-paikat suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa. Pakkaukset on valmistettu sokeriruokopohjaisesta pussista.”  

Lasten reikäiset trikoot tuskastuttivat 

Vaatelaastari on tuttu pelastus myös Tiina Korvalle. Hän on paikannut sillä muun muassa vanhimman lapsensa suosikkitennarit. 

”Kursin ensin kangaskengät pari kertaa kasaan itse, ja lopulta korjasimme ne Vaatelaastarilla.” 

> Rikkinäinen vaate ei mene ainakaan käyttökelvottomammaksi, jos sen yrittää korjata.

Korva kehottaakin kokeilemaan vaatteiden paikkaamista rohkeasti. Rikkinäinen vaate ei mene ainakaan käyttökelvottomammaksi, jos sen yrittää korjata. 

”Koulussa opetetuilla käsityötaidoilla pärjää hyvin. Ei kukaan tule arvostelemaan, millainen paikka sinulla on sukan pohjassa.” 

Lapsiperheet ovatkin Vaatelaastarin suurin kohderyhmä. Se on luonnollista – kehitettiinhän tuote alun perinkin kahden perheenäidin tarpeeseen. Esimerkiksi Prismassa myytävän Vaatelaastarin ovat löytäneet myös eräilijät, ulkoilijat ja urheilijat, Jetta Liukkonen kertoo.  

”Vaatelaastarilla vaatteen voi korjata vaikka vaellusretkellä. Se täytyy vain hangata hyvin kiinni vaatteen kuituihin esimerkiksi lusikalla.” 

Vaatelaastari kestää useita 40 asteen pesukertoja ja myös kuivausrumpua, joten se voi pidentää vaatteen käyttöikää vuosilla. Sillä voi paikata joustamatonta ja joustavaa tekstiiliä ja myös lenkkareita, taskunpohjia ja nahkahanskoja. Paikan voi asettaa joko näkyvästi tekstiilin ulkopuolelle tai piiloon sisäpuolelle. 

Rohkeasti paikkaamaan! 

Tiina Korvan korjausinnostus kumpuaa ympäristötietoisuudesta ja ilmastokriisistä. Kun nuorin lapsi syntyi, äidillä oli aikaa perehtyä ympäristöongelmiin syvällisesti. Hän törmäsi Instagramissa tileihin, joissa jaettiin tietoa tekstiiliteollisuuden ongelmista ja annettiin vinkkejä vaatteiden paikkaamiseen. 

Korva ei ymmärrä pikamuotia ja sitä, miksi ihmiset ostavat kertakäyttövaatteita, jotka heitetään parin käyttökerran jälkeen pois. Hän on huomannut, että ilmastoahdistukseen auttaa oma toiminta: kuluttajan valinnoilla on merkitystä. 

Itselleen korva ei osta tällä hetkellä lainkaan vaatteita. Perheen nuorimmaisen lapsen vaatteet ovat pitkälti käytettyinä ostettuja tai serkuilta saatuja.  

”Lasten kanssa on pitänyt opetella, milloin on kyse siitä, että haluat jotakin ja milloin siitä, että tarvitset jotakin”, Korva kertoo. 

Hän on tehnyt perheen teinien kanssa sopimuksen: jos he löytävät itselleen vaatteita käytettyinä, äiti maksaa ne. Mutta jos he haluavat ostaa jotakin uutta tai sellaista, jonka tarvetta eivät pysty perustelemaan, he maksavat ostoksensa omilla rahoillaan.  

Vaikka Vaatelaastarin kaltaisia käteviä paikkauskeinoja on helposti saatavilla, jotain Tiina Korvakin aikoo ostaa uutena. 

”Uimapuku täytyy ostaa. Olen lykännyt sen hankkimista jo pari vuotta.” 

Jotain paikkausintoilijakin ostaa uutena 

Johtava tutkija Anneli Ritala kuvattuna laboratoriossa

Anneli Ritala netti

Kasvatetaanko tulevaisuuden ruoka tankeissa? Solumaatalous voi ratkaista monta ongelmaa

”Solumaatalous saattaa kuulostaa kaukaiselta tulevaisuudelta. Todellisuudessa olemme voineet ostaa kaupasta jo pitkään solumaatalouden tuotteita, kuten ihan tavallista leivinhiivaa tai lihan sijaan proteiinin lähteenä käytettävää quornia. Toistaiseksi kaupalliset tuotteet ovat kuitenkin vielä harvassa.

Solumaataloudessa on kyse kirjaimellisesti solujen kasvattamisesta. Kasvi- tai eläinsoluja, hiivoja, sieniä tai muita mikrobeja kasvatetaan fermentoreissa eli tankeissa, jotka muistuttavat oluen panemisessa käytettyjä käymisastioita.

Soluviljelmä saa alkunsa esimerkiksi pieniksi paloiksi leikatuista kasvin osista. Leikkauspinnalle alkaa sopivissa olosuhteissa kasvaa arpikudosta, ja juuri tätä arpikudosta kasvatamme.

> Todellisuudessa olemme voineet ostaa kaupasta jo pitkään solumaatalouden tuotteita, kuten ihan tavallista leivinhiivaa.

Olemme VTT:llä viljelleet näin esimerkiksi kahvin soluja sekä eri marjojen solukkoja. Lopputuote on puuromaista biomassaa, ei kokonaisia kahvipapuja tai mesimarjoja.

Massan maku on hyvin mieto, mutta kuitenkin tunnistettava. Ravintoarvoiltaan kasvibiomassa on yleensä täyttä tavaraa, sillä siinä on paljon proteiineja ja kuituja.

Pisimmällä solumaatalous on mikrobien ja kasvisolujen viljelyssä. Eläinsolujen tuotanto on sen sijaan paljon hankalampaa.

Toistaiseksi solumaatalouden tuotteiden saattaminen kaupan hyllyille on ollut hidasta ja kallista. Uusi tuote vaatii paljon tutkimusta, ja uuselintarvikkeita koskeva lupamenettely on pitkä ja kiemurainen. Lupien hankkiminen yhdelle uudelle tuotteelle voi maksaa miljoonia euroja.

Seuraava suomalainen solumaatalouden tulokas markkinoilla lienee Solar Foodsin proteiinipitoinen jauhe Solein. Parin vuoden päästä elintarviketeollisuus hyödyntänee soleiinia raaka-aineenaan hyvin monenlaisissa tuotteissa. Sitä voi käyttää vaikkapa jäätelössä, letuissa tai kasvispullissa.”

1. Solumaatalous ei ole mikään uusi juttu.

”Soluviljelmissä kytee valtava mahdollisuus. Tulevaisuudessa voimme kasvattaa suuret määrät ravintoa missä päin maailmaa tahansa.

Tavanomaiseen maatalouteen verrattuna solumaatalous vie 90 prosenttia vähemmän maapinta-alaa ja tuottaa 70–75 prosenttia vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä.

Tankeissa viljelemällä voi sekä hillitä ilmastonmuutosta että koettaa sopeutua sen tuomiin muutoksiin. Sään ääri-ilmiöiden, kuten kuivuuden ja myrskyjen, lisääntyminen ei vaikuta solumaatalouden tuotantoon. Toisaalta vapautuneet peltomaat voi metsittää hiilinieluiksi. Vapautuva maapinta-ala voi lisätä myös luonnon monimuotoisuutta.

> Tankkien kätköissä voi muhia makuja, jotka ovat vaarassa hävitä maailmasta.

Maatalouskoneiden, pitkien kuljetusten ja keinolannoitteiden aiheuttama hiilikuorma jää soluviljelyssä syntymättä. Hukkaa ja hävikkiäkään ei tule samaan tapaan kuin perinteisessä maataloudessa, sillä koko biomassa on käyttökelpoista ravintoa.

Soluviljelmät ovat toivottavasti vastaus siihen, mistä maapallon alati kasvava väestö saa riittävästi ruokaa.

Tankkien kätköissä voi muhia makuja, jotka ovat vaarassa hävitä maailmasta kasvitautien tai kasvuympäristöjen tuhoutumisen takia. Esimerkiksi mesimarja on entistä harvinaisempi, ja kasvitaudit uhkaavat banaania.”

2. Ihmiskunnan kohtalo ratkaistaan laboratorioissa.

”Vaikka solumaatalous olisi arkipäivää 5–10 vuoden päästä, tavanomainen maatalous ei ole häviämässä. Uskon, että tulevaisuudessa ruokaa tuotetaan monella eri tavalla.

Vastaisuudessa pitää miettiä entistä tarkemmin, mikä on maapallon kestävyyden kannalta paras tuotantotapa eri ruoka-aineille.

Perinteisen maatalouden tuotteet voivat tulevaisuudessa olla jonkinlaista arjen luksusta. Kanankasvattajat tuottavat aamiaispöydän kananmunat, mutta elintarviketeollisuuden käyttämä kanamunan valkuainen kasvaakin tankissa.

Todennäköistä on, että suuri osa syömästämme ruoasta on tulevaisuudessa jonkinlaista hybridiruokaa, jonka valmistuksessa käytetään sekä perinteisen että solumaatalouden tuotteita. Hillon sokeri voi tulla pellolta ja vadelman solumassa fermentorista.”

3. Tulevaisuudessa ruokaa tuotetaan monella tavalla.

### Näin syön

- __Jääkaapissani on aina__ kurkkua. Kaikki perheessämme pitävät siitä. Kurkku on erinomainen eväs, sillä siinä on vettä ja se vie pahimman nälän.
- __Jos olisin ruokalaji__, olisin tomaattikeitto. Voin panna höysteeksi perunaa, porkkanaa, valkosipulia, chiliä, tuorejuustoa. Katson, mitä kaapista löytyy.
- __80-vuotiaana haluaisin syödä__ lettuja, jotka on tehty soleiinista ja mikrobista tuotetusta kananmunan valkuaisesta. Päälle nauttisin soluviljelmällä tuotettua kahvia ja suklaata.

*Anneli Ritala työskentelee johtavana tutkijana Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä.*

Avioeron kokenut Elina Sandberg ja koira istuvat sohvalla.

Elina Sandberg netti

Avioero toi Elina Sandbergille uudenlaisia taloudellisia haasteita: ”Talon myyminen harmitti”

”Avioero oli kuuden vuoden suhteen jälkeen iso shokki. Olimme eksäni kanssa puheväleissä, mutta alkuun välit olivat kireät. Kaiken keskellä olin huolissani taloudellisesta tilanteestani. 

Meillä oli mieheni kanssa yhteiset tilit ja täysin yhteiset rahat. Olin oppinut luottamaan siihen, että käytössä on aina kahden hengen tilipussit. 

Eron aikaan minulla oli kolme teini-ikäistä lasta ja opiskelin uudelle alalle. Suoritin päiväopintoja opintotuen turvin, eikä minulla ollut omia säästöjä, sillä ne olivat kuluneet yhteisen talon remonttiin. Siihen oli käytetty myös puolisoni säästöt.

Kun erosimme, jouduin miettimään, jätänkö opintoni kesken, jotta pääsisin takaisin tienaamaan. Muuten rahani eivät riittäisi mihinkään.

Meillä ei ollut avioehtoa. Emme nähneet sille tarvetta, koska tulomme ja menomme olivat samansuuruisia eikä kummallakaan ollut varallisuutta. 

Rahasta ei tullut riitaa erotessa. Omistimme yhdessä omakotitalon ja laitoimme sen myyntiin. Päätimme käyttää yhteisellä säästötilillä olleet varat talon menoihin. Myimme yhteisillä rahoilla ostamamme osakkeet, ja jaoimme niistä saadut rahat. Autoja oli kaksi, joten kumpikin sai erossa yhden.

> Nykyään ajattelen, että olisi hyvä, että avioliitossa kummallakin olisi oma tili, jolle jäisi omaan käyttöön tietty summa rahaa kuukausittain.

Kun talo ei mennyt heti kaupaksi, sovimme, että jäisin lasteni kanssa siihen asumaan. Olin hakenut asuntolainaan lyhennysvapaata opintojeni vuoksi jo ennen eroa. Eksäni muutti vuokralle ja maksoi osan talon kuluista. 

Pääsin pian eron jälkeen töihin, joita tein opintojeni ohella. Laitoin palkasta sivuun sen, mitä pystyin, sillä tulevat työnäkymät olivat epävarmat. Mistään kovin suuresta minun ei tarvinnut luopua, mutta toisaalta en olekaan tottunut elämään kovin leveästi. 

Ainoa asia, joka erossa jäi taloudellisesti harmittamaan, oli se, että talo piti myydä. Se onnistui noin vuoden kuluttua erosta. Talon remontointiin oli kulunut paljon enemmän rahaa kuin mitä sen myynnistä saimme.

Nykyään ajattelen, että olisi hyvä, että avioliitossa kummallakin olisi oma tili, jolle jäisi omaan käyttöön tietty summa rahaa kuukausittain. Säästäminen on minulle tärkeää, ja omalle tilille voi halutessaan säästää henkilökohtaista puskuria. Se tuo turvaa mahdolliseen eron hetkeen. Myös avioehto kannattaa mielestäni tehdä, jos tuloissa tai varallisuudessa on paljon eroa.”


Eeva-Liisa Isomäki pitää kädessään gluteenitonta kaurajauhopussia.

Eeva-Liisa Isomäki

Eeva-Liisa Isomäki seisoo kaupassa ja pitelee kiinni ovenkahvasta.

Eeva-Liisa Isomäki söi lapsena lähinnä jauhovelliä – elämä mullistui, kun hän alkoi tilata Ruotsista jauhoja Suomeen

”Rouva Isomäki, nyt se löytyi!”

Näin muistelee Eeva-Liisa Isomäki lääkäreiden huudahtaneen  ja juosseen sairaalakäytävää pitkin takinhelmat hulmuten. Elettiin vuotta 1968, ja Isomäki oli juuri lähdössä kotiin kolmen sairaalaviikon jälkeen. Mutta nyt hän viimein sai diagnoosin vatsavaivoilleen: keliakia.

Vuonna 1968 suuret myllerrykset ravistelivat maailmaa. Myös __Eeva-Liisa Isomäelle__ tapahtui suuria asioita: hän meni naimisiin, valmistui ekonomiksi ja sai vakituisen työpaikan SOK:n pääkonttorin elintarvikeosaston tuontikaupan ostajana. 

> On ihme, että pysyin hengissä.

Kaiken lisäksi hänen sairautensa oli pahentunut. Työterveyslääkäri lähetti vatsaoireisen Isomäen tutkimuksiin, ja HYKS:issä tajuttiin tutkia suolinukka. Se paljasti keliakian.

Isomäki jäi sairaalaan vielä viikoksi opettelemaan uutta ruokavaliota. Se tepsi myös ihokeliakiaan, joka häneltä oli löydetty pari vuotta aikaisemmin. Silloin ei tiedetty vatsa- ja iho-oireiden liittyvän toisiinsa.

Jo 1940-luvulla Isomäki oli viettänyt alle kouluikäisenä paljon aikaa Lastenklinikalla, Arvo Ylpön potilaana. Keliakiaa ei silloin tunnettu.

”On ihme, että pysyin hengissä. Kolmen ikäisenä painoin kahdeksan kiloa. Silloin ripulilapselle syötettiin vehnäjauhovelliä, johon oli vatkattu raaka kananmuna”, lappeenrantalainen Isomäki kertoo.


Eeva-Liisa Isomäki kärsi vatsaongelmista vuosikymmeniä ennen kuin niiden syy selvisi. Isomäen – ja monen muun suomalaisen keliaakikon –  ruokavalio monipuolistui kuitenkin Isomäen diagnoosin ja SOK:n kokeilunhalun ansiosta.

Isomäki työskenteli SOK:lla, kun ruotsalainen osuuskauppajärjestö KF (Kooperativa Förbundet) tuli kertomaan kahdesta myllynsä kehittämästä gluteenittomasta Juvel-jauhoseoksesta.

”Pomo sanoi, että otetaan näitä kokeeksi, että sinäkin saat jotakin syödä.” 
Niinpä SOK:n kokeilukeittiö testasi ja käännätti KF:n reseptejä. Ensin Isomäki esitteli leipomuksia keskussairaaloille silloisen HYKS:in keskuskeittiön yliemännän Helvi Wagnerin kanssa. Hän kiersi myös SOK:n sivukonttoreita ja myymälöitä.

> Vieläkin, kun näen jonkun hyllyjen edessä pälyilevän gluteenittomia, kysyn, voinko auttaa.

Isomäki alkoi tilata jauhoja Suomeen, ja keliaakikot löysivät ne ensin SOK:n kaupoista. Nykyään Juvel tunnetaan Semperinä. 

”Siitä se lähti. Aikaisempi HYKS:in oma gluteeniton leipä maistui todella pahalta”, Isomäki muistelee.

Ennen Juvelia kaupasta sai vain perunajauhoja ja Maizena-suurustetta. Venäjältä tuotiin tattaria, mutta se ei ollut puhdasta, vaan sen seassa oli muita, keliaakikoille sopimattomia viljoja.

”Levitin jyvät pyyhkeelle ja erottelin pois vehnät ja muut. Tattarista keitin aamupuuroa, koska kaura oli vielä kiellettyä. Vähitellen tattaria alkoi saada Suomestakin.”

Isomäen pitivät leivissä ja kakuissa äiti ja anoppi, joita hän kuvaa jauhopeukaloiksi. 


SOK:n kokeilukeittiö testasi ruotsalaisia reseptejä 

Isomäki on nykyisen Keliakialiiton perustajajäseniä. Jäätyään eläkkeelle hän muutti 2003 puolisonsa kanssa Espoosta Lappeenrantaan. Hän on toiminut sekä Uudenmaan että Etelä-Karjalan keliakiayhdistyksen hallituksessa ja vertaistukihenkilönsä.

”Vieläkin, kun näen jonkun hyllyjen edessä pälyilevän gluteenittomia, kysyn, voinko auttaa.”

Isomäki tietää, miksi gluteenittomat ovat S-ryhmän kaupoissa tavallisten tuotteiden hyllyissä.

”Kun ensimmäiset gluteenittomat tuotteet tulivat, valikoimaneuvosto päätti, että ne sijoitetaan dieettituotteiden hyllyyn. Tein aikamoisen työn vakuuttaakseni, että niitä voivat kaikki syödä, eikä keliakiassa ja gluteenittomien tuotteiden kysymisessä ole mitään hävettävää. Niin ne laitettiin tavallisten tuotteiden sekaan.”

Gluteenittomia tuotteita alkoi tulla myyntiin 1970-luvulla, ja Isomäki toimi SOK:n ostajana vuoteen 1980. Vuosikymmenen alussa viranomaismääräykset alkoivat edellyttää tuoteselosteita.

”Nyt gluteenittomien tuotteiden valikoima on valtavan runsas, ja olen siitä kerta kaikkiaan kiitollinen. Se on tehnyt minusta laiskan leipojan – ostan valmiita tuotteita”, hän naurahtaa.


Gluteenittomat löytyivät dieettituotteiden hyllystä

# Näihin gluteenittomiin tuotteisiin suomalaiset ihastuivat 

Gluteenittomien tuotteiden suosio on havaittu S-ryhmässä, joka on kehittänyt tuotetarjontaansa viime vuosina. Selkeintä kasvu on ollut gluteenittomissa leivonnaispakasteissa ja tuoreissa leipomotuotteissa. 

Tuoreiden leipomotuotteiden myyntivolyymi on 4.5-kertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja vuotuinen kasvuvauhti on noin kymmenen prosentin luokkaa, kertoo myyntipäällikkö __Mikko Kovalainen__ SOK Marketkaupan ketjuohjauksesta. 

Useammat leipomot ovat tuoneet markkinoille uusia gluteenittomia tuotteita. Valikoiman kasvaminen näkyy S-ryhmän kauppojen myyntiluvuissa. Selkeä nousija on esimerkiksi vaalea, gluteeniton ruokaleipä. S-ryhmä myi tuotetta viime vuonna 37-kertaisesti vuoteen 2018 verrattuna. 

Uusien tuotteiden lisäksi gluteenittomien tuotteiden maku ja laatu ovat kehittyneet. Myös ne henkilöt, jotka eivät välttämättä kärsi keliakiasta, vaan haluavat välttää gluteenia muista syistä, ovat löytäneet gluteenittomat tuotteet. 

__Gluteenittomien tuotteiden myynnin kehitys vuosina 2018 ja 2022: __

Vaaleat ruokaleivät: +3618 prosenttia 

Tummat ruokaleivät: + 227 prosenttia 

Gluteenittomat tuoreet leipomotuotteet: + 38 prosenttia 

Hiutaleet ja suurimot: + 36 prosenttia

*Prosenttiluvut on laskettu myytyjen tuotteiden volyymista, ei euroista. 


Kuvassa Timo Laaninen, lapsenlapsi Urho ja leikkimökki

Ulla-Maija ja Timo Laaninen ostivat Bonuksilla leikkimökin

Bonuspisteillä leikkimökki

Isovanhemmat rakensivat 1500 euron Bonuksilla Urholle oman leikkimökin

Kun __Ulla-Maija__ ja __Timo Laanisen__ ensimmäinen lapsenlapsi Urho täytti kolme vuotta viime vuoden keväällä, syntyi idea. Mitä jos Urholle rakennettaisiin leikkimökki mumman ja papan vapaa-ajanasunnolle Kemiönsaareen?

Vilkas Urho on tottunut viettämään paljon aikaa Kemiönsaaressa, jossa riittää tilaa temmeltää. Leikkimökistä innostuivat niin Urho itse, hänen vanhempansa kuin isovanhempansakin. 

”Ulla-Maija löysi nettikaupasta leikkimökin rakennussarjan. Mökin kokoamisessa ja maalaamisessa meni meiltä kahdelta viikon päivät”, Timo Laaninen kertoo.

Rakennustyö sujui hyvin, eikä suurempia riitoja tullut, vaikka välillä kesken rakennuspuuhien pitikin pysähtyä pähkäilemään seuraavaa siirtoa.

”Meidän ei tarvinnut tehdä isompia purkamisia. Hauskaahan rakentaminen lopulta oli.”


Koko rakennushanke maksoi yhteensä noin 1 500 euroa, ja se maksettiin Bonuksilla. Laaniset ovat sijoittaneet Bonukset jo vuosien ajan S-Pankin rahastoihin.

”Olen toiminut niin kuin sijoittajia neuvotaan: sijoita ja unohda. En ole hermostunut päivittäisistä kurssivaihteluista, koska en seuraa niitä”, Timo kertoo. 

Laanisten S-tilille on kertynyt vuosien mittaan parin tuhannen euron varallisuus. Se on toiminut vararahastona isompiin hankintoihin, joista leikkimökki on tähän asti suurin ja konkreettisin.

> Koko viime kesä vierähti saaressa.

Vaikka Laaniset eivät seuraa Bonusten kertymistä, vihreää S-Etukorttia he vilauttavat ostoksia tehdessään. Keravalla asuvat Laaniset tekevät päivittäisostokset usein Prismassa, ja Kemiönsaaressa lähikauppa on S-Market.


S-tili on Laanisten vararahasto isompiin hankintoihin

Kakkosasunto Kemiönsaaressa on talviasuttava, ja eläkkeellä olevat Laaniset viettävätkin siellä niin paljon aikaa kuin mahdollista.

”Koko viime kesä vierähti saaressa”, Timo sanoo.

Leikkimökin Laaniset kokosivat olohuoneen ikkunan alle omenapuiden keskelle. Urho oli odottanut mökkiä kovasti ja oli innoissaan, kun se valmistui. Noin kahden neliömetrin kokoinen mökki maalattiin punaiseksi, ja Urho pääsi asettumaan taloksi avaimet käteen -periaatteella.

”Ulla-Maija kalusti sen metrin mittaiselle sopivilla kalusteilla, ja ikkunaan laitettiin kukkaverhot”, Timo kertoo.

Ruoanlaitosta pitävällä Urholla on mökissään leikkiliesi, pöytä ja paljon astioita. Hänen lempipuuhansa on tarjoilla mökissä vieraileville kahvia donitsien kanssa.

Laaniset uskovat, että Bonuksilla hankitaan tulevaisuudessakin jotakin lapsenlapsille. Laanisten tyttären perheeseen syntyi syksyllä toinen poika, Urhon pikkuveli.

”Projekteja löytyy varmasti”, Timo iloitsee. 


Urhon donitsikahvila omenapuiden keskelle

# Kerää Bonusta

Bonus kertyy koko perheen ostoista. Bonustaulukko kertoo, kuinka paljon saat Bonusta. Täyden viiden prosentin Bonuksen saat 900 euron kuukausiostoilla.

Bonusta jaettiin 413,8 miljoonaa euroa vuonna 2022, eli asiakasomistajat saivat Bonusta omalle tililleen keskimäärin 165 euroa. 


Opettaja Anne Huttunen pitää oppilaille tunne- ja vuorovaikutustunteja Vantaalla. Kuvassa Anne Huttunen ja nuoret.

nuoret

Jopa vieraille puhuminen saattaa jännittää – siksi koululaisille opetetaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja

Esiintyminen, kokeet ja toisille ihmisille puhuminen. Ne ovat asioita, jotka jännittävät nuoria kouluympäristössä kaikkein eniten, tietää Mieli Suomen Mielenterveys ry:n asiantuntija __Riikka Nurmi__.

Nurmi on yksi niistä henkilöistä, jotka kiertävät ympäri Suomea kouluttamassa opettajia antamaan tunne- ja vuorovaikutusopetusta oppilailleen. Mieli ry on tehnyt koulutustyötä jo parikymmentä vuotta. Nurmi toivoo, että kaikilla yläkoulun opettajilla olisi riittävät taidot kohdata oppilaansa mielenterveyttä tukevalla tavalla.

”Tunne- ja vuorovaikutustuntien tavoite on, että nuoret voisivat paremmin ja kokisivat itsensä hyväksytyiksi sellaisina kuin he ovat”, Nurmi sanoo.

Hän uskoo, että tunnit antavat nuorille myös kykyä ylläpitää omaa mielenterveyttään. 

”Elämästä saa enemmän irti, kun osaa käsitellä omia tunteita.”


### Peltolan yläkoulun oppilaiden ajatuksia tunne- ja vuorovaikutustunneista:

”Oon oppinut, että on ok näyttää tunteita ja että tunteiden hallinta on tärkeä osa ihmissuhteita.”

”Sain yhdellä tunnilla tosi hyvän vinkin. Jos stressaavat asiat pyörii illalla mielessä, ne kannattaa kirjoittaa ylös. Yleensä silloin huomaa, ettei niille voi juuri silloin tehdä mitään. Aamulla voi miettiä uudestaan, mitä niille asioille voi tehdä.”

”Tunneilla puhutaan tärkeistä asioista. Oon saanut miettiä itse asioita, eikä joku oo vaan ajatellut niitä valmiiksi mun puolesta ja kertonut mulle.”

”Tunneista on ollut hyötyä. Ollaan puhuttu tunteista, turvaverkoista, itsetunnosta ja omista taidoista. Tiedän, ettei kukaan oo täydellinen ja että kaikkea voi harjoitella.”


Vantaan Peltolan yläkoulun resurssiopettaja __Anne Huttunen__ pitää oppilaille tunne- ja vuorovaikutustunteja. Hänen mukaansa tunne- ja vuorovaikutusopetusta tarvitaan, sillä se parantaa kouluhyvinvointia, joka ei ole Suomessa järin hyvällä mallilla.

”Meillä on paljon koulupudokkaita ja oppilaita, jotka voivat huonosti”, Huttunen sanoo.

Hän kertoo, että tunne- ja vuorovaikutustunti alkaa Peltolan koulussa useimmiten rauhoittumalla. Apuna käytetään esimerkiksi musiikkia tai hengitysharjoituksia.

”On hieno kokemus, kun menen levottomaan luokkaan ja yhtäkkiä kaikki rauhoittuvat.”

Yhdellä oppitunnilla ehditään useimmiten tehdä muutamia harjoituksia. Huttunen ohjaa esimerkiksi keskustelu- ja pohtimisharjoituksia sekä toiminnallisia tehtäviä. Toisinaan hän jakaa oppilaille faktatietoa vaikkapa siitä, missä kohtaa kehoa tietty tunne tuntuu.

> Elämästä saa enemmän irti, kun osaa käsitellä omia tunteita.

Harjoituksia voidaan tehdä yksin, pareittain tai ryhmissä. Huttusen tavoitteena on saada aikaan keskustelua, mutta hän tietää, että aina se ei onnistu.

”Jos on luokkia tai oppilaita, jotka eivät halua puhua, voi tunteista myös kirjoittaa tai piirtää.”

Samat harjoitteet eivät sovi kaikille luokille, joten opettajan on osattava kuunnella oppilaita ja soveltaa.


Lisää hyvinvointia Suomen kouluihin

Kun Huttunen aloitti tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamisen, eivät kaikki oppilaat innostuneet aiheesta. Nyt tunteihin on jo totuttu, hän sanoo.

”On tärkeää selittää oppilaille, miksi opetamme näitä taitoja. Moni oppilas on sanonut minulle, ettei osaa puhua tunteista mutta opettelisi sitä mielellään. Nuoret huomaavat, että näistä taidoista on elämässä ihan oikeasti hyötyä.” 

Huttunen muistuttaa, että tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä myös koulun jälkeisessä elämässä.

”Ne ovat taitoja, joita meistä jokainen tarvitsee esimerkiksi työelämässä. On tärkeää osata kuunnella itseään ja toista ihmistä.”

Peltolan koulun lähes 700 oppilaasta jokainen saa tunne- ja vuorovaikutusopetusta. Huttunen sanoo sen näkyvän muun muassa siinä, että suuressa koulussa on suhteellisen rauhallinen ilmapiiri.

”Oppilaat ovat aktiivisia, ja parhaillaan meillä on kehitteillä oppilaiden oma, yhteisöllinen hyvinvointiryhmä. Uskon, että lisäksi kynnys avun hakemiseen on madaltunut. Oppilaat puhuvat asioista hyvin avoimesti ja hakevat rohkeasti apua koulukuraattorilta ja -psykologilta tarvittaessa.”


Tunne- ja vuorovaikutustaidot kannattelevat nuoria elämässä

Mieli ry:n Riikka Nurmi muistuttaa, että vaikka nuorten haasteita puhutaan paljon, voi suurin osa nuorista kuitenkin hyvin – kouluterveyskyselyn mukaan jopa paremmin kuin aikaisemmin. Ongelma on kuitenkin se, että tietty osa nuorista voi entistä huonommin.

> Ahdistus kuuluu ihmisen kehitykseen. Sen sietämiseen on kuitenkin olemassa keinoja, joita voi harjoitella.

Nurmi sanoo, että kaikkien nuorten on tärkeää saada tietoa esimerkiksi siitä, että ahdistus on normaali tunne, jonka kokeminen murrosiässä on yleistä, eikä siitä tarvitse huolestua.

”Ahdistus kuuluu ihmisen kehitykseen. Sen sietämiseen on kuitenkin olemassa keinoja, joita voi harjoitella.”

Nurmi muistuttaa, että mielenterveydessä on kyse myös myönteiseksi koetuista asioista.

”Koulun tulisi olla paikka, jossa koetaan yhteenkuuluvuuden ja ilon tunteita. Lopulta tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetuksessa on kyse oman mielenterveyden vahvistamisesta, oli ongelmia tai ei. Olemme hyvän olon, ilon ja yhteenkuuluvuuden asialla.” 


Hyvää oloa, iloa ja yhteenkuuluvuutta

### Pidä huolta

S-ryhmä tukee Mieli ry:n Pidä huolta -kampanjaa, jonka avulla kerätään rahaa nuorten auttamiseen. S-ryhmä lahjoitti kampanjan alkupääomaksi 500 000 euroa yhdessä LähiTapiolan kanssa. Kampanjan kertyneestä loppusummasta yksi neljäsosa kohdennettiin koulutyöhön, muun muassa tunne- ja vuorovaikutuskoulutukseen, ja kolme neljäsosaa nuorten Sekasin-chat-palveluun. 

Vuonna 2022 koulutukset tavoittivat valtakunnallisesti noin 2350 yläkoulun ammattilaista ja välillisesti noin 24 800 nuorta.


Kuva bonusperheestä. Tuhkasten perhe osti Bonuksilla auton. Kuvassa perhe ja auto.

Perheenisä Seppo Tuhkanen, 58, työskentelee perheen rakennusyrityksessä, äiti Helmimarja Tuhkanen, 53, hoitaa lapsia kotona. Avioparilla on 14 lasta, joista viisi asuu vielä kotona. Kuvassa vasemmalla Roope, 10 ja Konsta, 12, takana vasemmalla Siiri, 16 ja Merisara, 14.

Bonusperhe

14 lapsen äiti keräsi 10 000 euroa Bonuksia – osti uuden auton 

35 563 euroa. 

Kun Lapinlahdella asuva perheenäiti __Helmimarja Tuhkanen__, 53, kertoi taannoin sosiaalisessa mediassa bonusostostensa vuosisumman vuodelta 2022, moni kuulija hämmästyi. 

Lapinlahdella asuva suurperheen äiti oli tuttavien kesken tunnettu siitä, että hän tuppasi valitsemaan ostoskoriinsa pikkaisen parempia lähiruokia. Ostosten määrä kuitenkin ihmetytti tuntemattomia. Joku kysyi Tuhkaselta, kuinka ruokaan, bensaan ja vakuutuksiin saa menemään kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. 

> Minä en ole niin nuuka. Ostan runsaalla kädellä hyvää kotimaista ruokaa.

Tuhkasten perheessä vastaus on tietenkin perheen koko. Helmimarja ja __Seppo Tuhkasella__, 58, on 14 lasta. Kotona heistä asuu viisi. 

”Minä en ole niin nuuka. Ostan runsaalla kädellä hyvää kotimaista ruokaa. Ruokakassistamme täytyy löytyä hyvälaatuista lihaa ja omien tuottajien maitoa, mikä nostaa ruokakassin hintaa,” Helmimarja Tuhkanen sanoo. 

Tuhkasten Bonukset kertyvät ruoan lisäksi Prisman kodinkoneostoksista, Lähitapiolan vakuutuksista ja tankkauksesta ABC:lla. 

Viime vuonna niitä karttui Tuhkasen S-tilille 1 430 euroa. Asiakasomistajien ylijäämäpalautuksia perhe sai edelliseltä vuodelta 1 100 euroa. Ylijäämänpalautus jakautuu osuuskaupan asiakasomistajille heidän omasta osuuskaupastaan tekemien bonusostojen mukaan.

Bonukset ovat poikkeuksellisen isoja, sillä perhe keskittää ostoksensa S-ryhmän liikkeisiin. 

”Meistä on tullut Prisma-uskollinen porukka. Olen kertonut lapsillekin keskittämisen eduista, ja perheessämme on käytössä viisi bonuskorttia”, Tuhkanen sanoo. 


Suurperheessä Bonuksia kertyy S-tilille liki 120 euron kuukausitahtia, mutta perheenjäsenet ovat sopineet, että niitä ei käytetä, ennen kuin tarve on todellinen. 

Tarve ilmaantui viime heinäkuussa, kun Tuhkanen tarvitsi uuden auton lasten kuskaamista varten. Hän hankki Toyota Avensis -farmarin vuosimallia 2016 ja maksoi siitä 20 000 euroa. Summasta puolet eli 10 000 euroa tuli Bonuksista. Ne olivat kertyneet seitsemän viime vuoden aikana. 

> Autossa laitan soimaan klassista musiikkia ja katson taivaanrantaan. Siinä hetkessä olen oman itseni herra.

Tuhkanen valitsi arkiautoksi Toyota Avensiksen, sillä se on hänen mielestään jämäkkä ajaa.  

”Olen perheemme auto- ja rahavastaava. Olen valinnut myös kaikki mieheni työautot. Hänellä on oma rakennusalan yritys, ja jaamme ajan niin, että minä vastaan arjen sujumisesta, kun hän tekee pitkiä työpäiviä.” 

Perheenäiti kuskaa nuorimpia lapsiaan kodin ja koulun välillä jopa kolme kertaa päivässä. Yksi lapsista tarvitsee erityistä tukea, eikä kulje matkoja juurikaan yksin. 

Velvollisuudet eivät tunnu taakalta, sillä Tuhkanen pitää automatkoja omana aikanaan. Kun hän on vienyt lapsensa kouluun, paluumatkalla on aikaa tunnelmoida yksin.  

”Autossa laitan soimaan klassista musiikkia ja katson taivaanrantaan. Siinä hetkessä olen oman itseni herra.” 


Äiti kuskaa erityislasta kouluun 

Yhden maakuntasukan suunnittelu vie Minttu Wikbergiltä useita päiviä. Hän ei kuitenkaan tee sukkamalleja valmiiksi yhdeltä istumalta, vaan hauduttelee ideoita usein pidempään.

Minttu Wikberg työpöydän äärellä

Maakuntasukat hurmasivat neulojat  – "Suomalaiset ovat tunnetusti kotiseuturakkaita", sanoo suunnittelija Minttu Wikberg

Suunnittelija __Minttu Wikbergin__ kiinnostus käsillä tekemiseen heräsi jo lapsena. Wikbergin äiti opetti monenlaisia käsitöitä erilaisissa oppilaitoksissa ja opistoissa – ja myös kotona tyttärelleen. Jo pienenä Wikberg sai käyttää ompelukonetta. Se ei suinkaan ollut itsestäänselvyys.

”Minulla oli kavereita, jotka eivät saaneet koskeakaan äitinsä ompelukoneeseen, ettei se menisi rikki.”

Wikbergeillä sitä ei pelätty. Pienen tytön käteen uskallettiin antaa tarvittaessa vaikka puukkokin. 

”Olen kasvanut siihen, että kotona tehdään paljon käsillä. Minun on annettu vapaasti kokeilla kaikenlaista ja kannustettu tekemään itse.”

Siitä lienee peräisin Wikbergin asenne: hän uskoo pystyvänsä oppimaan oikeastaan minkä tahansa käsityötekniikan. Hän ei esimerkiksi osaa nyplätä, mutta on varma, että voisi opetella taidon, jos haluaisi.

Lukioikäisenä Wikberg alkoi tehdä villapaitoja. Hän innostui erityisesti kirjoneuleista, ja tuo innostus on kestänyt yli 30 vuotta. 

Yhden maakuntasukan suunnittelu vie Wikbergiltä useita päiviä. Hän ei kuitenkaan tee sukkamalleja valmiiksi yhdeltä istumalta, vaan hauduttelee ideoita usein pidempään.

”Yleensä piirrän ensin luonnoksen, ja jätän sen muutamaksi päiväksi hautumaan. Sitten palaan siihen ja jatkan suunnittelua”, Wikberg kertoo.

Hän piirtää sukkamallit tietokoneen digitaalisella piirto-ohjelmalla. Inspiraatiota suunnittelija hakee muun muassa maakuntakasveista, -kaloista ja -eläimistä. 

Neulontaohjeen Wikberg kirjoittaa siinä vaiheessa, kun suunnittelutyö on loppusuoralla ja hän tekee piirto-ohjelmalla lehteenkin painettavan ruutupiirustuksen.

Langan Wikberg valitsee usein vuodenajan mukaan. Joulukuun 2022 Yhteishyvässä olleen [Lapin sukan](https://yhteishyva.fi/koti/neulo-lumoaviin-kirjoneulesukkiin-talven-ihmemaa-o/6IgttXvDL2Ux5pxYfhJ1X5) Wikberg päätti neuloa paksummasta langasta, sillä hän tietää, että talvisin ihmiset pitävät mielellään sisätiloissa paksuja sukkia varpaiden lämmikkeenä. Viime vuoden huhtikuun lehdestä löytyvään valkovuokko- ja siilikuvioin somistettuun [Uudenmaan maakuntasukan](https://yhteishyva.fi/koti/neulo-kesaiset-uusimaa-villasukat/5vDSftGQ4tPLblWhY0tWRr) ohjeeseen hän taas valitsi ohuimman sukkalangan.

”Niitä villasukkia voi käyttää vaikka tennarien kanssa”, Wikbrg vinkkaa.

Inspiraatiota luonnosta

Koronapandemian aikaan moni suomalainen tarttui puikkoihin ja alkoi neuloa. Se on lisännyt Wikbergin töitä. Hän ei kuitenkaan voi neuloa niin paljon kuin haluaisi, sillä tenniskyynärpää alkaa vihoitella, jos Wikberg neuloo ahkerasti.

”En välttämättä neulo suunnitteluvaiheessa itse koko sukkaa. Saatan tehdä mallitilkun jostakin kuviosta, jotta näen, miten kuvio toistuu. Minulla on kaksi luottoneulojaa, joista jompikumpi tekee sitten koko sukan. Siinä vaiheessa varmistumme siitä, että malli toimii.”

Wikberg kuitenkin nauttii neulomisesta. Hän suunnittelee itse niin paljon neulemalleja, että hänestä on erityisen ihanaa neuloa toisinaan jonkun muun tekemää ohjetta.

”Siinä on jotain tosi rentouttavaa ja maagista. Teen langasta silmukan, ja yhtäkkiä siitä tulee pinta, yhtenäinen alue. Jos neulon yksiväristä neuletta, voin antaa vaan mennä. Se on meditatiivista.”

Ihmiset

Kaikki aiheesta Ihmiset